Noniin, nyt alkaakin Arban arkielämä. Varoittelen jo nyt, että Arban sukupolvi on aika juhlivaa, alkoholinkäyttöä, riitelyä, strippareita ym. Mut kyllä se sit aikanaan rauhoittuu... :D

***

***

***

***

Päivä oli kirkas ja lähes pilvetön, ottaen huomioon missä päin keskustaa oltiin. Missä tehtaiden savut saattoivat pahimpina päivinä peittää koko taivaan.

Arba katseli tyytyväisenä hänen ja Tatsuin yhteistä asuntoa. He olivat hieman onnistuneet remontoida kämppäänsä ja sisustamaan sen mieleiseksi. Työtä se oli tosin vaatinut, ja kärsivällisyyttä. Paljon kärsivällisyyttä.

Asunto oli sisustettu molempien makujen mukaan, josta suurimmat riidat olivat syntyneetkin. Arba ei voinut väittää pitävänsä Tatsuin valitsemasta merenneitotaulusta, mutta herra itse oli pitkin hampain suostunut joihinkin koriste-esineisiin, joita Arba itse oli napannut kirppareilta. Onneksi lopputulos oli kutakuinkin molempia tyydyttävä.

Kun molemmat olivat sopeutuneet uuteen kotiinsa, alkoivat puhelinlangat laulaa. Tatsui soitteli vanhoille ystävilleen ja tapaili näitä ympäri keskustaa sijaitsevissa baareissa ja yökerhoissa. Arbaa välillä huolestutti toisen melko villi meno ja pelkäsi asioiden karkaavan käsistä. No, nauttikoon nyt vapaudesta vähän aikaa.

Myös Arba sopi treffit Asakan kanssa. Kaksikko näki toisensa keskustan ulkopuolella, lähellä Asakan työpaikkaa sijaitsevassa kahvilassa. Paikka oli uusi ja blondi halusikin testata tarjonnan parhaan ystävänsä kanssa.

Tarjonta oli aika hintavaa ja Arba joutuikin tilaamaan halvimman juoman, mitä listalta löytyi, eli tavallisen kahvin. Asaka puolestaan otti melkein kalleimmasta päästä oman juomansa, millä oli niin vaikea nimi, ettei Arba edes muistanut sitä myöhemmin. Naiset menivät istumaan yläkertaan sijaitseville sohville ja joivat juomansa rauhassa ennen varsinaista puheripulia.

Asakaa tietysti kiinnosti, miltä hänen ystävästään nyt tuntui, kun oli päässyt vapauteen. Rahahan oli suurin huolenaihe, mikä Arbaa vaivasi. Hän oli suorastaan järkyttynyt, miten vaikeaa oli huolehtia laskujen maksamisesta ja ruokien ostamisesta, kun rahaa oli vähän. Elämä aikuisena ei ollutkaan niin helppoa, kuin hän oli kuvitellut.

”Minä tiedän! Pomoni erotti juuri assistenttinsa ja etsii uutta, voin suositella sinua”, Asaka ehdotti ja mainitsi vielä, että näin Arba pääsisi näkemään mallien elämää ja he pystyisivät työskentelemään yhdessä. Tietysti toinen oli heti innoissaan mukana, sillä ei hän jaksanut joka päivä kotonakaan maata.

***

Kahviteltuaan vielä hetken Arba sai Asakan mukaansa yhteen yökerhoista. Tosin tietysti toinen oli ollut hieman vastahakoinen, jos paparazzit sattuisivat näkemään. Täytyihän hänen pitää huolta imagostaan. Arba osasi kuitenkin puhua toisen ympäri mukaansa, vaikkakin Asaka sanoi juovansa vain yhden lasillisen.

”Tämä puoli on näköjään hiljaisempi kuin tuo toinen”, Arba mutisi kaksikon astellessa toiseen päähän yökerhoa. Ainakin he voisivat paremmin keskustella keskenään, kun toisen puhe kuului paremmin.

