***

***

***

***

Iwao oli alkanut ottamaan Ishillyn yhä useammin mukaansa töihin, jos tytöllä oli vain aikaa läksyiltään. Hän sai opetettua esikoiselleen työntekoa sekä joitakin nippelitietoja yrittäjyydestä. Myös lauantai-illat ravintolalla ehkäisivät teinin riekkumista kaupungilla.

Ishillyn teki eri hommia ravintolalla, eniten hän kuitenkin toimi siivojana sekä tarjoilijana kiireisimpinä iltoina tai kun vakituisia piti sijaistaa.  Ei työ kuitenkaan kauhean mieluista ollut Ishillylle, mutta ihan hyvät taskurahat siitä kuitenkin tuli.

Päivisin Ishilly sai huolehtia baaritiskiä ja tarjoilla alkoholittomia juomia.  Tosin päivisin harva tuli mitään tilaamaan häneltä ja sen ajan Ishilly sai olla omissa ajatuksissaan. Vaikka pelkästään seisominen kävikin työstä.

***

Kotonakin riitti puuhaa. Eddan aika meni perheen kuopuksen perään katsomisessa, varsinkin kun ensi askelia ruvettiin ottamaan. Ithnan oli siskoihinsa verrattuna rauhallinen, vaikka poika saikin välillä jonkinlaisia energiapurkauksia.

Koirien ruokkiminen oli jaettu tyttöjen kesken ja Edda vastasikin alakerran ruokakupista sekä patjan puhtaudesta. Shalulia huolehtisi yläkerrassa olevista patjoista ruokakupista.

Vaikka nuorempina tytöt tulivatkin hyvin juttuun, niin murrosiän saavuttanut Ishilly sai välillä tyydytystä härnätessään pikkusiskoaan. Pahaa aavistamaton Shalulia ei meinannut millään oppia, että silloin kun siskolla oli se kiilto silmissään, oli parempi pysyä poissa paikalta.

Pieniltä tappeluilta ei voitu välttyä, vaikkei Shalulia nyt joka kerta kannellutkaan vanhemmilleen. Siskolleen hän kyllä kiukutteli minkä jaksoi ja kinastelu saattoi jatkua välillä turhankin pitkään.

Joskus Iwao teki sen virheen ja tuli olohuoneeseen ottamaan torkkuja, milloin hän kyllä havahtui tyttöjen kinaamiseen. Mies ei jaksanut joka kerta puuttua tilanteeseen, mutta kuunteli kyllä korva tarkkana, jos tulisi se hetki, kun erotuomaria tarvittaisiin.

***

***

Eräänä päivänä Ishilly oli ottanut pahemmin siskonsa kanssa yhteen ja Eddan saatua kinastelusta tarpeekseen hän oli lähettänyt tytöt pihalle tuulettumaan.  Ishilly meni puistoon murjottamaan jan taas Shalulia mökötti pihakeinussa.

Teini valtasi kokonaisen penkin ja tuijotti kalastajia ajatuksiinsa vaipuneena. Ishilly koki sillä hetkellä olevansa väärinymmärretty, joka ei saanut viettää tavallista teinien elämää. Hän joutui työskentelemään ja työskentelemään. Vaikka ei tyttö voinut kieltää, etteikö uusien vaateiden ostaminen olisi ollut mukavaa omilla rahoilla samalla, kun kaverit saivat vain katsella vierestä.

”anteeksi, mahtuisikohan tähän istua?” Kuului mies ääni ja Ishilly oli valmiina tiuskaisemaan tunkeilijan alimpaan helvettiin. Hän halusi mököttää rauhassa.

Kuitenkin avatessaan silmänsä Ishilly huomasi nousevansa istumaan. Edessä seisova mies oli häntä vanhempi, huomattavasti vanhempi, mutta silti komea ja karismaattisen oloinen. Jokin miehen olemuksessa huokui arvovaltaa ja teinin uteliaisuus heräsi. Puistossa oli muitakin täysin tyhjiä penkkejä.

Mies näytti kuitenkin haluavansa istahtaa juuri tälle penkille, huolimatta siitä, istuiko Ishilly siinä vai ei. Brunette oli kuitenkin tyytyväisen oloinen istuessaan ja jokin Ishillyn pään sisällä sanoi, ettei häntä kannattanut ärsyttää.

”Saanko udella, miksi noin yrmeä ilme näin kauniina päivänä tässä viehättävässä puistossa?” Mies kysyi ja Ishilly puri poskeaan, ettei olisi naurahtanut toisen puheelle. Hän vilkuili vähän ympärilleen, mutta muut puistossa olijat olivat uppoutuneet täysin omiin puuhiinsa.

”Eh… Kotona vain riitaa ja näin… Tuulettumaan piti tulla…”, Ishilly mutisi ja katsoi vierustoveriaan vienosti hymyillen. Mies katseli teiniä ja tytön päässä alkoi jo syntyä mitä villeimpiä skenaarioita, mitä tulisi tapahtumaan.

Miehen ruskeat silmät vaikuttivat kuitenkin lempeiltä ja Ishilly alkoi rentoutua. Pian hän huomasi vuodattavansa vähän kaikkea elämästään tälle tuntemattomalle komistukselle.

”Haluaisitko kokeilla jotain uutta työtä? Minulla olisi nimittäin tarvetta sihteerille, vaikka ihan osa-aikaiselle. Työ on nopeasti opittavaa”, mies selitti ja Ishilly katsoi toista epäuskoisena. Kuka tarjoaa töitä teinille, jonka on juuri tavannut puistossa?

