***
***
***
***
Edda nautti uudesta ympäristöstään. Hänellä oli enemmän leluja kuin aikaisemmin ja niillä oli paljon mukavampi leikkiä kuin äidin meikeillä. Huoneessa ei haissut voimakkaat hajuvedet ja ainoat äänet tulivat Eddan touhuista.
Arballa oli oma tottumisensa uuteen ympäristöönsä. Hän oli muuttanut aivan kaupungin laidalle, kauas kaikesta kaaoksesta. Hän asui pienessä vuokratalossa alueella, jossa oli vain muutama talo ympärillä. Arba oli tottunut keskustan vilinään, hälytysajoneuvojen ääniin, tappeluihin, musiikkiin ja nyt hiljaisuus oli jopa ahdistavaa välillä.
Ja jälleen kerran Arba sai aloittaa töiden etsimisen. Hän onnistui pääsemään pariin haastatteluun, mutta lopulta hän ei paikkaa saanut. Hän oli ensimmäisen kerran tehnyt virheen mainittuaan olleensa strippari, toisella kerralla hän alkoi änkyttää sen verran, ettei työnantajat olleet kovinkaan innoissaan hänen palkkaamisesta.
Arban alakerrassa asui vanha leskirouva, Emiko Sawada. Aluksi Arba vain tervehti kohteliaasti kaksikon tavatessa käytävällä, peläten tuomitsemista ja paheksuntaa. Pikku hiljaa hän sai kuitenkin huomata, ettei rouva Sawadalla ollut mitään häntä vastaan, hän aina hymyili lämpimästi ja kyseli kuulumisia.
Lopulta Arba löysi itsensä istumassa toisen asunnossa ruokapöydän ääressä syömässä rouva Sawadan laittamaa ruokaa. Arbasta tuntui hyvältä puhua kerrankin jollekin vanhemmalle naiselle, joka ei tuomitse häntä menneisyyden takia, kuunteli ja neuvoi. Emiko oli juuri sellainen, jollaiseksi Arba oli kuvitellut isoäidit. Lämmin, hymyilevä, turvallinen.
Rouva Sawada piti myös Eddasta ja näytti tyttö viihtyvän vanhemman rouvan asunnossa. Ainakin tuttipullo unohtui lattialle tytön alkaessa ihmetellä ympäristöään. Onneksi rouva Sawada oli säästänyt joitakin vanhoja nalleja muistoiksi, joilla Edda sai sitten viihdyttää itseään.
***
***
Arba jatkoi työnhakua soittelemalla paikkoihin, mutta joka kerta hän sai kieltäviä vastauksia. Arba halusi luovuttaa, hän ei jaksanut enää, sängyltä nouseminenkin alkoi jo tuntua vaikealta.
Arballa ei ollut kuitenkaan vaihtoehtona jäädä nurkkaan mököttämään ja vellomaan itsesäälissä. Edda tarvitsi äitiä, mutta Arbakin tarvitsi omaa aikaa. Onneksi rouva Sawada suostui tulemaan aina tarpeen tullen vahtimaan Eddaa, jotta Arba sai aikaa itselleen.
Arba tyhjensi päänsä usein käymällä juoksulenkillä. Rauhallinen ympäristö mahdollisti hyviä juoksureittejä ja aina kotiin palatessaan hänen ajatuksensa olivat usein paljon selkeämpiä kuin mitä ne olivat lähtiessä. Juoksulenkillä löysi aina ratkaisut ongelmiin.
Arba vaihteli lenkkireittejään ja sillä kerralla hän päätyi rakennuksen eteen venyttelemään ja hengähtämään hetkeksi. Hän oli kerran aikaisemmin hölkännyt ohi, muttei ollut kiinnittänyt enempää huomiota. Nyt naisen uteliaisuus kuitenkin voitti.
Paikka oli selvästi joku toimisto tai muu vastaava ja Arba asteli sisälle katselemaan lisää. Uteliaisuus tappoi kissan, mutta joku paikassa veti Arbaa sisälle ovista.
Samalla hetkellä kun Arba oli astunut ovista, asteli oranssihiuksinen nainen rappuset alas.
”Hei, kuinka voin auttaa?” nainen kysyi ystävällisesti hymyillen.
”Tuota… Ihmetteli vain, että mikä paikka tämä mahtaa olla”, Arba vastasi nolosti hymyillen.
”Tämä on Underground-lehden päämaja. Teemme myös yhteistyötä muiden liberaalisten yritysten kanssa yhteistyötä, esimerkiksi ottamalla mallikuvia muille lehdille tai sitten jotkut ovat menneet joihinkin tilaisuuksiin edustamaan asiakkaitamme ja meitä”, nainen selitti innoissaan.