”Hm? Tatsuikin on täällä”, Arba totesi ja Asaka oli heti innoissaan katsomassa ystävänsä olan takaa nähdäkseen tämän poikaystävän. Tämä oli osunut ystäviensä kanssa samaan yökerhoon, eikä Arba voinut olla miettimättä, monesko paikka heillä oli jo tänään menossa.

Asaka ja Arba eivät kuitenkaan liittyneet seurueeseen vaan istahtivat baaritiskin edustalle. Arba tilasi heille juomat Asakan toivoessa hänen vieressään, ettei kukaan tunnista häntä täällä. Toisen murehtiminen alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttää mustahiuksista.

Tatsui liittyi pian naisten seuraan huomattuaan näiden läsnäolon. Asakaa tosin hän ei juuri huomioinut, mutta Arbalta mies kysyi jatkuvasti, mikseivät he liity seurueeseen. Miehen puheesta päätellen tämä oli jo juonut useamman kaljapullon ennen kaksikon saapumista.

”Hyvä on, hyvä on, tulemme sinne kohta”, Arba luovutti toisen mankumiselle ja Tatsui poistui tyytyväisenä paikalta. Asaka ei voinut olla vähemmän innoissaan Tatsuin seurueeseen liittymisen suhteen ja Arba pahoittelikin sitä.

”Hän ei vain lopeta, ennen kuin on saanut tahtonsa”.

Tosin varmasti Tatsuilla olisi ollut aivan yhtä hauskaa ilman tyttöystävänsä paikkaoloa. Mies oli jo näköjään unohtanut Arban läsnäolon mennessään tanssimaan naispuolisen ystävänsä kanssa. Tai mitäpä jostain tanssista ryhtymään mustasukkaiseksi, Arba itse ei välittänyt tanssilattialla heilumisesta.

Asaka ei selvästikään kuulunut porukkaan niin kuin Arba. Tatsuin ystävät eivät juuri puhuneet hänelle, mutta Arballe kyllä. Olivathan ystävykset kuin yö ja päivä ulkonäöiltään. Arba jotenkin sopeutui paremmin heidän joukkoonsa.

Ensimmäistä kertaa elämässään Asaka tunsi olevansa seinäruusu. Toisaalta eihän hän halunnutkaan sillä reissulla huomiota, mutta kokonaan huomiotta jättäminenkin tuntui ikävältä. Arba kyllä yritti välillä ottaa häntä mukaan keskusteluihin, mutta ei Asaka oikein halunnut puhua jo juovuksissa olevien henkilöiden kanssa.

Arban huomiota vietiin koko ajan muualle hänen ystävästään ja mustahiuksinen saattoi tuntea toisen turhautumisen viereltään. Ei hän tiennyt, etteivät Tatsuin ystävät halua jutella Asakan kaltaisten kanssa. Heille blondi oli todellakin pelkkä blondi, joka ajatteli vain mainettaan ja ulkonäköään.

Asaka onnistui livahtamaan naisten vessaan hengähtämään. Hän ei jaksanut enää istua yökerhossa ja olla seinäruusu. Arbakin oli näköjään unohtanut hänen olemassa olonsa.

Kuin taikaiskusta, juuri kun Asaka ajattelin ystäväänsä, ilmestyi tämä myös naisten vessaan.

”Kyllästynyt?”

”Paistaako se pitkällekin?” Asaka kysyi ja yritti kuulostaa välinpitämättömältä.

”Kirkastaa koko huoneen”, Arba vitsaili.

”Olen pahoillani, en ajatellut Tatsuin ja muiden olevan täällä”, Arba pahoitteli ja Asaka vain pudisteli päätään hymyileväisenä.

”Ei se mitään, minun pitäisi joka tapauksessa lähteä kohta. Kuvaukset alkavat aikaisin aamulla”.

”Minä puhun pomoni kanssa, jos saisit töitä”, Asaka jatkoi ja Arba nyökkäili kiitollisen näköisenä.

”Se olisi mukavaa”.

”Minä soittelen heti, kun tiedän”, Asaka sanoi kaapaten ystävänsä halaukseen ja poistui sitten paikalta. Arba jäi itse vielä hetkeksi vessaan vetämään henkeä. Ei häntäkään oikein kiinnostanut jäädä istumaan ja katselemaan Tatsuita ja tämän ystäviä, mutta ei hän oikein kehdannut vain häipyä paikaltakaan. Varsinkin kun Asakakin ehti livahtaa.

