***

***

***

***

Razoru oli loppusuoralla opinnoissaan ja puhelin soi useammin. Kotoa soitettiin, pyydettiin esikoista palaamaan kotiin ja auttamaan. Mutta neljä vuotta opiskelemista menisi hukkaan, jos hän nyt antaisi periksi omista unelmistaan.

Toki hän oli huolissaan siitä, mitä kotona oli tapahtumassa. Spinthus saisi tilan hallintaansa, mutta äidin kohtalo huoletti esikoista. Terveys oli romahtanut, mutta nuoremmat lapset kotona tuntuivat olevan kiinnostuneempia muista asioista. Razoru keskusteli paljon asiasta Raiosun kanssa. Vaikkei veli perisikään tilaa, isä silti kuunteli häntä parhaiten. Äidin pitäisi saada hoitoa.

Oli raskasta keskittyä viimeisiin kokeisiin ja huolehtia samalla siitä, mitä kotitilalla tapahtuu. Razoru halusi päästä eroon siitä vastuusta, mikä oli seurannut häntä yliopistoon. Hän ei voinut olla pohtimatta, kuinka kauan kestäisi, että hän olisi täysin vapaa siitä, mitä kotona tapahtuu. Milloin hänen annetaan rauhassa elää omaa elämäänsä.

Tietysti hän välitti vanhemmistaan, mutta hän oli jo aikuinen. Hänen pitäisi saada jo elää omaa elämäänsä. Mutta näköjään muilla oli vaikeuksia hyväksyä sitä tosiasiaa, että se kuuliainenkin lapsi haluaa tehdä jotain oman päänsä mukaan.

Maalaaminen oli ainoa tapa, jolla Razoru sai tyhjennettyä päätään. Tosin varmaan sillekin tulisi jossain vaiheessa stoppi, kunhan hän pääsisi kunnolla arkkitehdin hommiin. Sitten saisi piirrellä ihan työkseenkin.

***

Lopulta koitti se päivä, kun Razoru sai valmiin paperit kouraan. Hän piti pienet juhlat, jos niitä edes juhliksi pystyi kutsumaan. Sakuraya ja Raiosu olivat ainoat kutsutut, jollei muita opiskelijoita laskettu, jotka tulivat omatoimisesti ovesta sisälle.

Myös Radu oli tullut käymään, mutta Razoru oli kiinnostunut kuulemaan tilannetta kotona. Nuorin veljeksistä kuitenkin sanoi kaiken menevän hyvin, tytöt tekivät työnsä, joskin hieman viiveellä. Ja Spinthus oli saanut tyttöystävän, joka oli myös apuna välillä. Razorun ei tarvitsisi huolehtia enää.

***

***

Raiosu oli myös hyvässä vauhdissa opinnoissaan, vaikkakin Razoru jaksoi välillä muistutella kysellä kuulumisia kotoa. Nuorukainen oli löytänyt Yasuhosta apua unohtamaan kaiken draaman kampuksen ulkopuolella.

Raiosunkin puhelin soi aika tiuhaa, tosin isän osalta. Takaujilla oli vieläkin vaikeuksia hyväksyä sitä, ettei vanhin pojista halunnut jatkaa isänsä elämäntyötä. Vaikka Spinthus olikin ollut aina paljon omistautuneempi kasvimaalle kuin Raiosu, oli Takaujin mielestä vanihmman pojan velvollisuus jatkaa isänsä työtä.

Tietysti myös äidin terveyden heikkeneminen huoletti Raiosuta. Vaikka molemmat vanhemmat olivat vanhoja, niin pitäisi heillä molemmilla olla vielä monta elinvuotta jäljellä. Jopa isä oli alkanut huolestua siitä, kuinka sairas Hiramera nykyään oli ja yritti jopa pari kertaa käyttää sairasta äitiä syynä saada Raiosun kotiin.

Yasuho kuunteli Raiosun murheita, silloin kun nuorukainen halusi niistä avautua. Kaksikko oli alkanut seurustelemaan ja suunnittelivatkin yhteistä tulevaisuutta. Raiosu odotti sitä, kun pääsisi muuttamaan omaan asuntoon, keskustaan, kauas vanhempien kotia. Vaikka isä oli pikku hiljaa alkanut uskoa, ettei Raiosu muuta kotiin, halusi nuorukainen pelata varman päälle.

***

Sakuraya vieraili välillä veljensä luona. Pikkuveli ei ollut kovinkaan kiinnostunut kuulemaan, mitä kotona tapahtuu. Sakuraya oli ollut aina vähän syrjään vetäytyväisempi ja hiljainen, eikä Spinthus ollut ainakaan helpottanut elämää kotona. Vanhemmat eivät olleet koskaan pystyneet kiinnittämään huomiotaan tasaisesti kaikkiin kymmeneen lapseensa ja Sakuraya oli yksi heistä, jotka olivat saaneet oppia pärjäämään yksin.

Raiosu ymmärsi toista, tai ainakin yritti ymmärtää. Toisen suostuttelussa oli ollut työtä, kun he olivat käymässä kotona. Mutta ehkä ajan myötä kaikki sisarukset pystyisivät käymään keskustelua ilman, että joku suuttuisi. Onneksi Sakuraya ei ollut kostonhimoinen, toista ei vain kiinnostanut olla joiden kanssa samassa tilassa, jos se oli hänestä kiinni.

***

Lopulta myös Raiosu sai valmiinpaperit ja pitämättä sen suurempia juhlia nuorukainen pakkasi vähäiset tavaransa ja muutti keskustaan.

