***
***
***
***
Arba peitteli pientä nyyttiään kirpparilta hankittuun kehtoon. Lapsi ynisi tyytyväisenä, eikä Arba voinut kuin hymyillä. Siitäkin huolimatta, että hänen pieni tyttärensä herätteli Arban, ja Meikon jonka kanssa Arba jakoi huoneen, monta kertaa yöstä. Yösyötöt olivat raskaita, mutta ainakin Arballa olisi jonkin aikaa äitiyslomaa, ennen kuin hänen pitäisi siirtyä tanssilavalle.
Pienokainen, jonka Arba oli nimennyt Eddaksi, oli perinyt äitinsä silmät ja isänsä tuuheat ripset, sen pystyi heti huomaamaan. Arbaa jännitti, mitä muuta tyttö perisi isältään. Muuten ei ollut väliä, kunhan luonne ei olisi samanlainen, niin villi ja omapäinen. Vaikka toisaalta olihan Arba itsekin omapäinen, joten varmaan tulevaisuudessa hän olisi isoissakin vaikeuksissa tyttärensä kanssa.
***
Kaiken mahdollisen vapaa-aikansa Arba käytti raskauskilojen pois kuntoilemiselle. Pelkkä kilojen karistaminen ei riittänyt, vaan hänen oli myös saatava itsestään notkea, jotta tangolla tanssiminen onnistuisi ilman ongelmia.
Linjoista oli pidettävä kiinni, vaikka Arban olisi tehnyt mieli käydä pikaruokaravintolassa hankkimassa kunnon mättöateria itselleen. Klubin asiakkaat kuitenkaan tuskin nauttisivat stripparista, jolla olisi hieman ylimääräistä vyötäisillään.
Jotkut tytöistä olettivat yhä, että Arba toimisi heidän palvelijanaan.
”Hei kuule, mulle voisit tehdä vaikka jotain kanasta”.
”Mun tekee mieli lohipiirakkaa”, kuului pöydän äärestä Arban takaa.
”Jos sun tekee mieli kanaa tai lohta, niin ole hyvä ja tee. Ei ne itsestään valmistu”, Arba kivahti.
”Mä en ole teidän palvelija, se ei lue työsopimuksessa. Mulla on jo yks neiti ruokittavana ja se ei ole kukaan teistä”.
***
***
Kuntoilu oli ehkä niitä harvoja oljenkorsia, joidenka avulla Arba jaksoi päivästä toiseen. Toki Edda oli hänelle tärkeintä, mutta lastenhoito tuskin sujuisi, jos äiti velloisi synkkyydessä ja ahdistuksessaan koko ajan. Harmi, ettei Asuka ollut hankkinut tytöille nyrkkeilysäkkiä, mutta onnistui Arba juoksumatollakin jotenkuten purkaa aggressiotaan ja saamaan ajatuksensa edes jotenkin selviksi.
Sillä Eddan synnyttyä Arba tunsi suurempaa vastuuta ja ahdistusta heidän elämäntilanteesta. Ei strippariklubi ollut mikään pienen tytön paikka. Mutta parempaakaan ei ollut sillä hetkellä varaan, vaikka Arba pistikin kaiken ylimääräisen rahansa säästöön.
***
Asuka piti Arban kanssa pari kahdenkeskistä palaveria nuoremman äitiysloman aikana. Asukalle tilanne oli vieras, sillä aikaisemmin yksikään hänen tytöistä ei ole ollut raskaana. Tai että heidän asuintiloissa olisi vauva. Käytännönasioista piti sopia, jotta komplikaatioilta vältyttäisiin.
Arba ei aina oikein tiennyt, miten olisi käyttäytynyt äitinsä läsnäollessa. Asuka oli hänen pomonsa, mutta myös biologinen äiti. Äiti, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsestaan. Asuka tuntui pitävän jonkinlaista etäisyyttä Arbaan, jotta muiden kuin työasioiden puhumiselle oli suurempi kynnys. Arba ei tiennyt, oliko Asuka näin kaikkia tyttöjä kohtaan, vai vain häntä kohtaan. Häpesikö Asuka menneisyyttään? Eikö vanhempi nainen tiennyt, miten olisi ollut tyttärensä edessä?
***
***
Arba palasi osittain töihin auttamaan muita valmistautumaan iltaan. Eddalle oli hankittu huoneen tyhjään nurkkaan kantokoppa, jossa tyttö jokelteli yksin silloin kun muilla oli kiire. Kun huone viimein hiljeni hetkeksi, sai Arba hetkeksi hengähdystauon ennen kuin hän keskitti kaiken huomionsa lapseensa.
Joskus kun Reillä oli vapaailta, opetti vanhempi nainen Arballe joitakin yksinkertaisia tanssiliikkeitä. Tietysti hänen pitäisi itse luoda oma tyylinsä tanssi ja vietellä, mutta perusliikkeet oli hyvä osata. Niillä pääsi aina hyvin alkuun.