”Olisitko kiinnostunut työskentelemään täällä?” Nainen kysyi ja Arban suu loksahti auki. Häntä kysyttiin töihin?!
”Totta kai, jos vain kelpaan”.
”Hienoa, olen paikan pomo Karin, joten mennään työhuoneeseeni juttuelemaan”.
”Olemme pieni lehti, jolla on pieni lukijakunta, joten teemme siksi paljon yhteistyötä muiden kanssa. Joskus on pyydetty myös kalenterikuvia tai muuta vastaavaa. Ota tuosta tuoli”, Karin höpisi ja viittoi oven vieressä olevaa tuolia.
Karin meni itse istumaan työpöytänsä taakse ja Arba yritti pyyhkiä kädellään hikeä otsaltaan. Häntä hävetti istua toisen silmien alla hikisenä, ei yhtään edustavan näköisenä.
”Niin, et tainnut sanoa nimeäsi?”
”Hm? Arba Ochiai”.
”Selvä Arba, kertoisitko hieman itsestäsi, kuten ikää, työkokemusta, miksi olisit meille hyvä työntekijä?” Karin pyysi.
”Tuota… Kuten huomaat, en ole juuri valmistautunut tähän, joten pahoittelen jo nyt änkyttämistä, mutta… Tuota noin… Olen aikaisemmin toiminut assistenttina, mutta lopetin kun huomasin olevani raskaana. Silloinen pomoni ei pitänyt uutisesta. Hän oli muutenkin aika… narttumainen, todella pinnallinen, kuten lähes kaikki mallit ja muut työntekijät siellä”.
”Eli olet aikaisemmin työskennellyt mallien parissa?”
”Kyllä, tai siis assistenttina, pitelin kahvimukia ja näin… Olin palvelija”, Arba selitti ja tunsi käsiensä hikoavan vielä lisää entisestään.
”Ja sinulla on lapsi”.
”Pari vuotias tyttö”.
”Oletko ollut äitiyslomalla vai?”
Arba meni hiljaiseksi hetkeksi. Hän ei tiennyt, pitäisikö hänen kertoa työstään stripparina, mutta asia saattaisi kuitenkin paljastua myöhemmin, joten ehkä olisi parempi vain pudottaa pommi nyt heti alkuun. Paikalla tuntui muutenkin olevan vähän vapaamielisempi ajattelutapa kuin yleensä.
”En oikeastaan. Äitini omistaa yökerhon keskustassa, asuin ja työskentelin siellä sen jälkeen, kun lopetin työt assarina”.
”Olit siis baarimikkona vai mitä toimeen kuvaasi kuului?”
”Se oli strippiklubi, toimin baarimikkona aluksi, sitten meikkaajana ja apulaisena taustalla, ja kun tyttäreni syntyi ja sain itseni takaisin kuntoon, toimin myös stripparina”, Arba vastasi ja hän tunsi, kuinka pulssi kiihtyi. Karin oli hetken hiljaa, aivan kuin hän sulattelisi kuulemaansa.
”Eli toisin sanoen sinulla ei ole mitään ongelmia olla alasti vaikka kalenterikuvissa?”
”Tuota… Ei kai”, Arba vastasi hieman hämillään.
”Haluaisin vielä tietää, miksi lopetit tanssimisen?” Karin kysyi uteliaana.
”Ympäristö ei ollut sopiva lapselle, enkä ollut muutenkaan ajatellut viettäväni siellä enempää aikaa, kuin mitä olisi tarpeen. Äitini antoi lopulta rahaa, jolla pääsin aloittamaan alusta, sillä sinne tullessani asiat olivat huonolla tolalla”, Arba kertoi ja pieni toivo hänen sisällään syntyi. Karinin reaktio oli erilainen kuin muiden työnantajien aikaisemmin, ehkä Arba saisi kuin saisikin töitä.
”Okei sitten, me täällä toimituksessa pidetään hauskaa, emmekä ota asioita liian vakavasti. Olemme kuin yksi iso perhe, vietämme aikaa paljon myös työn ulkopuolella ja tuemme toisiamme vaikeissa tilanteissa. Joten tervetuloa perheeseen, Arba”, Karin sanoi iloisesti hymyillen.
Hetken oli hiljaista, kun Arba yritti sisäistää juuri kuulemansa sanat.
”Ihan oikeasti? Otat minut töihin?”
”Totta kai, olet toiminut meikkaajana, joten siitä on hyötyä, mutta kehotan kouluttautumaan lisää. Itse asiassa minä pomonasi pidän huolen, että saat tarvitsemasi koulutuksen”.
