***

***

***

***

Yaqut oli viimein saanut pari kaveria, jopa tyttöystävän. Mutta opettajat olisivat ehkä toivoneet, etteivät he olisi koskaan löytäneet toisiaan. Sillä Yaqut ja hänen uudet kaverinsa, olivat kaikki ongelmatapauksia opettajien ja muun virkavallan silmissä. Tapauksia, joidenka kohdalla piti pitää silmät selässäkin.

Myös Paimon oli saanut yhden kaverin, mutta tyttö ei paljoa viihtynyt hänen kanssaan koulun ulkopuolella. Syy, miksi brunette edes vietti aikaa uuden tuttavansa kanssa, oli ettei hänen tarvinnut enää syödä yksin koulussa tai tehdä esitelmiä yksin.

Uuden kaveriporukkansa myötä Yaqut alkoi koetella rajoja entistä enemmän. Nyt niihin sisältyi jo graffittien tekemistä seinille ja yö retkiä hylättyihin kiinteistöihin tyttöystävän kanssa.

Ne retket harvoin päättyivät hyvin ja poliisi alkoi olla jo turhan tuttu näky Ochiain luona. Kalifakin alkoi olla jo vaikeuksissa niin Yaqutin kuin sosiaalityöntekijöidenkin kanssa.

Yaqut ei kuitenkaan tuntunut piittaavan mistään. Opettajat olivat jo laittaneet hänet koulupsykologin ja terveydenhoitajan juttusille, mutta kukaan ei ole tuntunut pääsevän nuorukaisen suojamuurin läpi.

Kalifa oli jo saanut ehtojakin sosiaalityöntekijältä. Hänen olisi pakko saada teinit kuriin, etenkin Yaqutin, ennekuin heidät passitettaisiin nuorisokotiin, ehkä jopa erotettaisiin toisistaan. Vaikka Kalifa oli jo burn outin rajoilla, ei hän silti halunnut sellaista kohtaloa siskonsa lapsille.

***

”Mitähän Kalifa suunnittelee? Hän on ollut outo viime aikoina…” Paimo mutisi veljelleen, kun he nautiskelivat aamupalaksi mehua. Onneksi oli lauantai, ei koulua eikä ärsyttäviä opettajia sääntöineen.

”En tiedä, en ole edes huomannut hänestä mitään outoa”.

”Hän on yrittänyt koko aamun soittaa jollekin”.

Totta, Kalifa oli koko aamun yrittänyt tavoittaa erästä henkilöä, mutta kukaan ei koskaan vastannut. Kun blondi kymmenen kerran jo soitti, hän alkoi jo väsyä. Ehkä hän joutuisikin keksimään uuden suunnitelman.

Mutta juuri kun nainen oli laskemassa luurin, hän kuuli tutun naksahduksen. Viimeinkin.

”…Haloo?” kuului väsynyt mies ääni langan toisesta päästä. Näköjään siellä oltiin juuri herätty, vaikka kello lähenikin jo puoltapäivää. Toisaalta, teinitkin vasta nauttivat aamupalaansa.

”Sa’id, Kalifa tässä. Kuule, oletko pitkään kotona? Tarvitsisin apua, en pysty tähän enää yksin!” Kalifa sanoi ja alkoi selittää vielä puoliunessa olevalle veljelleen teinien tempauksista ja pyysi sitten veljeltään apua. Olihan Sa’id loppujen lopuksi sisarusten toinen huoltaja, jonka Shakuyaku oli ilmoittanut testamentissaan.

***

***

Lauantai vaihtui sunnuntaihin ja päivä oli onneksi aurinkoinen ja lämmin.

Sa’id oli siivonnut kämppäänsä ja pistänyt tavaroita paikoilleen. Hän oli hankkinut vierashuoneeseen toisen sängyn ja täyttänyt jääkaapin kunnon ruualla. Yksin asuvana Sa’idilla oli paha tapa käydä ulkona syömässä kotona ollessaan.

Kun ovikello soi, Sa’id meni heti ovelle. Kalifa oli tuonut sisarukset veljelleen ja lähtenyt sitten hermolomalle vähäksi aikaa. Yaqut ja Paimon eivät näyttäneet tietävän, mitä tuumata asiasta.

Mies ohjasi teinit sisälle ja istutti heidät baarijakkaroille.

”Okei, tehdään heti pari sääntöä selväksi. Kukin siivoaa omat jälkensä, okei? Ja jos näkyy sotkua, niin sen saa siivota, vaikkei olisikin omilta jäljiltä. Kello yhdeksään mennessä pitää tulla kotiin. Jos menee myöhäksi, pitää soittaa tarpeeksi ajoissa ja kysyä lupa, selvä?”