”Just noin, lanne töihin”, Rei opasti ja kaksikko naurahtelivat touhuilleen. Heillä oli koko pukuhuone käytössä ja naiset pitivät hauskaa, kunnes Edda ilmoitti olevansa nälkäinen tai likainen. Ja Arba sai siirtyä takaisin äidin rooliin.
***
***
”Hei pikkuinen, onko kiva jäädä Meiko-tädin kanssa kahden?” Rei leperteli Arban sylissä olevalle Eddalle. Arba oli viimein aloittanut tanssijana ja aina joko Rei tai Meiko huolehtivat pikkuisesta sillä välin, kun tämän äiti heitteli vaatteitaan pois päältään ihmisten edessä.
Muihin naisiin Arba ei luottanut. Toki Irina oli mukava, mutta nainen ei pahemmin piitannut vauvoista. Ja muista Arba ei pitänyt ja pelkäsi, että he saattaisivat tehdä Eddalle jotain tai unohtaa tämän kokonaan jonnekin nurkkaan. Rei ja Meiko olivat ainoita, joihin Arba saattoi luottaa. Ja tietysti Mari, mutta hän oli koko ajan salin puolella pitämässä järjestystä yllä.
Arba aloitti oman esiintymisensä niinä päivinä, milloin klubilla oli vähemmän asiakkaita. Kun esiintyminen alkaisi parantua, alkaisi Arba esiintyä myös ruuhkaisimpina iltoina. Kunhan olisi saanut myös lisää itsevarmuutta.
Arvostelevat katseet tarjoilijoiden suunnalta eivät aina auttaneet itseluottamuksen saamiseksi, mutta satunnaiset vislaukset merkitsivät sitä, että ainakin jotain hän teki oikein.
Myös Marin valvovan katseen alla oli omalla tavallaan pelottava esiintyä. Nainen antoi aina rakentavaa kritiikkiä ja kehuja, kun oli niiden paikka. Mutta valvovan silmän alla oli pelottova stripata.
Työskentely oli raskasta, varsinkin kun jotkut asiakkaista tykkäsivät tulla välillä vähän liiankin lähelle. Tosin kuuluihan Arban viihdyttää muita, mutta niillekin oli aikansa ja paikkansa. Silloin kun hän oli pyörähtämässä salin puolella, Arba ei kaivannut miehiä tulemaan iholle kiinni ja ehdottelemaan hävyttömyyksiä.
Arban oli aina keksittävä jokin asiakasystävällinen tapa poistua ikävistä tilanteista, mutta kyllä hän pari kertaa vastasi töykeästi ja poistui paikalta korot vihaisesti kopisten lattiaa vasten. Silloin Mariltakin tuli hieman palautetta.
***
***
Meiko oli tottunut siihen, että Eddan kanssa sai vähän huonommin nukuttua yönsä. Mutta Rei ja Asuka olivat kertoneet, että kasvaessaan yöunet pidentyvät, joten naisten oli oltava kärsivällisiä.
”Aika jännä, miten Rei tietää niin paljon lastenhoidosta”, Meiko mietti ääneen katsellessaan Arban nukuttavan vauvaansa.
”Niin, ehkä hän on itse äiti”.
”Ei ole ainakaan sanonut mitään”, Meiko mutisi, mutta totesi perään, ettei kaikkia tarvitse kertoakaan ääneen kaikille.
”Mistä tulikin mieleen, oletko kuullut niitä juoruja?” Meiko kysyi ja hiippaili ystävänsä luokse kuiskimaan.
”Mitä juoruja?”
”Että jotkut täällä tienaavat pimeästi rahaa”.
”Mitä tarkoitat?” Arba kysyi ja Meiko hyssytteli nopeasti, sillä pelkäsi jonkun kuulevan heidän keskustelun.
”Sitä, että he myyvät huumeita tai tarjoavat palveluksiaan… Tiedäthän…”
”Mitä? Oikeasti?”
”Kuulin kahen nuoremman tytön puhuvan aiheesta, he itse eivät tainneet olla näitä niin sanottuja tekijöitä, mutta ainakin he tiesivät”, Meiko selitti. Arba nyökytteli päätään mietteliäänä. Hän ei ollut kuullut mitään huhuja, mutta toisaalta, olihan hänellä kädet täynnä Eddan kanssa.
”Mitä tapahtuu, jos asia tulee julki?” Arba kysyi naisten siirtyessä sängyilleen.
”Hmm? Puhuttelu, potkut, en tiedä. Muistaakseni näin ei ole aiemmin käynyt”.