Ei auttanut muu, kuin palata takaisin sohvalle istumaan ja katselemaan sivusta muiden hauskan pitoa. Tatsui oli jo juonut sen verran paljon, että Arba pelkäsi joutuvansa puoliksi kantamaan tämän kotiin.

Ei hän ollut kuvitellut hänen ja Asakan illan päättyvän näin pitkäveteisiin tunnelmiin. Arban ei tehnyt edes mieli juoda enää, hän vain odotti nukkumaan menoa.

***

Kotia päästyään Arba ja Tatsui saivat yöpukunsa päälle, kun Tatsui saikin jostain lisää energiaa. Mies kellisti tyttöystävänsä sängyllä ja jakoi intohimoisia suudelmia tämän kanssa. Arbankin väsymys katosi äkkiä, kun hän tiesi, mitä vielä oli luvassa sinä yönä.

***

***

Päivä oli edennyt jo pitkälle, kun Ochiain ja Kaburan asunnossa alkoi kuulua puhelimen pirinää.

Arba sai itsensä vaivoin ylös lämpimän peiton alta. Viileä huoneilma sai ihon kananlihalle naisen etsiessä edes alushousujaan lattialta. Puhelin jatkoi sinnikkäästi pirinäänsä, mutta Tatsui käänsi vain laiskana kylkeään.

Löydettyään housunsa Arba kiiruhti puhelimelle. Aamuäreänä hän vastasi puhelimeen ja yllättyi soittajan olevan Asaka.

”Menikö myöhäänkin yöllä?” Langan toisesta päästä kuului ja Arban teki sillä hetkellä lyödä toiselle luuri korvaan, mutta tyytyi mutisemaan vastaukseksi jotain myöntävän tapaista. Asaka naurahti ja jatkoi suoraan asiaan:

”Sait töitä”.

Jos Arba ei olisi muistanut Tatsuin kuorsaavan vielä, olisi hän huutanut ilosta töidensä johdosta. Mutta aamuäreys oli kaikonnut, malttoi nainen kiitellä ystäväänsä rauhallisella äänellä ja valmistaa jotain aamupalan tapaista hänelle ja poikaystävälleen.

Tietysti Arba halusi jakaa ilouutiset Tatsuin kanssa heti, kun tämä oli istuutunut pöydän ääreen. Mies ei tosin osannut iloita heti rakkaansa puolesta, hänkään kun ei ollut mitään aamuihmisiä. Sen sijaan Tatsui keskittyi aamupalaansa ja Arban puheet menivät tyystin ohi.

Arba sai viimeisteltyä oman aamiaisensa ja kiiruhti etsimään sopivia vaatteita. Hänen pitäisi vielä saman päivän aikana ehtiä Asakan pomon haastateltavaksi, eikä Arba voinut mennä tavallisissa vaatteissaan sinne. Hänhän astelisi mallimaailmaan, siellä piti olla tyylikäs.

Harmi vain, ettei Arba pystynyt rauhassa keskittymään tulevaan haastatteluun, sillä Tatsui onnistui livahtamaan paikalta ennen tiskien tiskaamista. Toisaalta ainakin nyt Arba saisi hetkeksi muuta ajateltavaa, eikä hän olisi stressaantunut.

Vielä ennen lähtöä hän kävi katsomassa itseään peilistä. Hiukset olivat hyvin, meikki varmasti kelpasi ja vaatteetkin varmasti olivat tarpeeksi tyylikkäät. Ainoa, mikä pilasi täydellisen kuvan, olivat naarmut Arban kasvoilla. Niihin ei tosin auttanut mikään, ei tällä hetkellä. Ehkä hän joskus saisi opeteltua peittämään ne jollain. Tai sitten ei, nyt Arban piti vain kiirehtiä työhaastatteluun.

***

***

***

Niin ja paljasta pintaakin tullaan näkemään vielä melko paljon, pahoittelen jos jotakin häiritsee...

Kommenttia?