***

***

***

***

Paimonin paikalle pelmahtaminen ei tietänyt mitään hyvää, sen Yaqut oli pystynyt heti arvaamaan. Mutta tietenkin Rinin piti vetää väärät johtopäätökset vähä pukeisesta naisesta, joka oli humalassa, ehkä aineissakin. Ehkä Yaqutin olisi pitänyt kertoa aikaisemmin siskostaan, jotta Rin ei luulisi Paimonia punapään tyttöystäväksi. Eikä Paimon valitettavasti auttanut tilannetta yhtään, vaan luuli koko tilannetta vitsiksi ja heitti öljyä liekkeihin tajuamatta seurauksia.

"Tää ei ole sitä..."

"Ja noi onkin niin helvetin vakuuttavat sanat!" Rin keskeytti Yaqutin, joka oli käyttämässä sitä klassista fraasia pettämis-tilanteissa. 

Rin ei suostunut kuuntelemaan, nainen oli liian vihainen ajatellakseen rationaalisesti silä hetkellä. Ehkä myöhemmin Yaqut voisi yrittää jutella tyttöystävävänsä kanssa ja selittää koko tilanteen. Hän vain toivoi, että Rin suostuisi kuuntelemaan häntä, eikä löisi luuria korvaan.

Luonnollisestitkaan Yaqut ei ollut iloinen Paimonin tempusta. Ensinnäksin tämä oli ollut kadoksissa pari kuukautta jopa, sitten ilmestyy sekavassa tilassa paikalle kuin omistaisi asunnon ja pilaa romanttisen illan. 

"Mitä ees teet täällä?!"

"Mä asun täällä!"

"Väärin!. Sä loisit täällä. Eihän sun velkakirjeetkään tule tänne".

***

***

Yaqut alkoi heti seuraavana päivänä soitella Rinille, mutta sai naisen vasta pari päivää myöhemmin kiinni.Yllättäen nainen oli ollut hieman kiirrellisempi töissään, mutta suostui lopulta tapaamaan punapään kahvilassa. Yaqut halusi selittää, kertoa, miksei ollut puhunut mitään siskostaan.

Nähdessään Rinin jo odottamassa Yaqutia alkoi hermostumaan. He eivät olleet juurikaan riidelleet Rinin kanssa aiemmin ja selvästi nainen oli aika tulinen suuttuessaan. Mutta punapää ei halunnut luovuttaa hänen suhteensa.

"Olet myöhässä", Rin huomautti Yaqutille tämän tullessa paikalle.

"Sori, töissä oli ongelmia"

"Hmm..."

"Kiitos, että suostuit tapaamaan...".

"Kuulostit niin..."

"Säälittävältä?" Yaqut kysyi naurahtaen ja Rin väläytti nopean hymyn.

"Se nainen, Paimon... Me ollaan sisaruksia", Yaqut aloitti ja alkoi kertoa hänen ja Paimonin suhteesta. Hän kertoi koko perheestään, kuolleista vanhemmista, etäisestä tädistä ja läheisestä enosta, jonka uusi vaimo ja työ kuitenkin vei hänet kauemmas. 

"Olen pahoillani ylireagoinnista, mutta samalla olen kyllä hieman loukkaantunut, ettet kertonut aikaisemmin siskostasi. Tai muusta perheestäsi", Rin totesi ja Yaqut tunsi voivansa hegittää paremmin, kun toinen uskoi häntä. Mutta samalla häntä pelotti kertoa ikävämpi osa siskostaan.

Mutta yllättäen Rin suhtautukin hyvin Paimonin ongelmiin. Yaqutin ilme oli varmasti näkemisen arvoinen ja Rinkin hieman naurahti toiselle, ennen kuin puhui:

"Olen nähnyt paljon, joilla on samankaltaisia ongelmia. Siskosi ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään. Mutta apua hän tarvitsee, ennen kuin on liian myöhäistä".

"Tiedän, mutta olen väsynyt siihen", Yaqut mutisi ja uskaltautui viimein liikkumaan lähemmäksi Riniä.

"No, hoidetaan tilanne yhdessä, hm?"

***

***

Paimon oli pysytellyt viimeiset pari päivää veljensä luona keräten lisää energiaa. Hän ei tiennyt mitään veljensä suhteesta, sillä naisella ei ollut minkäänlaista muistikuvaa illasta, kun hän asteli ovesta. Eivätkä he olleet Yaqutin kanssa jutelleet mitään, eivät edes tervehtineet nähdessään toisiaan. Paimon ei tiennyt, mistä isoveli oli taas suuttunut, eikä hän jaksanut alkaa selvittelemään sitä.

Niinpä Paimon hätkähti kuullessaan oven avautuvan, vaikka Yaqutin pitäisi olla töissä parasta aikaa. Vielä enemmän nainen hämmästyi nähdessään vieraan henkilön, toisen naisen, avaavan oven avaimillaan. Hetken Paimon jo luuli tulijan olevan vuokraemäntä, joka tuli perimään myöhästyneitä vuokria. Mutta Yaqut maksoi aina vuokransa ajallaan...

"Ai, täällä olikin joku. Sinä oletkin varmaan Paimon, Yaqutin sisko? Tulin vain hakemaan työpaikan avaimet, jotka unohdin tänne", vieras sanoi.