”Pomo kyllä suuttuu, jos hän kuulee tästä. Hän on todella tiukka huumeiden suhteen. Ja itsensä myymiseen”, Meiko selitti ja Arba oli hieman yllättynyt kuulemastaan. Ehkä hänen äitinsä oli kasvanut sitten niistä ajoista, jolloin Arba oli vielä hänellä. Jolloin huumeet ja alkoholi kuului jokaiseen päivään.
***
***
Talvi oli saapunut ja asuntolassa oli viileää. Lämmitys ei pelannut täysillä, vaikka jokainen oli vääntänyt kaikista huoneista patterit täysille.
Arba viihdytti Eddaa pehmonallella ja kuunteli muiden jutustelua hänen ja Meikon huoneessa. Meikolla itsellään oli joku lehti edessään, mutta lukeminen oli väistynyt Marin alkaessa kertomaan hieman viimeaikaisista tapahtumista, joista heillä ei ollut tarkkaa tietoa.
”Todella paljon on ollut häiriöitä ja jotkut tytöistä eivät ole pystyneet keskittymään töihinsä”, Mari selitti laittaessaan kynsilakka pullon syrjään.
”Poliisit ovat ravanneet täällä tavallista tiheämpään, he ovat jutelleet parin tytön sekä Asukan kanssa”.
”Miksi ihmeessä? Eikös me noudateta lakia? Vai onko jotain sattunut?” Rei kysyi ihmeissään.
”Missä kuplassa sinä olet elänyt? Kuulin, että jotkut täällä ovat tienanneet vähän omaa rahaa tavoilla, joista voi joutua jopa linnaan”, Meiko selitti ja Rei tuijotti tätä ihmeissään.
”Et ole ihan väärässäkään”, Mari sanoi ja jatkoi:
”Viimeksi kun poliisi kävi täällä, niin joku heidän pidättämisistään narkkareista oli maininnut tämän klubin. Että joku täältä olisi myynyt tai välittänyt aineita”.
Mari ei kuitenkaan kertonut enempää, sillä heidän oli mentävä Asukan järjestämään palaveriin, mihin jokainen työntekijä joutui osallistumaan. He kaikki arvasivat tulevan keskustelun aiheen olevan viimeaikaiset tapahtumat.
”No vauhtia nyt, ollaan jo myöhässä”, Mari hoputti ja lähti edeltä kulkemaan Asukan työhuonetta kohti.
"Kuinkahan vihainen pomo on?" Meiko mietti seuratessaan Maria käytävälle.
”No se selviää ihan kohta, jos vain kävelet reippaasti eteen päin", Rei totesi ystävänsä takaa ja Meiko mutisi jotain suun kiinni pitämisestä.
"Mutta tällasta tillannetta ei ole ennen ollut. Vähemmästäkin hermostuttaa", Meiko tokaisi pian takaisin, eikä Arb voinut olla kuin samaa mieltä mustahiuksisen kanssa.
”No tulittehan te. Mietittiin jo, pitäisikö teidät hakea”, Yuna huokaisi ylidramaattisesti nelikon päästyä huoneeseen. Muut pyörittelivät silmiään pinkkipäälle ja asettuivat kukin paikoilleen. Jotkut tytöistä olivat hermostuneita, osa hymyili kuin heillä ei olisi tietoakaan siitä, mistä oli kyse ja loput olivat neutraaleita.
”Eteenpäin, Meiko, että minäkin pääsen liittymään joukkoon”, Mari huikkasi porukan hänniltä ja pääsi pian itsekin huoneeseen. Jännittynyt ilmapiiri oli käsin kosketeltavaa.
”Aaw, Arba, toitko pikkutytönkin mukaan? Toivottavasti hän ei ala huutaa…” Irina sanoi seinän vierestä ja Arba väläytti hänelle väkinäisen hymyn.
Naiset keskustelivat, jos sitä keskusteluksi voisi edes kutsua, kunnes jokainen hiljeni pikkuhiljaa tuijottamaan Asukan selkää. Pomo katseli hiljaa ikkunasta ulos, mutta jokainen saattoi vaistota hänen olemuksestaan, ettei kyseessä ollut mikään iloinen palaveri.
Lopulta Asuka kääntyi ja naisen kasvoilta pystyi helposti lukemaan vihan, raivon, kaikki negatiiviset tunteet.
”Olen niin helvetin pettynyt teihin. Vaivautuisiko joku kertomaan, miksi poliisi epäilee tämän klubin välittävän huumeita eteenpäin? Tai että täällä harjoitettaisiin huoraamista? No?!”
Jokainen oli hiljaa ja yrittivät välttää katsekontaktia Asukaan.
”No, me vielä keskustelemme tästä. Jokainen saa vuorollaan kertoa totuuden, kun minä kutsun teidät keskustelemaan”, pomo sanoi. Mihin he olivatkaan joutumassa?
***
***
***
***
Tällainen osa tällä kertaa. Kommenttia?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.