***

***

Sakuraya oli sillä hetkellä ainoa kymmenestä sisaruksestaan, joka oli yliopistolla. Hän nautti vapaudesta, kukaan ei juuri soitellut ja kysellyt kuulumisia. Paitsi Razoru, toisella oli näköjään vaikeuksia päästä eroon toisten huolehtimisesta. Sakuraya toivoi siskonsa tekevän lapsia, jotta voisi keskittyä heihin rauhassa.

Nuorukainen yritti opiskella pysyäkseen opintojensa tahdissa, mutta vaikeaa se oli. Sakuraya halusi kuitenkin ylittää itsensä ja valmistua yliopistosta, mutta välillä hänen teki mieli vain luovuttaa ja keskeyttää koko homma.

Sakuraya tiesi, että hänen pitäisi lukea enemmän, mutta se oli lähes mahdotonta. Hän tunsi pääsäryn jyskyttävän takaraivossa ja raajoja alkoi särkeä jatkuva paikoillaan istuminen. Välillä oli pakko päästä ulos vaikka edes hetkeksi pelaamaan korista.

Mutta oli tehtäviä, joiden tekemistä ei voinut välttää. Lehtorit painostivat ja vaativat koko ajan lisää ja lisää. Sakuraya katui, ettei koulussa yrittänyt kovemmin opiskella, mutta toisaalta ei hän sentään ollut mennyt siitä, mistä aita oli matalin. Hänen oli vain yritettävä pysyä aikataulussa tehtävien kanssa.

***

***

Spinthuksen tyttöystävä muutti asumaan Ochiain talouteen heti nuorukaisen kosittua porkkanapäätä. Chise oli hieman Spinthusta vanhempi, mutta kunniallinen ja rauhallinen nainen. Hänellä oli työpaikka, mutta jaksoi kuitenkin välillä auttaa joko kasvimaalla tai sitten kotitöissä.

Spinthus oli onnellinen uudesta parisuhteestaan ja Chiselläkin oli positiivisia vaikutuksia Spinthukseen. Nuori mies oli rauhoittunut ja aikuistunut parisuhteensa myöten. Työt sujuivat niin kuin ennenkin ja välit kolmeen pikkusiskoon eivät olleet niin huonot kuin mitä ne aluksi olivat olleet.

Tytöillä oli omat hupinsa, ehkä kaksoset olivat kertoneet omista seikkailuistaan antanen huonoja vaikutuksia heille. Radusta oli huvittavaa, miten lähes kaikki perheen tytöt, Razorua lukuun ottamatta, olivat löytäneet poikaystävän teini-ikäisenä.

Yölliset seikkailut alkoivat olla arkipäivää siinä perheessä ja jopa poliisit oppivat muistamaan tytöt ja heidän vanhempansa etunimeltä. Samanlaisia saarnoja ei enää tullut, mitä alussa. Oikeastaan poliisit tuntuivat välillä jopa välttelevän tyttöjä, jottei heidän tarvitsisi ajaa Ochiain kotiin. Uhoricia oli tytöistä ainoa, joka jäi harvemmiten kiinni. Perheen kuopus Dunya ja Enishida pääsivät useammin tutustumaan poliisiautoon.

Tietysti poliisien jatkuva vierailu ei estänyt Takaujia pitämästä omia puhutteluja tytöille. Jopa Uhoricia yleensä jäi kiinni viimeistään siinä vaiheessa kun asteli ovesta sisään. Takauji oli aina odottamassa. Perheen isää hieman jopa hävetti, kuinka tutuiksi poliisit jo alkoivat käydä ja kuinka tuttavallisesti sitä jo tervehdittiin. Edes oveen ei koputettu, kun Enishidaa ja Dunyaa tuotiin. 

Hiramera tuskin edes tiesi, mitä talossa tapahtui. Oli ihme, jos hän edes pystyi kulkemaan kylpyhuoneeseen ilman ikävän kuuloista yskäkohtausta. Takauji oli jo alkanut miettiä vaimonsa sairaalan viemistä, mutta Hiramera kieltäytyi jostain kumman syystä. Vanha rouva ei halunnut joutua kytketyksi kaikkiin koneisiin ja pukeutumaan rumiin sairaalavaatteisiin, syömään keinotekoista ruokaa ja odottamaan, että hän saisi hoitoa.

***

***

Takauji alkoi jättää yhä enemmän tilan töitä Spinthukselle ja keskittyi ottamaan itse rennommin vanhuudenpäiviään. Hänellä oli myös enemmän aikaa keskittyä taas vaimoonsa, jonka jalat eivät tahtoneet enää kantaa. Jonka yskä kuulosti pahalta ja jonka iho oli kalman kalpea.

”Nyt riitti. Hän menee lääkäriin, halusi sitä tai ei”.

***

Hiramera jäi sairaalaan, paljon omaksi harmistuksekseen. Takauji kävi vierailulla lasten kanssa ja oli ilmoittanut myös vanhemmille lapsilleen äidin tilasta. Lääkärit eivät vaikuttaneet kovin optimistislta ja Hirameraa huolestutti. Hän pelkäsi, ettei ehtisi koskaan nähdä lapsenlapsia tai lastensa häitä.

Sairaalan sängyllä maatessaan Hirameralla oli aikaa pohtia elämäänsä. Hän oli saavuttanut unelmansa, saanut ison perheen, ehkä turhankin ison. Hänen aivoliittonsa oli kestänyt lapsimäärästä huolimatta ja ilman suurempia draamoja. Hän oli selvinnyt kymmenestä lapsesta.

Hiramera oli tyytyväinen, ehkä hänen tanssinsa oli viimein tanssittu. Oli aika poistua näyttämöltä.

***

***

***

***

Ja näin vapun kunniaksi uusi osa! Seuraavassa osassa ei olekaan enää niin paljon lasten välillä hyppimistä, niin kuin tässä.