Paimon ja Yaqut yrittivät heti muuttaa kotiintuloaikoja, mutta Sa’idin ääni ja olemus sai teinit nopeasti hiljaiseksi.

”Me ollaan aina siivottu jälkemme, ei siitä tarvitse erikseen mainita”, Paimon mutisi hieman närkästyneenä.

”On hyvä tehdä selvätkin asiat selviksi kaikille”.

Sa’id jatkoi sääntöjen kertomista, vaikkei niitä montaa ollut. Teinit olivat hieman hämmentyneitä tilanteesta. Kalifalla ei ollut sääntöjä ja eikä välittänyt juuri mistään. Sa’idilla puolestaan oli sääntöjä ja teki hyvin selväksi, ettei hyväksyisi niskurointia.

”Teillä ei ole paljon vaihtoehtoja, lisää virheitä, niin seuraava koti on nuorisotalo, okei?”

”Mikä armeija meininki täällä on?”

”Hah, tämä on kuulkaa kaukana armeijasta”.

***

Sa’id piti järjestystä kotona ja sai nuoret pikku hiljaa parantamaan huonoja arvosanojaan ja viettämään iltaa kotona. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että mies oli aikoinaan hankkinut itselleen pleikkarin, joka miehitti teinejä hyvin. Mutta opiskelun suhteen oli vielä vaikeaa, eikä Sa’id luottanut sisarusten lukevan, ellei hän ollut paikalla vahtimassa.

Mutta mistä ehkä Yaqut ja Paimon eniten tykkäsivät, vaikkeivät sitä ääneen myöntäneetkään, oli että Sa’id tuntui olevan aidosti kiinnostunut nuorten elämästä. Hän kysyi koulusta, kavereista, läksyistä, kiinnostuksista ja antoi kunnon neuvoja. Hän ei tuominnut, niin kuin opettajat ja koulun psykologit.

Sa’id osasi olla myös hauska, eikä vakava aikuinen, mihin sisarukset olivat tottuneet. Miehellä selvästi tuntui olevan langat käsissään ja tuntui tietävän, mitä hänen pitäisi hoitaa, jotta koulu alkaisi hieman helpottaa nuoria. Mutta aikaa se tulisi viemään ja Sa’id tiesi, ettei voinut odottaa heti tuloksia syntyvän.

Mies oli myös löytänyt jotain, mikä kiinnosti Yaqutia ja Paimonia eniten, mihin heidän aikansa ja energiansa voisi keskittää. Yaqut näytti innostuvan kuntoilusta ja Sa’id osasi kertoa ja näyttää ohjeita teinipojalle.

Vaikka juoksumatolla juokseminen näyttikin helpolta, Yaqut sai huomata sen olevankin vaikeampaa. Hän ei voinut edes mennä juoksutahtia ilman, että meinasi jo vetää pitkin pituuttaan. Sa’id vain jaksoi kannustaa ja ohjeistaa, ettei porkkanapää luovuttaisi heti ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Kun Sa’idilla oli aikaa, hän soitteli sosiaalityöntekijöille ja koulun opettajille. Hän pyysi tietoja teinien tempauksista, taustatietoja tappeluista ja muita osapuolisia. Ja ennen kaikkea Sa’id halusi päästä juttelemaan kasvotusten opettajien kanssa selvittäen asioita. Koulussa tunnuttiin vaikuttuvan, kun viimeinkin joku oli tekemässä jotain parin ongelmanuoren eteen töitä.

Yaqut ja Paimon olivat hieman rauhoittuneet, sen kaikkien oli myönnettävä. Vaikkeivät he silti mitään unelmaoppilaita ollut, heille oli silti annettu muutakin tekemistä kuin lorvia kaupungilla. Ja ennen kaikkea Sa’id antoi heille huomiota, mitä sisarukset olivat kaivanneet vaippaiästä asti.

***

***

Valitettavasti Sa’idin työt kutsuivat ja miehen oli jälleen lähdettävä pidemmäksi aikaa pois kaupungista. Normaalisti hän voisi olettaa teinien voivan jo huolehtia itsestään, mutta koska Yaqut sekä Paimon olivat vielä tarkkailtavana, ei mies voinut jättää heitä oman onnensa nojaan.

Niinpä Yaqut ja Paimon pakkasivat kassinsa uudestaan ja menivät toiselle tädilleen siksi aikaa, kun Sa’id oli poissa. Tai kun Kalifa olisi tarpeeksi vahva ottamaan heistä vastuuta. Kumpi nyt ikinä ehtisi tulla ensin takaisin.

