"Maalaus ei ole ikinä valmis, se vain pysähtyy mielenkiintoisissa paikoissa." - Paul Gardner
***
***
***
***
Näyttely ilta, ihmisiä alkaisi pian valumaan ovista sisään tuijottamaan ja arvioimaan tauluja, joidenka mallina Arba oli. Paikalle tulisi tuttuja, kriitikoita, taiteen ystäviä, ihan kaikki ja Arban pitäisi jaksaa hymyillä sekä olla ystävällinen.
Kädet olivat hikiset hermostuneisuuden takia, eikä Yoshikaan näyttänyt yhtään paremmalta. Oli huono olo, oksetti ja eikä viini rauhoittanut hermoja. Arba ei muistanut, milloin oli viimeksi niin hermostunut, edes vieraille alasti tanssiminen ei ollut näin hermoja raastavaa, mitä näyttely nyt aiheutti.
Pian ovi kävi ja ensimmäisenä paikalle saapuivat Karin ja Yoji, Arban työkaverit.
”Onpa täällä hienostunutta, tulee ihan sellainen olo, etten kuuluisi tänne”, Karin naurahti ja Arba sekä Yoshi myötäilivät porkkanapäätä.
”No, onnea nyt. Näyttelyn aika ja olette päässeet näin pitkälle. Olen mahtava”, Karin jatkoi tervehtiessään Arbaa.
”Miten niin sinä olet mahtava?” Yoji kysyi saman kysymyksen, mikä oli myös Arban mielessä.
”Minähän paritin nämä kaksi”.
Karin ja Yoji nappasivat tarjoilupöydältä viinilasit käteen ja lähtivät tutkailemaan Yoshin tauluja samalla kun taitelija itse oli ottamassa vieraita vastaan Arban kanssa.
”Hei, tervetu… Rei? Ja äiti? Mitä helvettiä te täällä teette?”
"No olipas lämmin vastaanotto”, Rei letkautti ja halasi nopeasti ystäväänsä antaen Asukalle aikaa jutella tyttärensä kanssa.
”Kun minä sanoin, mene hankkimaan parempi elämä, niin ei tämä kyllä ihan minun mielessäni ollut”, Asuka sanoi, vaikka hymyilikin lämpimästi tervehtiessään tytärtään.
”Ei sillä, ettei teitä olisi mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta miten te tänne päädyitte?”
”Pikkulinnut lauloivat. Ja tämä paikka on lähellä kotia”, Asuka vastasi, ja äiti ja tytär vaihtoivat hetken ajan kuulumisia Rein mentyä juttelemaan Yoshin kanssa hetken aikaa pälyiltyään ympärillee.
Lopulta vanhat tutut menivät myös katselemaan tauluja, eikä aikaakaan kun Karin ja Rei löysivät toisensa.
”Ai sinä olet Arban nykyinen pomo? Me työskentelimme aikaisemmin yhdessä”.
”Niin, siellä… klubilla?”
”Aivan, tässä on itse asiassa entinen pomoni, Asuka. Hän halusi päästä tänne ja pakotti minut kuskiksi”.
”Mahtavaa, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa Arbakin toimii minun henkilökohtaisena kuskina”.
”Minä en kestä…”, Arba mutisi kuunneltuaan hetken ajan toisella korvalla Karin ja Rein jutustelua. Yoshi vain naurahti toisen tuskalle ja yritti samalla vältellä vieraille puhumista.
Pian Arban silmään osui tutun näköinen hahmo kolmen hengen seurueessa. Liian tutunnäköinen. Joku, jota hän ei olisi nyt kovin mielellään tavannut.
Valitettavasti henkilö kääntyi ympäri, näki Arban ja kiiruhti äkkiä hänen luokseen.
”Arba, pitkästä aikaa”.
”Hei, Asaka…”
”En tiennytkään, että olet ryhtynyt tällaiseksi malliksi”, blondi sanoi ja Arba yritti nopeasti keksiä jonkun tekosyyn päästä pois paikalta.
”No ei tämä minun varsinainen homma olekaan…”
”Mutta ihana nähdä, siitä on niin kauan. Miten sinulla menee? Et ole pitänyt mitään yhteyttä”.
”Eh… Ihan hyvin tässä pyyhkii, kiireistä on. Ja muistaakseni se olit sinä, joka suuttui minulle, etkä halunnut nähdä ’rumaa naamaani’…”
”Ei mutta… Tuohan on Eizo! Hei, Eizo, täällä!” Asaka keskeytti ja alkoi huitoa kättään. Arba ei halunnut katsoa taakseen, tilanne alkoi muuttua yhä epämukavammaksi.
”Eizo, pitkästä aikaa. Miten menee?” Asaka tervehti kuin vanhaa tuttua, vaikkeivät he oikein koskaan olleet tekemisissä.
”Mukavastihan tässä, perheenisän arkea”.
