***

***

***

***

”Noin, enää hiukset ja meikit kuntoon, ja olet valmis tarjoilemaan”, turkoosihiuksinen nainen sanoi ja viittoi Arbaa meikkipöydän ääreen. Asu tuntui epämukavalta päällä, mutta muutkin tarjoilijat pukeutuivat samanlaisiin mekkoihin. Ei Arba voinut valittaa, vielä kun itse oli tänne halunnut niin kovasti.

Rei, turkoosihiuksinen tanssija, laittoi Arban hiukset uuteen uskoon.

”Hiuslisäkkeet tekevät ihmeitä ulkonäölle”, nainen sanoi, kun Arba katseli itseään peilistä. Hän näytti hieman erilaiselta, mutta arvet paljastivat aina hänen todellisen henkilöllisyyden. Toki niitä voisi peittää, mutta jostaisn syystä Arba koki hiujaavansa itseään, jos hän yritti laittaa puuteria arpiensa päälle.

Aloittelijana Arba sai seisoskella baaritiskin takana ja pari muuta tyttöä opastivat häntä ensimmäisten iltojen aikana. Kauan Arban ei tarvitsisi olla tarjoilijana, sillä hän oli suostunut lapsen synnyttyä esiintymään myös lavalla, jos vain saisi itsensä sellaiseen kuntoon, etteivät asiakkaat juoksisivat pois.

Arballa oli paljon opittavaa ja sopeutumista. Sekä myös ammattna hyväksyminen itselleen. Arba oli luullut olevansa sinut asian kanssa, kunnes joku Tatsuin ystävistä oli eksynyt yökerhoon. Ja tietysti mies oli tunnistanut Arban kasvoista, vaikka kuinka oli väriä päässä ja meikkiä naamalla. Kaksikko vaihtoi kohteliaat kuulumiset Arban valmistaessa toisen tilaaman juoman ja saipa samalla kuulla, ettei Tatsui ollut saanut vieläkään elämästään otetta. 

Arba ei todennut mitään exäänsä littyen, mutta silti ajatuksissaan hän mietti, miten Tatsui oli onnistunut saamaan elämänsä siihen kuntoon, ettei hän pystynyt ajatelemaan mitään muuta, kuin seuraavaa trippiä. 

Väkeä tuli valumalla yökerhoon ja esityksetkin alkoi. Arballa ei ollut kovinkaan paljon enää aikaa mettiä entistä miestään, sillä vielä ei juomien valmistaminen sujunut automaattisesti. Sivusilmällä hän vilkuili lavalle päin, missä vaatteet lentelivät, miehet vislailivat ja heittelivät rahaa ilmaan. 

Lähes kaikille tämä työ, tämä elämä, näytti olevan se ainoa oikea. Aivan kuin mistään muusta ei olisi toivoa. He olivat tyytyneet siihen, että heistä fantasioitiin, että he olivat joitain esineitä joidenkin mielestä. Arbasta se ei tuntunut olevan oikein. Ehkä hän oli turhan itsepäinen ja oman arvonsa tunteva tähän hommaan. Mutta se oli ikävä tosiasia, ettei hänellä olisi mahdollisuuksia saada mistään töitä raskaana ollessaan.

”Älä haaveile ja näytä noin nyrpeältä”, kuului kipakka käsky ja Arba hätkähti takaisin maan pinnalle. Hän vilkaisi yhtä tanssijoista, Saria, jolla ei ollut sinä iltana esitysvuoroa. Hän oli yksi niistä henkilöistä, joka ei ollut lämmennyt Arbaa kohtaan, eikä Arbakaan pahemmin halunnut olla naisen kanssa tekemisissä.

***

***

”Huomenta”, Arba sanoi vaappuessaan keittiöön, vaikka kello näyttikin jo puolta yhtä. Vastaukseksi hän sai pelkkää mutinaa, mistä päätellen Rei ja Meikokin olivat vasta heränneet. Arba oli jäänyt niin sanotulle äitiyslomalleen, eli hän ei toiminut enää tarjoilijana, vaan auttoi takahuoneessa muita valmistautumaan. Vaikkei hänen tarvinnut esiintyä, oli silti pitkät yöt raskaita raskaana olevalle naiselle.