Falan oli valmis avaamaan oven sisaruksille. Pienellä suostuttelulla, jota Yaqutin ja Paimonin ei tarvinnut tietää tosin. Sisarukset eivät olleet nähneet vanhinta tätiään varmaan iäisyyteen, joten jälleen näkeminen oli hieman vaivaannuttava. Varsinkin kun Falan halasi heitä.

”Tehän olette kasvaneet sitten viime näkemän. Onhan siitä tosin jo aikaa…”, Falan sanoi, mutta hiljeni loppua kohti. Oli totta, ettei hän ollut käynyt katsomassa siskonsa lapsia tarpeeksi usein tai ollut aikaisemmin valmis auttamaan heidän kasvattamisessa. Vieläkin hän oli hieman epävarma, mutta Sa’id oli vakuuttunut heidän jo rauhoittuneen. Enää ei olisi yöreissuja tai muuta vastaava.

Falan asui miehensä kanssa isossa asunnossa, mutta silti sisarukset saisivat jakaa vuodesohvan keskenään. Ainakin heillä oli iso telkkari, vaikkei naisen mies halunnut kuulla sitä kotona ollessaan.

”Miksi heillä on sitten koko laite, jos sitä ei saa katsoa?” Paimon kysyi huvittuneena veljeltään.

Montaa viikkoa sisarukset eivät ehtineet olla tätinsä luona, kun Falanin mies ja Paimon alkoivat ottaa tiukemmin yhteen. Mies ei voinut sietää tytön pukeutumista jostain syystä ja tämän hankkimat tatuoinnit tuntuivat vain katkaisevan kamelin selän.

Paimonista miehellä ei ollut mitään oikeutta päättää, miten hän pukeutui. Helvetti soikoon, hänen luokallaan olevat tytöt pukeutuivat vielä paljastavammin. Paimonilla oli ihan tavalliset vaatteet yllään.

”Falan, nyt riitti. Joko he lähtevät tai minä!” Falan ei pitänyt miehensä uhkailusta, mutta pitkä liitto oli liian paljon heitettäväksi pois noin vain. Yaqut ja Paimon ymmärsivät, he olivat jo pakanneet laukkunsa, kun Falan poistui keittiöstä riidan päätyttyä.

***

***

Seuraavaksi oven oli valmis avaamaan Kamika, jolla oli viimein vapaata töistä ja voisi keskittyä teineihin paremmin. Paimon ja Yaqut olivat oikeastaan aika innoissaan tätinsä luokse muuttamisesta. Ja Kamika oli myös aidosti innoissaan viettämään aikaa siskonsa lasten kanssa.

Mutta valitettavasti he eivät voineet olla edes päivääkään, kun Yaqut sai pahan allergia kohtauksen tätinsä 15 koirasta. Sisarukset viettivät sen yön sairaalassa ja Kamika yritti suostutella Sharrakania ottamaan teinit luokseen, kunnes Sa’id tulisi takaisin.

***

He päätyivät lopulta toisen enonsa luokse, joka myös oli hieman vastahakoinen ottamaan ongelmanuoria kattonsa alle.

Sharrakanin luona sai sentään katsoa televisiota ja sisarukset yrittivät käyttäytyä hyvin. He jaksoivat jatkuvia muutoksia vain sen ajatuksen voimalla, että pääsisivät pian Sa’idin luokse takaisin.

Sharrakan ei ollut koskaan osannut olla siskonlastensa kanssa eikä se nytkään ollut yhtään sen helpompaa, vaikka heidän kanssaan voisi jo puhua. He olivat myös yrittäneet ottaa yhteyttä Kalifaa ja tiedustella, kuinka kauan hänen ”lomansa” kestäisi, mutta kukaan ei saanut häneen yhteyttä. 

Sharrakanin vaimo ei avoimesti näyttänyt mielipidettään teinien läsnäolosta, mutta viikkojen kuluessa Yaqut ja Paimon pystyivät huomaamaan, kuinka nainen jo toivoi heidän lähtevän pois hänen kotoa. Olihan se varmaan ärsyttävää ruokkia toisen lapsia, kun heidän omat huoltajansa eivät olleet siihen kykeneväisiä. No, Sa’id oli työmatkalla, mutta Kalifa olikin lomalla, jonka päättymisestä kellään ei ollut tietoa.

***

***

***

***

Sa'id on päässyt taas mukaan kuvioihin pitkästä aikaa. Ja Kalifa on omilla teillään... Kommenttia saa jättää :)