***
***
***
***
Kun Takuro saapui kotiin reissultaan, hän hämmentyi sisällä vallitsevaa tukahduttavaa tunnelmaa. Se oli kuin seinä, joka iskeytyi suoraan hänen kasvoille avattuaan oven. Ikaruga näytti hermostuneelta huomatessaan miehen kävellessä sisälle, aivan kuin hän olisi jäänyt kiinni jostain pahan teosta.
Naisen takana istui Hiramera sohvalla ja Takuron piti melkein hieroa silmiään todetakseen tytön todellakin murjottavan siellä, kuin perus murrosikäinen teini. Mitä tyttö kyllä oli, muttei hän koskaan ollut murjottanut äitinsä edessä. Siitä ei ollut koskaan hyötyä, eikä tulisi olemaan jatkossakaan. Takuro saattoi pitää itseään onnekkaana, ettei Hirameran murrosikä ollut siitä pahimmasta päästä, vaan he kaikki pääsivät aika helpolla.
”Onko kaikki kunnossa?”
”Kyllä, miksei olisi?” Ikaruga kysyi takaisin, mutta koko naisen olemu huusi aivan päinvastaisesta.
”Miksi Hiramera sitten murjottaa?”
”No tiedäthän sinä... teinit…”, aivan kuin se olisi itsestään selvä asia. Takuron oli pakko kohottaa kulmiaan. Ketä Ikaruga yritti huiputtaa? Tunsiko tämä ollenkaan omaa tytärtään?
Mies saattoi kuulla Hirameran halveksivan tuhahduksen, mutta päätti olla painamatta asiaa enempään. Ehkä asia oli äidin ja tyttären välinen, ja Takuro odottaisi jommankumman kertovan itse siitä, mistä kenkä puristaisi. Tai ehkä hän voisi kysellä Hirameralta myöhemmin, kun he olisivat kaksin. Hänellä ei ole koskaan ollut ongelmia teinin kanssa kommunikoinnissa.
Ennen kuin Takuro ehti sanoa mitään, Hiramera nousi sohvalta ja marssi aikuisten ohi ovelle päin.
”Meen kaverille”, tyttö mutisi kiskoessaan takkia päälle. Ovi oli sulkeutunut, ennen kuin kumpikaan aikuisista ehti tokaista mitään.
***
Hiramera oli mennyt Emilin luokse ja onnekseen Denji oli jossain työjuttujaan tekemässä. Misa oli tehnyt heille välipalaa ja syötyään molemmat päättivät testata kevään keliä olemalla ulkona ilman talvivaatteita. Misa oli huomauttanut tytöille ilman olevan yhä viileä, vaikka kaikki lumi olikin ehtinyt sulaa yön ja aamun sateiden aikana.
Tietysti Emilille tuleminen oli syy, nimittäin Hiramera koki tarpeelliseksi kertoa toiselle tytölle Denjin ja Ikarugan petoksesta. Hiramera oli niin raivoissaan, ettei Emili oikein meinannut päästä kärryille, mitä oli tapahtunut. Mutta ainakin punapää oppi tietämään, että kyllä toinenkin osasi kiroilla, kun vain halusi.
Vedettyään syvään henkeä Hiramera aloitti alusta. Kuinka hän oli löytänyt vanhempansa sohvalta muhinoimasta.
”Yleensä lapset ovat kai iloisia, jos heidän vanhempansa osoittavat kiinnostusta yhteen paluusta”, Emili tokaisi, vaikka olikin hämmentynyt uutisesta. Hän ei ollut nähnyt tämän tulevan. Juuri tänäkin aamuna Denji oli suukottanut Misaa, kertonut rakastavansa tätä ennen töihin menoa.
Hiramera huokaisi syvään:
”Minulla on etäinen suhde äitiin. Isästäkään en rehellisesti tiedä juuri mitään. Ainoa syy, miksi käyn täällä, olet sinä. Ja Misa, hän on kiva. Takuro on enemmän isä minulle”. Hiramera ei voinut uskoa, kuinka sekaisin hänen perheensä osasi olla.
