GXdyLEf.png

***

***

***

***

FHxvzbA.png

Dimaria asteli tutuista sairaalan ovista sisälle. Oli jälleen säännöllisten tarkastusten aika ja vaikka teini saikin vapaata koulusta, ei hän hyppinyt riemusta sisälle. Sairaala oli ikävän tuttu paikka ja vaikka henkilökunta olikin tullut tutuksi, niin se ei parantanut yhtään paikan tunnelmaa.

n2wctzy.png

Vanhempien ei tarvinnut enää tulla tytön mukaan kuulemaan melko tutuiksi tulleita tuloksia. "Kaikki ok, sairaus on yhä läsnä, mutta mistään hengenvaarasta ei ole kyse. Voi jatkaa normaalia elämää". Dimaria toivoi, että tarkastuksia voisi vähentää, hän ei kovin mielellään käynyt verikokeissa ja muuten sorkittavana.

yU08Kd5.png

Lääkärin huoneeseenkin oli jo helppo löytää. Dimarian lääkäri oli ollut mukana tytön elämssä syntymästä asti ja kaksikon suhde oli jo hyvin tuttavallinen. Dimaria pystyi puhumaan suoraan ja varmasti lääkäri itsekin heitti huulta ja puhui epävirallisesti. 

lOZMXc3.png

"Hei Dimaria, miten on mennyt? Onko voinnissa ollut muutoksia?" Lääkäri kysyi laitettuaan paperit pois.Teini istui omalla paikallaan ja kertoi, ettei mikään ollut muuttunut.

"No otappa sitten paitaa pois, niin kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja".

knVeRuR.png

Kun lääkäri oli perus tarkistukset tehnyt sekä kirjanut ne itselleen ylös, pyysi hän Dimariaa siirtymään toiselle tuolille, jossa hän jatkoi tytön tutkimista. Samalla lääkäri kysyi kysymyksiä niin teinin voinnista kuin tämän koulumenestyksestä.

"No onko sitä poikaystävää vielä löytynyt?"

"Ei nyt varsinaisesti..."

4MEHNQm.png

"Okei, voit levätä siinä vähän aikaa, kunnes hoitaja tulee hakemaan sinut verikokeisiin", lääkäri ohjeisti ja lähti itse etsimään seuraavia kaavakkeita valmiiksi. Dimaria sulki siksi aikaa silmänsä ja tasasi hengitystään. Ehkä hän oli saamassa flunssan, kun niin nopeasti tuli hengästettyä.

AjCcVFp.png

Lopulta tuttu hoitaja asteli huoneeseen ja pyysi Dimariaa seuraamaan. Kyllä tyttö osaisi jo itsekin kulkea sairaalan sisällä, mutta olihan se aina mukava kulkea jonkun toisen kanssa. Varsinkin jos hoitaja sattui olemaan hyvän näköinen mies. 

Vrqp9aP.png

Dimarialta otettiin verikokeet, niin kuin lähes joka kerta, kun hän tuli tarkastuksiin. Ja koskaan niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. No, poikkeavaa hänen mittapuulla. Kun lääkäri asteli tulosten kanssa huoneeseen, Dimaria jo arvasi, mitä tämä seuraavaksi sanoisi. 

JEUYJUs.png

"Kaikki ok, vai mitä? Voin lähteä?" Tyttö kysyi ja oli valmis nousemaan penkiltä. Mikään ei ole ollut pielessä sen jälkeen, kun hänelle oli tehty leikkaus taaperona. Tietysti sairastuessaan flunssaan tai muuhun nuhakuumeeseen Dimaria oli heikommassa kunnossa kuin muut, ja silloin yleensä piti vierailla sairaalassa. 

48kyeFO.png

"Istuhan vain takaisin", lääkäri sanoi ja Dimarian hymy hyytyi äkkiä. Yleensä hän voisi tässä vaiheessa lähteä pois, kunhan lääkäri oli muistutellut elintavoista. Mutta nyt Dimaria tuijotti vakavan näköistä naista ja alkoi hieman huolestua. Löytyikö verikokeista jotakin vakavaa?

