***
***
***
***
Arba oli pulassa. Hän ei osannut vieläkään hoitanut hoitaa raha asioitaan kunnolla ja tieto siitä, että kulut vain kasvaa kuukausien kuluessa huolestutti naista entisestään. Hän ei ollut kertonut raskaudestaan kellekään muulle kuin Tatsuille, sillä muiden reaktio huolestutti häntä.
Riidat olivat lisääntyneet raskausuutisten jälkeen, sillä Tatsuin oli pitänyt vähentää juhlimista säästääkseen rahaa. Eikä mies ollut ottanut sitä tosiasiaa niin hyvin kuin olisi voinut luulla. Tai Arba kyllä oli osannut kuvitella, että vapaaillat kotona turhautti toista.
***
***
Kyllä he osasivat ottaa rauhassa, ei heidän suhteensa ollut pelkkien riitojen keksimistä. Jotkut aamut, kun Arballa oli vapaata ja Tatsuilla alkaisi illalla vasta työt, kaksikko vietti aikaa sängyllä miettien, jutellen ja lukien. Kahdenkeskistä aikaa, joka pienenisi entisestään lapsen synnyttyä.
Arba halusi olla hyvä äiti, kukapa ei, ja hän oli siksi lainannut kirjastosta pari kirjaa, jotka sisälsivät ohjeita lastenkasvatukseen. Tosin oppaita lukiessaan hän ei voinut olla hämmästelemättä sitä, noudattivatko jotkut oikeasti sokeasti joidenkin lapsettomien professorien neuvoja. Tosin ehkä naisen suhtautumiseen saattoi vaikuttaa myös se, ettei hänellä itsellään ollut normaalia lapsuutta.
***
Tatsui jätti enimmäkseen lapsen tuloon valmistautumisen Arballe ja mies itse keskittyi rahan tienaamiseen. Hänellä oli vakioesiintymisiä muutamissa pienissä yökerhoissa DJ:nä ja kaupanpäälle hän sai aina muutaman drinkin ilmaiseksi, jos väkeä oli ollut kiitettävästi. Tatsui piti työstään, vaikkei sitä ääneen myöntäisikään, varsinkaan Arballe.
Tatsui oli kyllä haaveillut omasta bändistä tai ainakin kunnon rokkarielämästä. Tällä hetkellä se haave kuitenkin näytti liian kaukaiselta. Hänestä oli tulossa isä, ei hän voinut olla poissa kotoa ja keskittyä musiikkiin, juhlintaan ja vapaaseen elämään. Tatsui itse oli saanut valita vapaasti ja tämän vaihtoehdon hän oli valinnut, tätä hän halusi. Vai halusiko?
***
***
Arba yritti parhaan kykynsä mukaan keskittyä töihin, toisten haukuttavaksi ja komenneltavaksi. Muotiesitykset olivat tulossa ja hänen pomollaan oli pinna tavallistakin kireämmällä, jos se edes oli mahdollista. Jokainen haukuttiin maanrakoon vähintään kahdesti päivässä, Arba kolmesti, jos hän laittoi millinkin liian vähän tai paljon maitoa pomonsa kahviin.
Joskus Arba olisi voinut hyppiä riemusta, jos hän olisi päässyt katsomaan suurien muotitalojen esityksiä. Mutta nyt nuori nainen saattoi vain toivoa harjoitusten loppuvan nopeasti, jotta hän pääsisi istahtamaan edes hetkeksi. Korkeilla koroilla seisominen vaati selvästi paljon totuttelua, tai uhrautumista, mutta Arba halusi säilyttää varpaansa.
Arba oli alkanut vihata töitään ja aamuisin paikalle tuleminen vaati tavallistakin enemmän ponnisteluja. Edes parhaasta ystävästä ei ollut apua, eihän Asako nähnyt mitään vikaa heidän työssään. Mallina olo tosin taisi olla hieman helpompi, heillä sentään oli enemmän omaa aikaa, kun taas Arba joutui joskus juoksemaan pomonsa asioilla keskellä yötäkin.
***
Aluksi Arba oli ajatellut kertovansa raskaudestaan vasta muotinäytösten jälkeen, kun stressi ja kiire olivat vähentyneet. Mutta jatkuva haukkuminen ja väheksyminen ottivat hänenkin voimille. Aivan kuin kotona ei olisi jos tarpeeksi ongelmia, vaan niitä sai vielä työpaikallakin lisää.
Oli uskomatonta miten pienistäkin asioista sai niin suuria. Kuten pari senttiä väärässä paikasta olevasta koriste-esineestä, jonka Arban olisi pitänyt osata sijoittaa oikein hyllylle. Tai miten pari kiharaa hänen hiuksissaan oli lässähtäneempiä kuin muut, tosin Arbahan nyt muutenkin näytti aina kodittomalta.
”Jos sinä et jo kohta ala oppia, niin saat alkaa etsiä muualta töitä. Minä hyvää hyvyyttäni otin sinut tänne töihin, koska Asaka niin kehui ja ylisti sinua. Taisin tehdä virheen kuunnellessani häntä. Eihän sinunlaisista ongelmatapauksista koskaan tulee mitään hyvää. Vaikeuksia vain”.