”Tässä on vaimoni Aino, olemme olleet yhdessä sitten kouluajoilta”, Eizo sanoi ja esitteli blondit toisilleen, vaikkei Asaka juuri vaivautunut vilkaisemaan toiseen naiseen päin. Arba tunsi itsensä kokonaan unohdetuksi ja alkoi pälyillä ympärilleen toiveena löytää jonkun syyn poistua paikalta.
”Sain loistavan ajatuksen. Te kaikki tulette luokseni illalliselle. Muistellaan menneitä ja näin. Perheet toki mukaan, tutustutaan toisiimme”, Asaka julisti eikä antanut mahdollisuutta kieltäytyä. Varsinkin valittuaan viikonlopun, jolloin kellään ei olisi töitä.
***
***
”Ei… Ei… Ei… Perhana, mitä rytkyjä täällä vain on”, Arba mutisi penkoessaan vaatekaappiaan läpi. Oli Asakan illalliset, eikä mitään päälle pantavaa löytynyt. Yoshi tulisi pian hakemaan, Eddan edistymisestä ei ollut tietoa.
Tosin pian sekin selvisi Arballe, kun tyttö marssi vihaisena äitinsä luokse.
”Minä kieltäydyn pitämästä tätä hirvitystä päälläni”, Edda raivosi ja Arba yritti hillitä omaa ärtyneisyyttään.
”Mutta sinähän näytät niin sievältä. Tuo sopii sinulle”.
”Enkä! Vihaan tätä. tämä kutittaa, on epämukava, epäsopiva, liian tiukka”, tyttö jatkoi inttämistää ja katsoi vihaisena äitiinsä päin.
”Mutta Edda, nämä ovat vähän hienomman sortin illalliset, ei niihin voi mennä missään mutaisissa farkuissa”.
”EI MUN FARKUT OO MUTAISET!”
Samalla kun Edda huusi äidilleen, ovikello soi. Koska Arba ei päässyt avaamaan ovea, jäi se Tatsuin vastuulle, joka laahusti tympääntyneenä avaamaan ovea telkkarin katsomisen häiritsijälle.
”Niin?” Tatsui kysyi oven takana seisovalta Yoshilta.
”Aa, iltaa. Olen Yoshi, jokohan Arba olisi valmis?”
”Kysy itse”, Tatsui mutisi ja harkitsi hetken ajan oven läimäyttämisen toisen miehen kasvoille.
Yoshi pääsi kuitenkin peremmälle asuntoon ja koputettuaan vielä makuuhuoneenkin oveen, sekä kuultuaan sen kaiken raivoamisen keskeltä Arban kehotuksen tulla peremmälle. Edda ei tajunnut mitään vieraan miehen saapumisesta, mutta Arba tervehti kuitenkin vaisulla nyökkäyksellä.
”Täällähän on jo… hyvällä mallillaan asiat”, Yoshi totesi ja sai mulkaisun Arbalta. Samassa myös Eddan raivoaminen keskeytyi ja tyttö kääntyi hitaasti katsomaan tulijaa.
”Kuka sä oot?”
”Yoshi, sinä olet varmaankin Edda?”
”Joo..”
”Mikäs sinua suututtaa?”
”Tyhmä äiti ei anna vaihtaa vaatteitta”.
”No mitä jos menisit itse valitsemaan sellaiset siistit vaatteet, mistä itse pidät?” Yoshi ehdotti ja tyttö juoksi heti omalle vaatekaapilleen. Arba ja Yoshi keskustelivat vielä hetken illan pukukoodista, kunnes kaikki olivat valmiina lähtemään.
***
”Voidaanko perua koko homma?” Arba kysyi heidän kävellessään Asakan ovelle.
”Ei, olemme tulleet jo tänne asti laittautuneina”, Yoshi sanoi, vaikkei hänkään järjin innostuneelta näyttänyt.
Asaka tuli nopeasti avaamaan oven, tervehti ylipirteästi vieraitaan. Arba totesi mielessään olevansa jo vanha, kun Asakan mekko näytti liian lyhyeltä.
”Tulkaa peremmälle, Eizo ja Aino ovatkin jo tulleet tyttönsä kanssa. Itse asiassa lapsethan voivatkin mennä ylös katsomaan telkkaria. Rappusista vasemmalle”, Asaka puhua hölötti ja Edda ryntäsi ulos huoneesta Eizon ja Ainon tyttö pian perässään.
”Jutellaan tässä, kunnes ruoka on valmis, hovimestarilla oli jotain ongelmia uunin kanssa, joten illallinen vähän viivästyy”, Asaka sanoi samalla kun kaikki löysivät paikkansa sohvilta. Asaka illan emäntänä kyseli paljon, erityisesti Eizolta ja Ainolta näiden töistä ja muustakin elämästä.
Arba ja Yoshi tunsivat olonsa ulkopuolisiksi, täysin kuvaan kuulumattomiksi, mutta yrittivät sinnitellä loppuun asti.