ZJJ8XfN.png

"Kokeista löytyy poikkeavuuksia, joten meidän täytyy tutkia sitä tarkemmin. Kyseessä voi olla alkava flunssa, kuten epäilitkin, mutta tule uudestaan ensi viikolla. Tietenkin, jos vointi huononee, niin heti takaisin", lääkäri ohjeisti ja Dimaria yritti sisäistää kuulemaansa. 

nGRPUps.png

Koulussa oli flunssaa liikkeellä, joten ehkä kyse ei olisi mistään vakavammasta. Toki Dimarian suhteen flunssakin oli vakavasti otettava, mutta yleensä siitä selviäisi kunnon levolla. Teini ei halunnut pelotella itseään enempää ja kieltäytyi ajattelemasta pidemmälle. Asia selviäisi seuraavalla viikolla, kun häneltä otettaisiin uudet verikokeet. Jos se on flunssa, niin sen saa sitten tietää paremmin.

cktEcn9.png

Kotiin tullessaan Dimaria huomasi vanhempien olevan jo kotona. Äitikin oli viimein lopettanut toisen ylimääräiset työnsä ja toimi tällä hetkellä yleislääkärinä pienessä terveyskeskuksessa. Kalifan rahat olivat todellakin kattaneet lähes kaikki velat ja helpottanut perheen arkea, vaikka Yaqut hampaita kiristelikin joka kerta, kun asia tuli puheeksi.

I3Qu7BT.png

"No, onko kaikki kunnossa?" Rin kysyi heti nähdessään tyttärensä astelevan sisälle.

"Joo, koulussa on vain flunssaa liikkeellä, joten täytyy olla varovainen", Dimaria sanoi totuutta kaunistellen. Vanhemmat huolehtivat jo muutenkin tarpeeksi, niin turhaan teini ruokki heidän huolta kertomalla verikokeiden olleen poikkeavia normaalista.

Mpc7Slb.png

"Muista siis pestä kädet hyvin ja kertoa heti, jos olo alkaa tuntua heikolta, okei?" Rin sanoi ja Dimarian teki mieli huokaista syvään. Hän oli kuullut saman lauseen niin monta kertaa, että hän alkoi jo kyllästyä siihen. Hän tiesi vanhempien vain huolehtivan hänestä, mutta silti...

E79Hxlt.png

"Kyllä kyllä, olet kertonut tuon saman monta kertaa ja olenko koskaan valehdellut?" Dimaria kysyi, vaikka mielessään huomauttikin itselleen juuri niin tehneensä. Mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Rin kuitenkin nyökkäsi hyväksyvästi päätään ja jatkoi keskustelua miehensä kanssa.

6ICA5VI.png

Dimaria siirtyi vanhempiensa työhuoneeseen koneelle. Hän oli toivonut omaa kannettavaa jo monta vuotta, mutta sekä Rin että Yaqut kieltäytyivät. Heitä pelotti, että tytär vain valvoisi yöt pitkät koneella, eikä muistaisi mennä nukkumaan. Onneksi kumpikaan aikuisista ei juuri koneella käynyt, joten Dimaria sai olla työhuoneessakin aika rauhassa chattailemassa ystäviensä kanssa.

***

***

ffc5m0E.png

"Aiotko osallistua niihin koulun bileisiin?"Dimarian ystävä Kagome kysyi. Terveystarkastuksesta oli pari päivää ja koulun tanssiaiset olisivat muutaman päivän päästä. Dimaria halusi osallistua niihin edes kerran, mutta tietenkin vanhempien piti olla ylisuojelevia.

3cNxgQR.png

"Haluaisin toki, mutta sinähän tiedät, mitä porukat sanoo siitä...", Dimaria sanoi turhautuneena. Vaikkei häntä haitannut lapsena ollessa vanhempien ylisuojelevaisuus niin paljon, nyt teininä siitä oli alkanut tulla lähes rasite Dimarian elämässä. 

de9CoTM.png

"On edes ihme, että he päästävät minut kouluun, saati sitten joihinkin juhliin. Tiedäthän, paljon ihmisiä, vähän tilaa, kuuma...", Dimaria luetteli samaa listaa, mitä hänen vanhempansa olivat monta kertaa luetelleet hänelle.

EZZ7vdt.png

"Onko mitään keinoa, millä tavoin pääset mukaan? Tämä on ainoa kerta enää, kun voin osallistua näihin bileisiin...", Kagome kysyi ja Dimaria yritti miettiä parasta keinoa vakuuttaa vanhemmat antaa luvan osallistua.

***

ejbDsD6.png

Heti seuraavana aamuna tyttö päätti panna suunnitelmansa käytäntöön. Vanhemmat olivat jo aamupalalla Dimarian tullessa paikalle. Hän otti yhden munakkaan ja istui paikalleen. Vanhemmat toivottivat huomenet ja jatkoivat keskusteluaan.