Lopulta Arbankin pinna katkesi.
”No ala sitten itse etsiä kunnollista assaria itsellesi, senkin vanha ämmä. Minä lopetan!” Ja niine sanoineen Arba asteli ovesta ulos paiskaten sen perässään kiinni. Jos hän ei olisi ollut vihainen, ei vaan raivoissaan, niin hän olisi nauranut nyt ex-pomonsa ilmeelle. Harvoin kukaan taisi panna hänelle vastaan…
***
Kukaan ei innostunut Arban lopputilistä. Asako kutsui ystäväänsä, tai entistä ystäväänsä nyt kai, itsekkääksi, sillä nyt blondilla oli pomonsa vihat niskoissaan. ”Hyvä, nytpä tiedät, miltä musta tuntui”.
Myös Tatsui suuttui, sillä Arba oli jatkuvasti valittanut hänen työttömyydestä, mutta nyt hän itse oli työtön.
”Se oli helvettiä”, Arba yritti selittää, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville.
”Kuvittele nyt itse, miltä tuntuu olla haukuttavana ja väheksyttävänä joka ikinen päivä”.
”Mutta mähän olen, sä et tee muuta kuin jankutat ja valita”.
”Ne on kaks eri asiaa!”
”Kuule ihan sama. Jos sä saat tehä mitä haluat, niin sit teen mäkin”, Tatsui ärähti ja marssi ulos asunnosta.
”Minne menet?”
”Ryyppään, mua kiinnosta kattoo enää sun naamaa”, ja sanojensa päätteeksi Tatsui paiskasi oven kiinni. Arba jäi paikoilleen hengittämään syvään rauhoittaakseen itseään.
Rauhoituttuaan hieman Arba pakkasi muutamia vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroitaan kahteen laukkuun, jätti asunnon avaimet pöydälle ja asteli ulos.
”Jos mun naamaa ei kiinnosta katsoa, niin ei ole mikään pakko”, vihainen nainen mutisi astellessaan ulos.
***
Yöllinen kaupunki oli yllättävän hiljainen sinä iltana. Tai sitten Arba käveli tarpeeksi syrjäisillä teillä välttyäkseen ihmismassoilta, juopoilta ja ties miltä pervoilta.
Arba oli kävellyt jo useamman tunnin ja hänen jalkoja särki, kurkkua kuivasi ja ärsytys oli huipussaan. Sillä hetkellä hän halusi lasillisen viskiä, jallua, mitä tahansa väkevää, joka tyhjentäisi hänen päänsä sillä sekunnilla. Millään muulla ei ollut väliä.
Saatuaan lasin eteensä Arba ei kuitenkaan kyennyt nostamaan sitä huulilleen. Hän vain istui ja tuijotti tiskinä takan olevaan peiliin. Arba tajusi, että hän oli täysin tyhjän päällä. Hänen pienillä säästöillään ei pitkälle pötkittäisi. Hänellä ei ollut kotia, ei ystäviä, ei mitään. Hän oli yksin, kohta kaksin pienen lapsen kanssa. Lapsen, jonka isä ei halunnut olla mukana tämän elämässä.
”Haluatko puhua?” kysymys hätkähdytti Arban ajatustensa syvyyksistä ja katsoi kysyvänä baarimikkoa.
”Et ole koskenut juomaasi. Ongelmasi taitaa olla liian suuri, jotta sen voisi ratkaista lasillisella”, nainen tiskin takana jatkoi puhettaan puhdistaessaan laseja. Arba oli hetken hiljaa, kunnes avasi suunsa:
”Tarvitsen töitä. Mitä tahansa, paitsi assistentin hommia jollekin katkeroituneelle muijalle”.
”Mitä tahansa?”
”Mitä tahansa”.
”No sitten…”
”… Mene muutaman korttelin päähän olevaan yökerhoon. Pyydä päästä johtajan puheille ja kerro haluavasi töitä. Mikä tahansa kelpasi, vai mitä?”
Arba noudatti baarimikon ohjeita, maksoi juomansa, jota ei edes lopulta juonut ja lähti etsimään mainittua yökerhoa.
Violet Club, ei mikä tahansa yökerho, ainakaan baarimikon vihjailuista päätellen. Mutta Arba oli sanonut olevansa valmis mihin töihin tahansa, paitsi assistentin hommiin.
Arba asteli ovista sisälle ja jähmettyi. Mihin hän oli oikein päätynyt?
Toettuaan alkujärkytyksestä Arba etsi käsiinsä yhden yökerhon työntekijöistä.
”Hei, haluaisin päästä pomosi juttusille”.
”Minkähän takia?”
”Haluaisin töitä. Tarvitsen töitä”.
Työntekijä oli epäileväinen. Kai sitä harvoin joku tuli pyytämään anovasti töitä strippiklubilta. Mutta Arba oli valmis mihin tahansa ja sitä hän yritti vakuuttaa blondille naisellekin, jotta pääsisi johtajan puheille.