”Meidän on tehtävä jotain. En halua, että äiti ja isä pääsee kuin koira veräjästä. He jopa kehtasivat pyytää minua vaikenemaan asiasta”, Hiramera paasasi taas ja Emili alkoi ymmärtää toisen suuttumusta. Denji oli etäinen hänellekin, mutta äidin onnellisuus oli tytölle tärkeä asia. Aivan kuin Takuro oli Hirameralle.
”Hei nyt keksin, meidän pitäisi saada äiti sekä Takuro yllättämään Ikarugan ja Denjin”, Emili keksi ja alkoi punoa juonta Hirameran kanssa. Ideointi meni välillä liiallisuuksiin ja huumoriakin alkoi löytymään, vaikka vakava asia olikin kyseessä.
”Okei, Takurohan kuljettaa sua treeneihin ja ens viikonloppuna hänellä on työmatka edessä”, Emili varmisti ja kertoi suunnitelmansa Hirameralle. Tyttö piti kuulemastaan, vaikkeivät he voineet olla täysin varmoja siitä, että Ikaruga kutsuisi Denjin käymään.
Vaikka he pitivät suunnitelmastaan, tunsivat he molemmat hieman huonoa omatuntoa siitä, että samalla Misa että Takuro joutuisivat pettymään pahasti. He rikkoisivat heidän molempien perheet, mutta jos mitään ei tehtäisi, ties kuinka kauan Denji ja Ikaruga jatkaisivat päätöntä tanssiaan. Ja kuinka pahasti se silloin iskisi petettyihin.
***
***
H-hetki oli koittamassa ja Emili päätti varmistaa äidiltään vaivihkaa tämän ja Denjin menoja.
”Äiti? Siitä huomisesta…”
”Niin?”
”Onko Denji kotona illalla?”
”Ei, hänellä on joku kokous”, Misa vastasi väsyneen kuuloisena. Emilin teki mieli kertoa koko totuus, mutta äiti tuskin uskoisi, niin rakastunut hän oli mieheensä.
”Voitaisiinko hakea Hiramera illalla tänne? Voitaisiin käydä matkalla syömässä ja näin?” Emili ehdotti viattoman kuuloisena ja tietysti Misa suostui. Vanhempi punapää piti, kuinka Hiramera sai Emilinkin opiskelemaan hieman ahkerammin, kun he pitivät yhteisiä opintopiirejä.
***
***
Ja niin seuraavana iltana Emili ja Misa saapuivat juuri sopivasti Ochiain kodin eteen, kun Takuro sammutti autonsa Hirameran hypätessä pois kyydistä. Mies oli hieman hämmentynyt nähdessään vieraita, mutta tunnisti pian Emilin.
Hiramera vaikutti tyytyväiseltä. Takuro olisi kohtelias mies ja kutsuisi Misan sisälle teelle, ennen kuin hänen pitäisi lähteä ajamaan yötä vasten motelille. Asiat sujuisi itsestään eteenpäin ja jos Denji olisikin oikeasti kokouksessa, mitään vakavaa ei sattuisi.
Emili vaikutti myös tyytyväiseltä, vaikka joutuikin hieman suostuttelemaan äitiään nousemaan autosta. Tietysti tyttöjä pelotti, kuinka pahasti Takuro ja Misa romahtaisivat huomatessaan tullessaan petetyiksi, mutta sitten heidän pitäisi vain olla aikuisten tukena. Hiramera oli jo päättänyt, jos vain oli mahdollista, niin hän ei eläisi vanhempiensa kanssa.
Emili riensi Hirameran luokse ja alkoi jutella niitä näitä, kysellen tämän treenejä ja mitä he aikoisivat illalla tehdä. Näyttää mahdollisimman normaalilta, jos Ikaruga ja Denji eivät olisikaan tuolla sisällä. Hiramera oli kertonut äidilleen, että hän menisi suoraan treeneistä Emilille ja Takuro jatkaisi matkaan, mutta sai miehen suostuteltua tuomaan hänet kotiin.
Misa ja Takuro esittäytyivät toisilleen, sillä he eivät olleet tavanneet toisiaan aikaisemmin.
”Olisimmehan me voineet hakea Hirameran suoraan treeneistä”, Misa kertoi ihmeissään ja kun Takuro oli myös alkamassa ihmetellä asiaa, kuulivat he tytön huikkaavan takaa halunneensa tuoda likaiset vaatteet kotiin.