3mH1mHE.png

Kun tuli hiljainen hetki, Dimaria päätti hetkensä koittaneen.

"Saanko osallistua koulun juhliin? Tämä on ainoa kerta, kun voin enää niihin mennä..."

"En tiedä, onko se kovin viisasta...", Yaqut tuumasi heti.

pLduJEm.png

"Lupaan kuunnella vointiani, istua ja juoda, jos siltä vähänkin tuntuu. En ole edes yksin, vaan ystäväni ovat koko ajan kanssani, ainakin yksi heistä", Dimaria jatkoi ja yritti käyttää koiranpentuilmettään, tuloksetta. 

BLLL8v0.png

"Mari, tiedän, että haluat mennä niihin, mutta kun siellä on kerralla niin monta oppilasta, sinulla on suurempi riski menettää tajusi", Rin sanoi ja kääntyi Yaqutin puoleen hakemaan tältä tukea.

"Äitisi on oikeassa".

9ziK5sg.png

"Mutta kaikki ystäväni tietävät sairaudestani, se ei ole salaisuus. Oikeastaan koko luokka tietää. Ja ystäväni myös tietävät, mitä pitää tehdä, jos pyörryn tai jotain muuta sattuu", Dimaria vakuutti. Rin ja Yaqut miettivät pitkään, kunnes lopulta antoivat luvan.

J9D4552.png

Dimaria kiiruhti riemuissaan yläkertaan, kun vanhemmat alkoivat siivota keittiötä.

"Onko aivan varmasti viisasta antaa Dimarian mennä niihin juhliin?" Yaqut kysyi vaimoltaan. Rin näytti tuumivalta, ennen kuin vastasi:

"Kuulit, kun hän kertoi pari päivää sitten, että kaikki on okei. Ja jos hänen ystävänsä tietävät, mitä tehdä, niin uskon hänen pärjäävän. Meidän pitää ehkä kuitenkin antaa hänelle kotiin tulo aika, vai mitä?"

"Ehdottomasti!"

***

***

ukj5sFD.png

Kun perjantai lopulta koitti, oli Dimaria valmistautumassa huoneessaan ystäviensä kanssa. 

"En tiedä, mitä teen hiusteni kanssa... Kagome, auta", Dimari valitti ja brunette kiiruhti paikalle.

RTRewST.png

Sayu ja Noriko, Dimarian kaksi muuta ystävää, olivat myös laittautumassa Ochiain luona. 

"Kuinka sait vanhempasi suostumaan, että tulet juhliin?" Sayu kysyi oikoessaan hopeanvalkoista mekkoaan.

"Lupasin, että vähintäänkin yksi teistä pitää seuraa koko ajan ja että tiedätte, mitä pitää tehdä, jos jotain sattuu".

xGbxUjq.png

"Seuran pitäminen onnistuu, mutta toivon todellakin, ettei meidän tarvitse ruveta elvyttämään tai muuta vastaavaa", Noriko mutisi takaa, kun Kagome viimeisteli Dimarian hiukset ja meikin. 

"Olen samaa mieltä, oikeastaan tässä alkaa ihan jo hermostumaan, jos jotain sattuu...", Kagome lisäsi.

ojUntWM.png

Tytöt olivat juuri tulleet alakertaan, kun Rin saapui töistä. 

"Ollaanpas tääll hienoina", nainen naurahti katsoessaan neljää tyttöä, jotka olivat laittaneet parasta ylleen.

e2R9pe1.png

"Okei Dimaria, pidä hauskaa ja muista juoda ja käydä välillä ukona haukkaamassa happea, jos siltä vähänkin tuntuu", Rin muistutti. Dimaria nyökytteli. Äiti oli sanonut samat asiat jo niin monta kertaa, mutta kerta tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus, malttoi teini pitää suunsa kiinni.

jE026Ut.png

"Ja soita, jos jotain sattuu".

"Joo, annoin Norille, Kagomelle ja Sayulle teidän numerot", Dimaria sanoi ja kolme muuta teiniä vakuuttelivat Rinin takaa pitävän huolta Dimariasta.

3jx18Jz.png

"Okei sitten, pitäkää hauskaa!" Rin toivotti ja kuin salamana nelikko oli ulko-ovella kiskomassa takkeja ylleen. Rin saattoi vain toivoa, että kaikki sujuisi hyvin. Että Dimaria tulisi ehjänä kotiin, onnellisena ja tyytyväisenä uusista muistoista.

***

***

***

***