***

***

***

***

Keskustassa sijaitsevassa marketissa avattiin useampi paikka osa-aika työntekijöille.

Ja vastoin vanhempiensa toiveita, Dimaria haki ystäviensä kanssa töitä kesälle. Teini ei ollut odottanut saavansa paikkaa, mutta yllättyi, kun heidät kaikki oli palkattu. Tietenkin se oli vaatinut pitkiä keskusteluja vanhempien kanssa, mutta Dimaria oli hyvin tietoinen omasta sairaudestaan ja sen tuomista rajoista. Ja siksi hän olikin kertonut jo alussa työnantajalleen, että saattoi tulla päiviä, ettei hän ollutkaan työkykyinen.

Asiaa tietenkin helpotti sekin, että tytön ystävät olivat kaikki samassa paikassa ja vähintäänkin yksi heistä oli samassa vuorossa Dimarian kanssa. Joten ystävät pystyivät helposti pitämän Dimariaa silmällä, jos tämän vointi romahtaisikin yllättäen.

Tyttö oli onnistunut saamaan itselleen poikaystävän, joka oli myös saanut töitä samasta marketista. He harvoin päätyivät samalle työvuorolle, mutta silloin kun he olivat yhtä aikaa töissä, eivät he käyttäneet työaikaa flirttailuun. He olivat eri tehtävissäkin ja molemmat olivat niin paneutuneita omiin töihinsä, etteivät halunneet antaa suhteen häiritä. Vapaa-ajalle he sitten pystyivät olemaan toistensa kanssa rauhassa.

Huolimatta siitä, että market oli keskustassa, siellä harvoin oli ruuhkaa. Dimaria pystyi helposti lepäämään, jos siltä tuntui ja joku muu pystyi ottamaan kassan siksi aikaa. Heillä kaikilla oli hyvät mahdollisuudet taukoihin ja työilma piiri oli mukava. Asiakkaatkin olivat suurimmaksi osaksi kohteliaita ja mukavia.

Dimaria oli yleensä kassalla, koska se oli varmaan yksi kevyimmistä hommista. Hän pystyi tarpeen tullen ottamaan tuolin, jos alkoi hieman heikottaa. Dimaria piti myös asiakaspalvelusta ja tiesi olevansa onnekas, ettei hänen kohdalle ole kovin montaa töykeää henkilöä tullut. 

Välillä, kun Dimarialla oli energiaa ja hän kaipasi hieman liikkumista, tyttö vaihtoi ystävänsä kanssa paikkoja ja auttoi invertoinnissa. Varsinkin niinä harvoina päivinä, kun Dimaria ei tuntenut itseään kovin sosiaaliseksi, hän hoiti mieluummin hyllyjen täyttämisen. Jos joku kantoi tavarat hänelle, tietenkin.

Ja välillä hän hoiti myös asiakaspalvelu lähikontaktin muodossa esittelemällä tuotteita asiakkaille tai ohjaamalla heitä oikeille hyllyille. 

Ja kun oli sulkemisaika ja viimeiset siivoukset ennen kotia menemistä, silloin Takuya ja Dimaria saattoivat pelleillä keskenään tai flirttailla. Enää ei ollut asiakkaita näkemässä, joten heidän ei tarvinnut olla niin ammattimaisia.

Dimaria tiesi olevansa onnekas saadessaan Takuyan kaltaisen poikaystävän. Poika hyväksyi Dimarian sairauden, eikä pelästynyt siitä niin kuin suurin osa tytön koulukavereista ja poikaystävä ehdokkaista. Takuya otti huomioon Dimarian rajat, mutta ei kohdellut häntä kuin haurasta posliinikukkaa. Ja Dimaria arvosti sitä. 

***

Kotona vanhemmat tuntuivat yhä kiristelevän hampaita Dimarian työskentelystä, vaikka tyttö olikin luvannut huolehtivan itsestään. Mutta äiti ja isä olivat vain huolissaan, Dimaria ymmärsi sen kyllä. Mutta he antoivat teinin sairaudelle liikaa painoarvoa ja tilaa ajatuksistaan, ainakin tytön mielestä.

Samat fraasit oli toistettu niin monta kertaa, että Dimaria tiesi, mitä isä oli sanomassa jo ennen kuin sanat ehtivät lähteä tämän suusta.

"Tiedän, olette vain huolissanne".