”Voi olla myös, että pääset toimimaan mallina, mutta lähdetään siitä liikkeelle, että olet nyt meidän virallinen meikkaaja tai maskeeraaja, miten sen nyt haluaa ilmaista”, Karin jatkoi ja alkoi kirjoittaa koneellaan työsopimusta Arballe.
”Sitten vain enää allekirjoitukset”.
***
Oli jo ilta, kun Arba tuli takaisin kotiin. Karin oli vielä esitellyt paikkoja ja muita työntekijöitä heidän kirjoitettua työsopimukset. Ja kun Arba viimein asteli ovestaan sisälle, oli rouva Sawada katselemassa illan uutisia jo.
”Hyvänen aika sentään, minä jo ajattelin että pitää sottaa poliisit, kun ei sinua kuulunut”, vanhempi rouva puhisi, kun Arba asteli peremmälle asuntoonsa.
”Olen niin pahoillani, mutta päädyin saamaan työpaikan, enkä tajunnut soittaa”.
”Mitä? Menit työhaastatteluun lenkkivaatteissasi?”
”En tarkoituksella. Menin yhden lehden toimitukseen ja päädyin juttelemaan paikan pomon kanssa. Päädyin siitä työhaastatteluun ja sain töitä”, Arba selitti innoissaan päivästään ja rouva Sawadakin puhkesi iloiseen hymyyn.
”No onneksi olkoon, minä varmaan saan hoitaa Eddaa päivisin?”
”Ai… En ajatellut… Onko mitenkään mahdollista…”
”Höpsis tyttöpieni, mielelläni minä Eddan kanssa vietän aikaa”, vanhempi rouva keskeytti lämpimästi hymyillen. Naiset sopivat vielä Eddan hoitoajoista, jonka jälkeen rouva Sawada köpötteli omaan asuntoonsa.
***
***
Arba joutui muuttamaan unirytmiään päästyään kunnon päivätöihin. Eikä hän pitänyt yhtään aamuherätyksistä, jolloin ulkonakin oli vielä pimeää. Aikaisiin herätyksiin oli oma tottuminen, kunnes Arba ei enää kävellyt ympäri asuntoa kuin zombi.
Edda tuntui oppivan nopeammin uuteen rytmiin, tosin aikaisten herätysten myötä Arba oli alkanut laittaa tyttönsä aikaisemmin petiinkin, joten saman verran nukuttuja tunteja tuli kuin aikaisemmin.
Arban aamupala koostui aina tölkkimehusta, sillä suurin osa ajasta meni aina Eddan ruokkimiseen. Tyttö osasi olla aikamoinen jääräpää halutessaan ja puolet puurosta lenteli ympäri huonetta. Arban oman aamupalan syöntiin ei sitten pahemmin aikaa jäänyt.
***
Arba piti uudestaan työstään. Työntekijöitä oli vähän, mutta he olivat sitäkin tiiviimpi porukka. Ja Arba pääsi helposti mukaan heidän juttuihin. Töihin meno oli helppoa, aikaisista aamuherätyksistä huolimatta, mutta kerrankin Arba tunsi kuuluvansa porukkaan.
Mimi oli yksi malleista ja hänet tavatessaan Arba todellakin huomasi olevansa itselleen sopivassa työpaikassa. Mimi ei todellakaan ollut samanlainen malli, kuin mitä Asaka tai muut tytöt olivat olleet. Mimi oli iloinen, omasi lävistyksiä ja tatuointeja. Arba todellakin nautti punapään seurasta.
Mimi teki monenlaisia kuvauksia, oli muotikuvia Underground-lehteen, mutta tilauksia tuli myös muualtakin. Arba sai pian huomata, mitä kaikkea he tekivätkään ja silti oli vielä paljon opittavaa.
Arba pääsi myös itsekin kokeilemaan mallintaitojaan, vaikka hänellä olikin paljon opittavaa. Onneksi muut olivat kärsivällisiä ja antoivat Arballe aikaa oppia, tehdä virheitä ja parantaa taitojaan. Se kaikki oli melkein liian hyvää ollakseen totta. Tosin harva hänen kuvistaan mihinkään vielä pääsi, mutta kameran edessä poseeraaminen oli ihan hauskaa ja hyvää harjoitusta.
Arba tutustui myös Rikoon ja Yojiin, toimittajaan ja stylistiin. Heidän kanssaan oli hänen tuli käytyä paljon rakentavia keskusteluja ja Arba kuuli paljon mielenkiintoisia tarinoita Yojilta.
***
***
***
Näin joulukuun kunniaksi uutta osaa tännekin. Mulla alkaa huomisen jälkeen loma ja pääsen vähän paremmalla ajalla pelailee tarinaa eteenpäin. Kommenttia saa jättää :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.