Paimon ei saanut sanaa suustaan, kun tulija vain asteli tottuneesti Yaqutin huoneeseen. Vieras ei näyttänyt yhden yön panolta, sillä Yaqut ei antaisi vara-avaintaan vieraalle. Mutta mistä veli olisi ehtinyt löytämään itselleen naisen ja miksei tämä ollut kertonut mitään siskolleen. Paimon tunsi itsensä loukkaantuneeksi, kun ei ollut tietoinen mistään.

Paimon oli niin omissa ajatuksissaan, ettei huomannut vieraan tulleen ulos Yaqutin makuuhuoneesta. Hän ei edes tajunnut olevansa toisen tuijotuksen kohteena.

Paimon hätkähti tuntiessaan painon laskeutuvan sohvalle ja vilkaistessaan sivulleen hän huomasi naisen istahtaneen toiseen päähän.

"Joko sinulla on parempi olo? Olit pari päivää sitten aika sekavassa kunnossa..."

"Täh? Siis, joo, olen kunnossa", Paimon vastasi hämmentyneenä.

"Sepä hyvä. Olen Rin, Yaqutin tyttöystävä", vieras, Rin, esittäytyi ja Paimon vain nyökkäsi. Rin tiesi jo hänen nimensä, joten turha sitä oli toistaa.

"Tiedätkö, että veljesi on oikeasti huolissaan sinusta. Tuolla menolla et elä paria vuotta pidempää"

Rinin sanat saivat Paimonin hätkähtämään.

"Mitä se..."

"Yaqut on stressaantunut ja huolissaan, ja minä olen huolissani hänestä".

Paimon huokaisi syvään. Lopettaminen ei ollut helppoa, oli hän sitä jo yrittänyt pariin kertaan, mutta aina hän sortui. Katkaisussa ja kuntoutuksessa ollessaan hän oli tuntenut vain pahaa oloa. Ei hän pitänyt niistä paikoista.

"Täällä on muitakin paikkoja, mistä saa apua. Sinun pitäisi kokeilla niitä. Keskustan katkaisu ei ole ehkä paras paikka, siellä on työntekijöitä, joidenka pitäisi miettiä uravalinta uudestaan. Jos lopetat, sinun pitäisi vaihtaa ystäväpiiri. Poistaa vanhojen numero puhelimesta, tai vaihtaa numero kokonaan. Hankkia harrastus, jonka kautta saat uusia tuttuja", Rin selitti.

"Mikä terapeutti sinäkin olet?"

"Musiikkiterapeutti, mutta olen työskennellyt myös kuntoutusyksiköissä. Et ole ensimmäinen narkkari, jonka tapaan, mutta sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet parempaan elämään, ennen kuin huumeet pilaavat senkin", Rin sanoi ja Paimon vain tuijotti häntä hämmentyneenä.

Rin jatkoi kertomista eri hoitomahdollisuuksista, eri lääkkeistä ja muusta yhtä tarpeellisesta. Paimon kuunteli häntä tarkkaavaisesti ja Rin tiesi, että toisella oli hyvä mahdollisuus päästä eroon aineista. Että tämä oli valmis kokeilemaan. Naisten juttelu keskeytyi Yaqutin tullessa kotiin. 

Yaqutin oli hämmästynyt löytäessään Paimonin ja Rinin sohvalta juttelemasta, mutta vielä hämmentyneempi hän oli, ettei sisko ollut yhtään sekavassa kunnossa vielä.

"Hei veli, sinulla on fiksu tyttöystävä. Pidän hänestä", Paimon hihkaisi hymyillen ja punapää vilkaisi hämmentyneenä Riniä. 

Yaqut pistettiin tilaamaan ruokaa kolmikolle samalla, kun Rin kertoi joitakin tapauksia työstään Paimonille. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Yaqut oli onnellinen. Ehkä Rin saisi Paimonin suostumaan hoitoihin ja punapää saisi siskonsa takaisin.

Vielä syödessäänkin sisarukset kyselivät lisää esimerkkitapauksia Riniltä. Rin kertoi sen minkä pystyi rikkomatta salassapitovelvollisuuttaan. Yaqut oli hämmästynyt kuullessaan tyttöystävänsä olevan terapeutti, mutta ehkä se selittikin toisen yleensä niin rauhallisen luonteen. 

Ja mikä parasta, Rinin sanat siitä, ettei Paimon ollut menetetty tapaus, tuntui saavan naisen miettimään uudestaan huumeiden lopettamisen. Helppoa se ei tulisi olemaan, sen Rinkin sanoi heti, mutta vahvalla tukijoukolla se tulisi olemaan mahdollista. Mutta ensisijaisesti se kaikki pitäisi lähteä Paimonista itsestään. Kukaan ei voisi parantaa häntä, ellei nainen itse halunnut sitä.

***

***

***

***

Hieman pidemmän tauon jälkeen uutta osaa. Töissä on pitänyt kiirettä ja kävin tässä myös viiden viikon reissulla Japanissa ja Koreassa. Mutta osasta, ehkei se elämä niin kurjaa ole... :) Kommenttia saa jättää.