”Ja muistiinpanot unohtuivat, eikä Emili koskaan kirjoita muistiinpanoja”.
Aikuiset olivat hieman ihmeissään, mutta Hiramera keskittyi jälleen kertomaan harjoituksistaan Emilille, joka esitti ymmärtävänsä, vaikkei oikeasti tiennyt, mistä oli kyse. He toivoivat heidän epätoivoisen esityksen menevän läpi.
”Kerta olette täällä, niin maistuisiko kahvikupponen tai tee?” Takuro kysyi, kuten herrasmiehen kuului. Emili näytti Hirameralle salaa peukkua, kun Misa hyväksyi kahvikupposen.
”Jos se ei viivästytä sinua”, Misa lisäsi.
”Ei se haittaa, kyseessä on työryhmän viikonloppu rentoutumisen merkeissä”.
Kun poppoo päätti siirtyä sisälle, kohtasi Misa ja Takuro elämänsä yllätyksen. Emilikin oli järkyttynyt, vaikka olikin kuullut Hirameralta kaiken. Silti sen näkeminen omin silmin tuntui uskomattoman pahalta. Hiramera oli vain pettynyt, mutta samalla hän ei voinut olla tuntematta vahingoniloa paljastaessaan vanhempansa.
Vaikka oli hän hieman yllättynytkin. Hän oli jo kertaalleen yllättänyt vanhempansa sohvalta, luulisi heidän tajunneen sängyn olevan mukavampi ja turvallisempi vaihtoehto. Mutta ei, jälleen kerran he olivat sohvalla ja jo hyvässä vauhdissa, kun kutsumattomat vieraat saapuivat.
Huomattuaan ylimääräisiä silmäpareja kaksikko irtautui nopeasti toisistaan. Misa teki täyskäännöksen ja riensi ulos, Denjin seuratessa pian perässä pyytäen saavansa selittää. Takuro kohtasi Ikarugan, joka oli järkyttynyt tämän ollessa kotona, eikä matkalla motellille.
Takuro ei jaksanut keskustella aiheesta Ikarugan kanssa, vaan päätti viimein lähteä sinne minne hän alunperinkin oli menossa. Siitä, osallistuuko hän työryhmänsä kanssa mihinkään, oli eri asia. Ikarugan kanssa hän ei voinut kuitenkaan olla saman katon alla. Ei nyt.
Kun Takuro oli lähtenyt Misan ja Denjin perässä pois pihalta, keskitti Ikaruga vihansa tyttöihin. Erityisesti Hirameraan.
”Tämä on sinun syytäsi!”
”Kuule ihan itse olet soppasi keittänyt. Olit hölmö, jos luulit että olisin tästä hiljaa, pettäjä”, Hiramera sivalsi takaisin äidilleen.
”ULOS!” Kuului käsky ja Hiramera sekä Emili päättivät totella. Eivät he nyt vapaaehtoisesti halua olla Ikarugan kanssa kolmestaan samassa huoneessa. Mutta ulos päästyään he kohtasivat ongelman.
Takuro oli matkalla motellille ja varmaan aikoi vetää päänsä täyteen. Misa oli ajanut jonnekin Denjin juostessa perässä. He olivat unohtaneet tytöt. Eikä heillä ollut paikkaa, mihin mennä.
”Suunnitelmastamme uupui loppukohtaus”, Hiramera tokaisi.
”Mennään Akinolle”, Emili ehdotti, sillä heidän yhteinen ystävä oli ainoa, joka asui lähellä heitä molempia.
”Entä jos hänelle ei käy?”
”Aina on joku kahvila auki, nukutaan siellä yö”.
Sisällä Ikaruga pohti yksinään, miten saisi koko sotkun selvitettyä.
***
***
***
***
Ta-daa! Ikaruga ja Denji jäivät kiinni kumppaneilleen. Seuraavaksi voikin pohtia, miten arki lähtee rullaamaan. Ja myös miten Hiramera matka tähteyteen sujuu.
Ja sitten, meikäläinen on päättänyt uuden vuoden kunniaksi aloittaa uuden blogin, joten jos kiinnostaa lukea kuulumisia täältä rapakon takaa, niin tervetuloa! Ikihaaveilija ajatuksia
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.