****

****

****

****

Arba oli vihainen, niin vihainen, että Yoshi joutui muistuttamaan vaimoaan tämän verenpaineesta. Ei sillä, että Yoshi itsekään olisi hyppinyt riemusta, mutta hän nyt olikin heistä kahdesta se rauhallisempi ja maltillisempi.

Arban raivo oli lähtöisin hänen ja Yoshin kävelyretkeltä. Kaksikko oli käynyt haudoilla ja kahvilla, ja päättäneet paluumatkalla mennä nauttimaan raikkaasta ilmasta puistoon, mikä oli pystytetty keskustan kupeeseen. Hieman hölmö paikka Arban mielestä, mutta toi jotain rauhallisuutta siihenkin ympäristöön.

Pariskunta oli menossa penkeille istumaan, kun tuttu hahmo sivummalla kiinnitti Yoshin huomion. Arba ihasteli viedä edessään olevaa näkymää, kun Yoshi tihrusteli heikentyneillä silmillään kauemmas.

”Eikös tuolla ole Enno?”

Arba käänsi äkkiä katseensa Yoshin näyttämään suuntaan ja kyllä, heidän tyttärensähän se siellä oli lempeissä tunnelmissa jonkun kanssa. Aluksi vanhukset naureskelivat nuorelle rakkaudelle, kunnes he alkoivat tajuta Ennon kumppanin olevan jo harmaapäinen. Hymy hyytyi ja vanhemmat jäivät tuijottamaan tuota salaperäistä miestä.

Kun mies lopulta kääntyi lähteäkseen oli Arballa polvet pettää järkytyksestä. Vanha rouva joutui hieromaan silmiään useampaankin otteeseen ollakseen varma, ettei vanhuus ole tekemässä hänelle kepposia. Mutta totuus oli karu ja Enno oli lirkutellut Eizon kanssa. Kaikkien maailmassa olevista ukkomiehistä juuri Eizon piti olla Ennon kanssa puistossa.

Oli siis selvää, ettei Arba voinut hyväksyä suhdetta. Ja hän tekikin asian selväksi Ennolle, joka ei riemastunut äitinsä puuttumisesta hänen elämäänsä. Sillä taivaan tähden, hänhän oli jo aikuinen ja sai tehdä mitä itse halusi. Ei Arballa ollut enää mitään sanavaltaa asiaan.

”Taivaan tähden Enno, hän on ollut minun kanssa samassa lastenkodissa ja koulussa”.

”Entä sitten?”

”Hänellä on perhe, Eddan ikäinen tyttö ja vaimo”.

”Entä sitten?!”

”Hänhän voisi olla yhtä hyvin sinun isäsi!” Arba jo huusi, mutta Enno ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan.

”Me ollaan molemmat aikuisia ja saadaan tehdä mitä halutaan. Ei sulla ole mitään asiaa siihen, vaikka kuinka vanhoja tuttuja ootte”.

”Mä olen jo AIKUINEN!” Enno vielä huusi, ennen kuin poistui paikalta.

”Vai en minä voi tehdä asialle mitään… Odotahan vain, neitiseni”.

Arba ei suostunut hyväksymään Ennon suhdetta Eizoon ja päätti työntää nokkansa peliin, vaikka aikuisista olikin kyse. Ensitöikseen hän päätti soittaa Eizolle itselleen ja toivoa, ettei mies ehdi lyödä luuria korvaan, ennen kuin Arba oli saanut asiansa esitettyä.

Onneksi Eizo vastasi puhelimeen ja yllättyi Arban soitosta niin, ettei luurin kiinni lyöminen käynyt hänen mielessäänkään.

”Hei, Eizo. Kuule, satuin näkemään sinut tänään nuoren naisen seurassa puistossa. Onko Ainon kanssa asiat hyvin?” Arba aloitti keskustelun ja yllättyi ihan itsekin, miten rauhallisena hän pysyi, ja sai jopa ääneensä sen ällöttävän makean sävyn.

Kun Eizo oli kysymässä, miten hänen suhteensa liittyvät millään tavalla Arbaan, muuttui vanhan rouvan äänen sävy.