Lopulta nainen suostui ja pyysi Arbaa seuraamaan perässään sivummalla olevasta ovesta sisään. Samalla mustahiuksinen pälyili ympärilleen. Häntä hermostutti ajatus, että hänkin alkaisi viihdyttää muita tanssimalla tangon ympärillä puoli alasti tai tarjoilemalla vähissä vaatteissa alkoholijuomia kuolaaville asiakkaille. Mutta pakko, koska hän kaipasi kipeästi rahaa.
Työntekijä ohjasi Arban pimeälle käytävälle ja pyysi toista odottamaan.
”Voit jättää laukut oven pieleen, käyn kysymässä, jos pomolla on aikaa puhua”, nainen sanoi ja asteli sisään. Hetken kuluttua hän kutsui Arbankin huoneeseen.
”Hän haluaisi päästä tänne töihin, pomo”, blondi sanoi ja poistui sitten huoneesta jättäen Arban kaksin strippiklubin omistajan kanssa. Arba jäi yllättyneenä tuijottamaan paikan omistajaa. Hän oli odottanut jotain… erilaista.
”Istu vain”, nainen, selvästi Arbaa vanhempi vaikka rypyt peittyikin pakkelikerroksen alle, sanoi. Arba teki työtä käskettyä, yhä tuijottaen naista edessään.
”Mitä? Odotitko jotain vanhaa hikistä äijää?”
”No…”
Nainen hymähti, jättämättä kuitenkaan omaa katsettaan Arbasta. Naisten välillä oli pienoista tuijotus kilpailua, eikä Arba voinut välttää outoa tunnetta sisällään. Aivan kuin hänen edessään oleva nainen olisi jotenkin tuttu.
Lopulta omistaja nousi tuoliltaan ja asteli Arban eteen.
”Kerrohan, miksi sinä haluat työskennellä täällä, strippiklubilla? Eikö sinulla ole koulutusta? Hyvä elämä edessä?”
”Minulla ei ole mitään, paitsi lapsi kuukausien päästä”, Arba sanoi hiljaa. Parempi kertoa raskaudesta nyt, kuin myöhemmin.
”Hmm… Onneksi olkoon”.
”No eipä tässä paljon onnea ole… Tarvitsen töitä, rahaa, minulla ei ole mitään. Ei edes kattoa pään päällä”, Arba sanoi jo kuuluvammalla äänellään ja tiesi näyttävänsä säälittävältä, epätoivoiselta. Mutta hänellä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
”Minulla ei ole koulutusta, kasvoin lastenkodissa, sitten menin sisäoppilaitokseen. Olen pohjasakkaa”.
”Hmph… Olet raskaana, rahaton, koditon, vailla mitään. Haluat töitä, koska haluat rahaa”.
”Haluan töitä, jotta voin antaa lapselle paremman elämän, kuin roskalaatikossa asumisen”, Arba ärähti ja huomasi naisen hartioiden jännittyvän hetkeksi.
"Miksi minun pitäisi palkata sinut?" Omistaja kysyi.
"Olen ahkera, valmis tekemään kaikkeni, olen käsitellyt todella hankalaa pomoa edellisessä työssäni, joten mikään ei voi olla pahempaa, kuin hänen palveleminen", Arba selitti ja yritti samalla keksiä lisää, miksi hän sopisi strippariksi.
”Olen kuullut parempiakin syitä, mutta olen hyvällä tuulella ja lempeä, sekä sinä todella näytät tarvitsevan tätä, joten… Olet tervetullut. Aloitat tarjoilijana, sitten kun mahasi on tarpeeksi näkyvä, autat takahuoneessa tyttöjä valmistautumaan esitykseen. Saat asua yläkerrassa muiden kanssa. Vuokra otetaan palkastasi suoraan. Et elä herroiksi, mutta ahkeralla työskentelyllä voit antaa joidenkin vuosien kuluttua lapsellesi paremman kodin. Teen vielä sopimuksen, jossa näkyy tarkempi kuvaus toimenkuvastasi”, johtaja selitti ja Arballa oli täysi työ kuunnella häntä. Hän sai töitä. Hänen lapsensa ei tarvitse asua ilman kattoa päänsä päällä.
”Onko kysyttävää?”
”Tuota… Ei…”
”Hyvä. Niin, en ole esittäytynyt, kuinka töykeää”, johtaja naurahti ja väläytti pikaisen hymyn. Tai niin Arba ainakin kuvitteli näkevänsä.
”Olen Asuka Ochiai ja sinä olet?”
”… Arba Ochiai”.
***
***
***
***
En siis todellakaan tiedä, miten jotkut malli/muotitoimistot toimii (saati strippiklubit), mutta tämä onkin minunu luoma kaupunki, jossa asiat hoituu tahtomalla tavallani, Muah! No joka tapauksessa, Tatsui lähti lätkimään ja Arba päätyi strippiklubille. Miten lähtee elämä pyörimään?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.