”Huomaan, että olet epäileväinen. Minulla on yritys, iso sellainen, mutta olen ajatellut ruveta palkkaamaan nuoria. Tarvittaessa jopa kouluttaa heitä. Voit etsiä yritykseni tiedot netistä”, mies jatkoi selitystään.

”Toivottavasti tapaamme taas. Minulla on tapana tulla tänne puistoon kävelylle näihin aikoihin. Niin ja nimeni on Meydan Hashiyama”, mies, Meydan, sanoi ja lähti kävelemään pois. Ishilly jäi istumaan ja hämmästelemään.

Mitä juuri tapahtui?!

***

***

Ishilly odotti pari päivää. Hän etsi yrityksen tiedot ja totesi tämän olevan kaupungin suurimpia ja johtavia yrityksiä. Ei ihme, että miehellä oli varaa palkata muutamia kokemattomia nuoria töihin. Itse Meydan sattui olemaan seurapiirien kermaa, jolla oli hyvin paljon valtaa käytettävissään. Teini keskusteli ystäviensä kanssa asiasta, sillä vanhemmat olisivat kuitenkin olleet heti vastaan.

Ishilly kun ei ollut kiinnostunut ravintolassa työskentelystä ja sihteerinä hän saisi ainakin istua. Ja varmasti palkkakin olisi parempi, kuin mitä hänen isänsä maksoi.

”Ah, sinä tulit”, Meydan tokaisi, kun Ishilly istahti samaiselle penkille kuin viimeksikin. Tyttö vain nyökkäsi päätään, häntä jännitti liikaa puhuakseen.

”Oletko harkinnut tarjoustani?”

”Olen, mutta eikö sihteerin pitäisi olla kokopäiväinen?” Ishilly kysyi ja mies nyökkäsi päätään hyväksyvästi.

”Kyllä, yleensä. Tämän hetkinen sihteerini on kuitenkin sen verran vanha ja sairas, ettei jaksa kokonaista päivää. Eläkkeelle hän ei ole kuitenkaan vielä valmis, joten ajattelin kokeilla tällaista ratkaisua. Hän myös opastaisi sinut alkuun. Jos kaikki sujuu ja haluat jatkaa, niin myöhemmin sinulla olisi kokopäiväinen työ”, Meydan selitti. Tarjous oli liian hyvä ollakseen totta.

”Pakko kysyä, miksi minä? Miksi poimit jonkun puistosta, etkä tee kunnon työhaastattelua?”

”Hyvä kysymys…”

”… Niin?”

”En tiedä, mutta joku sinussa herätti kiinnostukseni ja ajattelin tarjota töitä”.

***

***

Niin uskomattomalta ja epätodennäköiseltä kun tarjous kuulostikin, päätti Ishilly tarttua siihen. Vanhemmilleen hän kertoi saaneensa töitä sihteerinä eräästä yrityksestä, muttei maininnut nimiä tai muuta yksityiskohtaa. Teini itse piti huolta työsopimuksen kohdista ja palkkauksesta. Onneksi isä oli antanut jotain oppeja niistä.

Meydan oli kärsivällinen, kun Ishilly yritti oppia uusia asioita. He kävivät hyviä keskusteluja välillä ja Ishilly oppia koko ajan jotain pientä työnantajastaan.

Kuten sen, että miehen vaimo oli kuollut jo useita vuosia sitten ja heidän ainoa poikansa oli opiskelemassa ulkomailla. Meydan ei tuntunut elättelevän suuria toiveita lastaansa kohtaan ja muutenkin miehen puheiden perusteella isän ja pojan välit olivat tulehtuneet pahasti.

Ishilly nautti niistä pienistä tiedoista vanhempaa miestä kohtaan ja tyttö huomasi odottavansa työpäivää enemmän kuin mitään muuta. Ehkä hän oli kasvattanut jonkinlaista ihastusta ja ihailua brunettea kohtaan.

”Nyt on niin kaunis päivä, joka meidän pitäisi nauttia puutarhassa”, Meydan sanoi keskeyttäen työt ja nousi tuoliltaan. Ishilly tallensi tiedot koneelle ja kiiruhti toisen perään.

Ishilly piti puutarhasta. Se oli niin hyvin hoidettu ja tuoksu oli ihana. Myös Meydan nautti kukkien tuoksusta sekä raikkaasta ulkoilmasta.

”Täällä aina piristyy, kun on istunut monta tuntia koneen ruutua tuijottaen”, mies kertoi ja Ishilly hymisi myöntävästi.

Ishillyn ja Meydanin suhde oli läheisempi kuin tavallisesti sihteerin ja työnantajan. Tai sitten se oli yleisempi kuin voisi uskoa. Ishilly nautti miehen pienistä huomion osoituksia ja pieni ihastus kasvoi koko ajan suuremmaksi.

Eipä aikaakaan, kun Ishilly uskalsi laittaa enemmän flirttiä peliin. Hänen yllätyksekseen pieneen flirttiin vastattiin positiivisesti. Näköjään Meydankaan ei ollut täysin immuuni teinin kehuille suloisen hymyn kanssa.

Vaikka pieni viaton tyttö näytti olevan jo kaukana poissa.

***

***

***

Näköjään naapurusto näyttää taas vähän bugittelevan... Mutta ainakin on tässä viime viikkojen aikana saanut pelattua eteenpäin ihan hyvin. Ja pari osaa kirjoitettuakin, joten ehkä sitä saisi pari osaa kuukaudessa julkaistua :D

Niin ja osasta jotain. Kyllä, kuka oikeasti on puistoissa tarjoilemassa töitä? Mutta tarinahan tässä on kyseessä ja asiat voivat olla niin uskomattomia kuin haluan :p Tuli vain tarve selitellä kaikkea turhaa... 

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! :)