Osa-aikatyö ei ollut ainoa asia, mikä vaivasi Yaqutia ja Riniä. He halusivat pitää tyttärensä lähellä, heidän silmien alla, jos jotain sattuisi. He eivät pitäneet siitä, kuinka Dimaria vietti aikaa ystäviensä luona tai kaupungilla. Varsinkin jos ilta oli jo saapunut, silloin teinin oli lähes juostava ovesta, vaikka se vain pahensi vanhempien huolta. 

Oli vähättelyä sanoa, että Dimaria oli turhautunut tilanteeseen. Tuntui, ettei hän saanut tehdä mitään.

"Te haluatte vain, että istun yksin omassa huoneessani ilman minkäänlaista sosiaalista elämää. Sekö muka parantaa?"

"Mutta Mari..."

"Älä Marittele siinä!" Dimaria harvoin huusi, mutta välillä hänenkin hermonsa paloivat. Oli hänelläkin oikeus suuttua, vaikka vanhemmat hyvää tarkoittivatkin. Tai ainakin yrittivät tarkoittaa.

Dimaria ei ollut edes viitsinyt mainita mitään Takuyasta, sillä se tietenkin vain lisäisi huolta vanhemmista. Oli jo nyt tarpeeksi raskasta vakuuttaa, että hänen kolme parasta ystäväänsä tiesivät sairaudesta ja siitä, miten toimia, jos jotain sattuisi. Ei Rinin ja Yaqutin tarvinnut joka kerta muistuttaa tytärtään samasta asiasta.

Ja jos Takuya tulisi vanhempien tietoon, siitä vasta myrsky nousisi. Tietenkin olisi perus "Tietääkö hän sairaudestasi?" ja "Osaako hän toimia hätätilanteessa" kysymykset, mutta sitten tulisi myös puhe teiniraskauksista, ehkäisystä, siitä mikä olisi muka sallittua ja mikä ei. Dimaria tuskin pääsisi edes ulos kahdeksan jälkeen.

Ja ainoa, mitä Dimaria halusi, oli olla normaali teini. Tai niin normaali kuin pystyi. Mutta vanhemmat eivät tuntuneet tajuavan asiaa hänen näkökulmastaan. He olivat antaneet pelolle liikaa valtaa voidakseen edes ajatella järkevästi. Jopa Rin, joka oli itsekin lääkäri, ei pystynyt ajattelemaan muulla tavoin kuin ylihuolestuneena äitinä.

"Dimaria...", ne riidat eivät koskaan päättyneet hyvin. Tietenkin Rin sekä Yaqut ymmärsivät, että teinillä oli murrosikä ja kaikki ärsytti, kompromissit olivat mahdottomia ja vastoin vanhempien toiveita oli vain pakko toimia. He ymmärsivät, mutta silti se sattui. He luulivat ymmärtävänsä.

Dimaria rynnisti tavalliseen tapaansa ulos talosta, tunsi Rin suurta lohduttomuutta. Yaqut yritti kannustaa vaimoaan, vaikka itsekin tunsi huolta ja epäonnistumista. Tekivätkö he oikein? Oliko Dimaria kuitenkin oikeassa? Olivatko he antaneet liikaa valtaa pelolle, kun he halusivat vain pitää lapsensa turvassa.

"Dimaria on vahva... Olet sanonut sen itsekin", Yaqut mutisi vaimonsa korvaan, yritti hymyillä kannustavasti heitä molempia varten. Mutta sanat silti tuntuivat vierailta. Hän ei päässyt irti ajatuksesta, että kuolema kurkki koko ajan Dimarian olan takaa.

***

Dimaria usein pakeni Takuyan luokse tai kaksikko meni yhdessä viettämään aikaa kaupungille. He olivat lähes tyypillinen teinipari, koko ajan viettämässä aikaa yhdessä. Onneksi Dimarian ystävätkin seurustelivat, joten joskus koko sakki meni tuplatreffeille ja viettämään yhteistä aikaa. 

Dimarian ja Takuyan mielipuuhaa oli keilaaminen. Vaikka Dimaria aloittikin harrastuksen vasta Takuyan kautta, oli tyttö siinä lähes luononlahjakkuus. Takuya itse oli pienestä pitäen keilannut, mutta Dimarian innostuessa harrastuksesta alkoi kaksikon pisterot pienentyä kerta toisensa jälkeen.

Onneksi Takuya ei ollut kilpailuhenkinen, eikä heidän välille syntynyt riitoja keilauksen merkeissä. Toki he riitelivät, mutta ylensä riidan aiheet olivat aivan muualta, kuin heidän yhteisestä harrastuksesta. 