”Ehkä Edda voisi aloittaa tappelun sen toisen tytön kanssa ja me joutuisimme poistumaan”, Arba kuiskasi Yoshin korvaan ja sai vastaukseksi pienen naurun tyrskähdyksen.
Pian kuitenkin Asakan mies alkoi kysellä Yoshilta tämän taiteilijan työstä ja Arbakin pystyi välillä osallistumaan keskusteluun. Vaikka ei Arban henkinen olo yhtään parantunut, hän silti halusi pois paikalta mahdollisimman nopeasti.
Lopulta hovimestari ilmoitti illallisen olevan valmista ja Asaka kutsui kaikki pöydän ääreen.
”Äiti, mitä tää on?”
”Hummeria, ole hiljaa ja syö. Voit oksentaa myöhemmin jollekin matolle”, Arba kuiskasi takaisin ja yritti keskittyä siihen, mitä Asaka kailotti pöydän toiselta puolen.
Asakan miesystävä, Genko, ja Yoshi olivat löytäneet taiteesta yhteisen puheenaiheen, eikä Arba enää osannut osallistua siihen keskusteluun. Asaka kertoi omista mallintöistään kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Tosin kun Arba katsoi ympärilleen, niin lasittuneita silmiä löytyi niin Ainolta kuin Eizolta. Vaikka he esittivätkin kiinnostunutta, niin kyllä Arba tunnisti katseen, milloin jonkun ajatukset seilailivat ihan eri ulapoilla.
Onneksi ruoka oli pian syöty ja lasten juostessa takaisin ylös katsomaan telkkaria, päätyivät aikuiset takaisin sohville istumaan. Nyt Asaka innostui kyselemään Arban elämästä, vaikka iloisen äänen takaa löytyi piikikyyttä.
”Niin, Arba, saitko töitä saatuasi potkut meiltä?”
”Ensinnäkin, minä otin lopputilin ja toiseksi, kyllä sain”.
Asaka räpytteli hetken ajan järkyttyneenä silmiään kunnes alkoi nauraa Arballe.
”Hyvä vitsi Arba, kuka oikeasti haluaisi erota sieltä?”
”No kaikki, jotka joutuisivat työskentelemään sen korpin kanssa”.
”Mutta hän on mallimaailman arvostetuin…”
”Korppi mikä korppi!”
”Miksi ihmeessä halusit erota?”
”Eikö se tullut jo selväksi? Ihan hirveä korppi. Sitä paitsi aloin odottamaan Eddaa, ei minulla olisi ollut energiaa hyysätä vielä täysikasvuista harppua”, Arba sanoi ja antoi samalla tulla kaiken patoutuneen vihansa entistä pomoaan kohtaan.
Genko pyysi Yoshia mukaansa katsomaan joitakin tauluja ja Arba ajatteli heti kaikkia mahdollisia rangaistuksia miesystävälleen jättäessään hänet yksin susien syötäväksi.
Onneksi he pian kuitenkin palasivat ja hovimestari laittoi juomia tarjoiltavaksi baaritiskille. Harvoin Arba oli yhtä kiitollinen alkoholista, joka oli pelastanut hänet Asakan piinapenkistä. Tosin seuraavaksi hänet hampaisiinsa otti Aino.
”Niin, Arba. Mitä Tatsuille kuuluu?”
”Minä ja Tatsui emme ole yhdessä enää, emme pitkään aikaan”, Arba vastasi ja toivoi siten välttävänsä puhumasta enempää exästään. Vaikkeivät he yhdessä enää olleet, niin ei Arba halunnut kaikkien saavan tietää Tatsuin ongelmista.
”No kuka sitten Eddan isä on? Vai mahdatko edes nimeä muistaa enää?”
Aikuisten tietämättä rappusista kuului hiljaisia askelia, kun hiippailija tuli alakertaan pahaa aavistamatta janonsa takia hakemaan vettä.
Olohuoneesta kuului puheensorinaa ja Edda hiipparoi ovelle. Käsi oli nousemassa oven nupille, kun tyttö kuuli äitinsä korottavan ääntään.
”Nyt helvetin toope, en minä mikään huora ole. Eddan isä on Tatsui, eikä mikään hikinen äijä jostain taksitolpalta. Me emme ole kuitenkaan olleet yhdessä moniin vuosiin, mutta oikeastaan mikään näistä ei kuulu sinulle, joten voit työntää sen ruman nokkasi muualle!”
Olohuoneessa oli hiljaista, kaikki tuijottivat Arbaa, kunnes Yoshi rikkoi hiljaisuuden mainitsemalla, että heillä olisi vielä käytävä muualla sinä iltana, joten harmillisesti he joutuisivat poistumaan nyt paikalta. Arba marssi vihaisena ulos huoneesta, eikä edes tajunnut Eddan seisoneen oven toisella puolen.
***
***
***
***
Vanhoja naamoja taas näkyvillä ja vielä heitä tullaan tapaamaan.
Kommenttia saa laittaa :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.