”Se nuori nainen sattuu olemaan minun tyttäreni, joten arvostaisin kovasti, jos lopettaisit suhteen tältä istumalta”. Näköjään Enno ei ollut maininnut sukunimeään Eizolle, sillä mies oli tukehtua omaan sylkeensä kuullessaan salarakkaansa olevan vanhan ihastuksen tytär. Olihan niissä silmissä jotain tuttua.

Enno oli kuuntelemassa äidin puhelua Eddan vanhassa huoneessa ja istahti sängylle hieman masentuneena. Eizon kanssa suhde oli ollut hänen pisimpiä, vaikka olihan niitä yhden yön juttuja ollut siinä sivussakin. Ei hän osannut olla yksin, kun siskokin vietti kaiket aikansa töissä tai poikaystävänsä kanssa.

***

***

Kaksosten kasvettua Esra oli ominut heidän yhteisen huoneen ja Enno oli hyväksynyt isosiskonsa pienemmän huoneen alhaalta. Siellä kun oli oma tietokonekin, joten Enno sai rauhassa viettää aikaa eri foorumeilla ja chatti palstoilla. Eizo ei ollut vastannut enää hänen viesteihin, joten se suhde oli siltä osin ohi.

Enno li vieläkin äidilleen vihainen tämän puututtua hänen asioihin, vaikkei ero nyt niin pahalta tuntunutkaan, mitä olisi voinut olettaa. Oikeastaan Ennolla oli jo toinen mies, joka tällä kertaa sattui olemaan leski. Ei tarvinnut salailla suhdetta.

Yläkerrassa oli pakkaaminen meneillään, sillä Esran poikaystävä oli viimein päässyt yliopistolta ja kaksikko oli muuttamassa yhteiseen asuntoon.

Esra oli onnellinen muutosta, vaikka pieni huoli syntyikin vanhempien pärjäämisestä. Yoshin vointi oli romahtanut, eikä Arbakaan enää mikään nuori ollut. Ennosta ei ollut avuksi, sillä sisko asui välillä milloin missäkin.

Mutta toisaalta enää Esrankaan ei tarvitsisi paimentaa vallatonta kaksostaan, vaan saisi aloittaa ihan oman elämänsä.

***

***

Ennon löydettyä uuden miehen itselleen, jälleen voisi vastata iältään hänen isäänsä, ei neitiä näkynyt enää kotona. Suhteen alussa hän vietti aikaa kaupungilla ja Ryoko-nimisen miehen seurassa tehden milloin mitäkin. Yllättävän vireä ja nuorekas pappa oli, kun jaksoi kiertää karaoke-baarit Ennon kanssa.

Monesti heitä luultiin isäksi ja tyttäreksi, kunnes peliin laitettiin vähän flirttiä mukaan. Enno ei kuitenkaan jaksanut välittää oudoksuvista katseista, jos edes niitä huomasi. Ei Ryokokaan mitään asiasta maininnut, joten silloin ei tarvinnut päätään vaivata moisella pikku seikalla.

Moni olisi voinut kuvitella, ettei siinä suhteessa hirveän julkisesti käyttäydyttäisi niin estottomasti, mutta Enno rikkoi nekin ennakko luulot. Baarin vessa oli oikein oiva paikka tutustua toiseen vähän syvemminkin.

***

Ennon huidellessa ties missä ja kahden muun tytön keskittyessä uriinsa ja parisuhteisiinsa jäi Arba yksin miehensä kanssa. Sairaus kuitenkin vei Yoshin nopeammin kuin kukaan olisi uskonut ja jätti leskeksi jääneen vaimonsa yksin isoon taloon.

Arba ei ollut vielä valmis poistumaan talosta, jota hän oli vuosia rakentanut kodiksi, millaista oli aina toivonutkin. Edda ja Esra soittelivat äidilleen ja kävivät välillä vierailulla, mutta suurimmaksi osaksi Arba oli yksin. Ennokin taisi välillä pyörähtää hakemassa vaatteita, mutta isänsä kuoltua tyttö ei viihtynyt yhtään sen paremmin kodissaan.