Välillä Dimaria tosin mietti, mahtoika Takuya joskus keilata huonommin vain antaakseen hieman lisätasoitusta tyttöystävälleen. Mutta ajatus ei ärsyttänyt häntä niin paljon, kuin olisi luullut. Ainakaan Takuya ei nostanut joka asiassa Dimarian sairautta tai heikompaa kuntoa esille.

Takuya kyllä tarkkaili koko ajan Dimaria, millon tämä väsyi tai näytti huonovointiselta. Kun nämä merkit alkoivat näkyä, nuorukainen aina ehdotti pientä lepohetkeä. Joskus hän jopa itse väitti olevansa väsynyt tai jalkoja särki. Dimaria arvosti, ettei hänen poikaystävänsä ollut hyysämässä hänen ympärillään, vaan osasi toimia hienovaraisesti.

Kaksikko jopa suunnitteli yhteistä tulevaisuutta, vaikka nuoria olivatkin. He aikoivat mennä kihloihin, muuttaa yhteen pieneen asuntoon keskustaan, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Erityisesti Dimaria odotti kaikkea tuota, varsinkin kotoa pois muuttamista. Että hän saisi viimein itse määrätä omasta elämästään.

Dimaria tiesi, että pitkänajan suunnitelmat olivat epäluotettavia ja että ne aina saattoivat muuttua. Mutta hän ei voinut itselleen mitään. Hän oli rakastunut, hän halusi yhteisen tulevaisuuden Takuyan kanssa. 

Hän halusi jo aloittaa uuden luvun elämästään.

***

***

Ennen uutta lukua Dimarian piti käydä tutuissa lääkäritarkastuksissa. Viime kerralla testit olivat olleet poikkeavia, mutta syyksi oli todettu jälleen vain flunssa, jonka Dimaria onnistui hyvällä ennaltaehkäisyllä lähes välttämään. Toki hän oli ollut väsyneempi ja joutunut vuodelepoon, mutta sairaalalta oli vältytty.

Mutta lääkäri oli silti halunnut ottaa uusia verikokeita pienemmällä aikavälillä ja Dimaria oli vieraillut sairaalassa vanhempiensa tietämättä useammin kuin olisi halunnut. Hän oli pyytänyt lääkäriä olla mainitsematta vierailuja vanhemmille, johon tämä oli vastahakoisesti suostunut. Tosin vielä ei ollut kyse mistään hengenhädästä, joten lääkärillä ei ollut syytä rikoa potilaansa luottamusta.

Yleensä lääkäri veisi potilaansa yksityiseen tilaan, mutta tällä hetkellä kukaan ei ollut lähettyvillä ja Dimarian puolesta he saattoivat käydä keskustelun siltä seisomalta. Se oli paljon rennompaa ja vähemmän ahdistavaa. Ja he olivat jo niin tuttuja lääkärin kanssa, etteivät he välittäneet turhista virallisuuksista enää.

"No, mitä vereni tällä kertaa kertoo?" Dimaria kysyi vaihdettuaan ensin kuulumisia lääkärinsä kanssa. Rin oli kerran kysynyt, halusiko teini vaihtaa sairaala tai lääkäriä, mutta tyttö oli heti kieltäytynyt. Hän piti heidän potilas-lääkäri-suhteesta. Kuinka usein potilaat saattoivat vitsailla lääkäreidensä kanssa samalla tavalla, kuin Dimaria?

"Onko vointisi ollut millainen viime aikoina?"

"No tuota... Ihan okei, luulen. Toki välillä väsymys iskee helposti, pulssi kohoaa ja on hengitysvaikeuksia. Mutta nythän on vielä flunssakausi ja minullahan on suurempi riski sairastua uudestaan, vai mitä?" Dimaria vastasi ja alkoi hieman jo huolestua.

Lääkärin ilme oli vakava. Dimarian hymy alkoi hieman horjua.

"Valitettavasti kaikki testit osoittavat yhä muutoksia, eikä parempaan suuntaan. En usko, että kyse on enää flunssasta".

"Mitä tarkoitat?"

"Että meidän pitää siirtyä tarkempiin testeihin, suunnitella jatkotoimenpiteitä. Voi olla, että edessä on uusi leikkaus".

***

***

***

***

Enää viimeinen osa jäljellä ja sitten on tämäkin tarina saatu päätökseen. Olikin aloittanut uuden tarinan, mutta köh köh... se jäikin kesken. oi olla, että aloitan sen myöhemmin uudelleen, mutta juuri nyt en jaksa. Aika ei tahdo riittää tällä hetkellä.