***

***

Arba katseli pää harmaantuneena kaikista huolistaan ulos ikkunasta ja valitteli mielessään kylmää taloaan. Se oli tyhjä ja niin eloton. Enno oli näköjään muuttanut pysyvämmin miesystävänsä luokse, kun tyttöä ei enää näkynyt eikä soitellut. Elossa taisi kuitenkin olla, mitä Esralta kuuli. Arba halusi tietää, milloin hän voisi lakata huolehtimasta lapsistaan.

Enno oli ottanut isänsä kuoleman rankemmin kuin oli antanut päällepäin näyttää, eikä juurikaan poistunut uudesta ”kodistaan” ulos. Ryoko kuitenkin vielä jaksoi katsoa sohvalla löhöävää naista ja antoi tämän vielä viettää suruaikaa.

***

***

Edda katseli keittiön pöydille ilmestyneitä kansioita, mitkä sisälsivät tilitietoja, vakuutuspapereita ja lupia ties mihin. Paperit ja kansiot olivat huomaamatta ilmestyneet hänen kotiinsa. Ne olivat jopa menneet siistiin järjestykseen työpöydän laatikoista.

Edda ei tiennyt milloin muutos oli tapahtunut. Se oli niin huomaamatonta, niin arkeen kuuluvaa jo, ettei se ollut kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Ehkä Yoshin kuolema oli myös vienyt ajatukset moisista pikkuasioista muualle.

Iwao oli kuitenkin suru-uutisen myötä muuttanut vähitellen Eddan luokse asumaan. Aluksi hän oli ollut vain pitämässä seuraa ja auttamassa Reon hoitamisessa silloin, kun sängystä ylös pääseminen oli ollut vaikeampaa. Ajan kuluessa oli kuitenkin lisää vaatteita ilmestynyt kaappiin, kansioita ja papereita tullut lisää, ja se toinen hammasharja vessassa.

Ei Edda voinut kuitenkaan valittaa. Joku oli tekemässä kotityöt puoliksi, hänellä oli juttuseuraa ja iso nallekarhu vieressään yöt. Iwao myös hoiti suurimmaksi osaksi ruokapuolen ja joskus innostuessaan kokeili uusia reseptejä Eddan joutuessa koemaistajaksi.

Iwao oli tuonut myös pientä järjestystä kansioiden ja paperien kera. Ennen Edda oli säilyttänyt kaikki työpaperinsa sekaisin eri laatikoissa ja hyllyissä, mutta nyt jokainen oli mapitettu nätisti omaan hyllyyn.

Eddan huojennukseksi Iwao ihastui Reoon ja nautti tämän ulkoiluttamisesta, vaikka hänkin joutui olemaan päivät pitkät seisten jaloillaan. Ehkä rauhallinen ja hiljainen lenkki koiran kanssa toi sitä mielenrauhaa hektisen työpäivän jälkeen.

Eddan arkeen kun oli lisätty nyt myös huoli yksinäisestä äidistä, joka asusteli isossa talossa vailla minkäänlaista seuraa. Esran kanssa tytöt soittelivat vuorotellen äidilleen kyselläkseen tämän kuulumisia ja vointia, vaikka selvästi vanhan rouvan äänestä kuuli, että hän oli väsynyt. Niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Onneksi Eddan ei kuitenkaan tarvinnut enää yksin murehtia asioista, vaan Iwao oli jakamassa ne hänen kanssaan. Vaikka hartioilla olikin surua ja huolta, oli Eddalla joku, joka auttoi häntäkin nousemaan ylös kaaduttuaan.

***

***

***

***

Tän osan kanssa näköjään kesti, vaikka olikin jo valmiiksi kirjoitettu. Olen innostunut toisesta pelistä, joten sims on nyt jäänyt vähemmälle. Lisäksi nyt kesän on ollut aika hyvin töitä, mutta elokuun puolen välin jälkeen alkaa olla enemmän vapaita, niin ehkä sitten intoutuu taas pelailee.

Kommenttia osasta? Yoshi valitettavasti kuoli ennen aikojaan :(