Kaikkie eivät tietenkään sitä ymmärtäneet ja Arba sai vähintään kaksi kertaa viikossa kuulla tivaamista siitä, miten ihmeessä hän saattoi olla niin väsynyt? Eihän hän tehnyt yhtään mitään. Onneksi sitten oli niitäkin, jotka puolustivat Arbaa, kuten Rei, jolla tuntui olevan yllättävän paljon tietoa raskaudesta.

***

Iltaan valmistautumisen lisäksi Arban niskoille oli langennut myös asuintilojen siistinä pitämisen. Jotkut, erityisesti nuoremmat tytöt, olivat todella sottaisia. Heillä oli tiskikone, mutta kaikki eivät selvästikään osanneet laittaa likaisia astioita sinne suoraan, vaan jättivät kulhot ja lautaset pitkin pöytiä.

Siivottuaan keittiötä Arba meni seuraavaksi alas auttamaan tanssijoita valmistautumaan iltaa varten ja oikeanlaisen meikin opetteleminen oli aikaa vievää puuhaa. Piti olla näyttävä, kirkkaita värejä ja hiuksetkin piti osata laittaa.

”Alkaa näyttää hyvältä”.

”Alat oppia, mikä on hyvä juttu. Vielä kun oppisit tekemään sen nopeammin, niin olet mestari”, Meiko opasti Arbaa. Onneksi Arba alkoi pikku hiljaa tajuta, millaista meikkiä kukin halusi, joten homma alkoi päivä päivältä luistaa paremmin.

Meikkaamisen lisäksi Arba huolehti musiikista, jonka jälkeen hän vähän aikaa katseli varjoista, miten kukin tanssi lavalla. Hänen olisi opittava perusliikkeet, jonka jälkeen hänen pitäisi luoda omanlaisensa tanssityyli. Lavan takaa pystyi hyvin varjoista katselemaan esitystä ilman, että kukaan salin puolelta huomasi kuikuilevia katseita. Olihan kaikkien huomio keskittynyt itse esitykseen, tai sen esittäjään oikeastaan.

Myös Reiltä sai paljon apua ja neuvoja käytännönasioihin liittyen. Nainen jopa suostui Arban harjoiteltavaksi meikkaamisen suhteen vapaa-ajallaan, jolloin kaikki käyttivät aikansa mieluummin joko nukkuen tai rentoutuen. Tosin eihän Rein tarvinnut olla kuin meikattavana ja hän nautti Arban seurasta. Kaksikolla oli aina hyviä keskusteluja.

Rei oli myös Marin ja Meikon kanssa vanhempia työntekijöitä klubilla, ja nainen osasikin kertoa paljon muista tytöistä. Tarjoilijoina toimivat paikan nuorimmat tytöt, jotka kulkivat välillä nokka pystyssä. Arba tosin oli utelias, miten strippiklubilla pystyi edes kulkemaan nokka pystyssä. Mutta näköjään se oli mahdollista, ehkä jotkut kuvittelivat olevansa jotain.

Ainakin he saivat pitää vaatteensa päällä, ehkä he kuvittelivat olevansa siksi parempia kuin varsinaiset strippairt, jotka riisuivat saadakseen rahaa. Vaikka juuri he myös niitä asiakkaita saivat paikalle. Heitä tultiin katsomaan ja maksamaan. Ilman heitä paikka olisi tavallinen yökerho.

Mari onneksi osasi tiputtaa muut maan pinnalle ja näyttää, miten asiakaskohtaaminen hoidettiin. Muutama tyttö yritti vältellä epämiellyttäviä asiakkaita huomioimalla vain hyvännäköisiä miehiä, mutta se olisi syrjintää ja antaisi heistä huonon kuvan. Arba ihaili salaa, miten hyvin Mari osasi kohdata jokaisen ovesta sisälle kävelevän henkilön, olkoonkin nämä missä kunnossa tai minkä näköisiä tahansa.

Arba katseli vaihtoa takahuoneessa. Hänellä olisi koko raskausaikansa aikaa tottua ajatukseen esiintyä puolalasti ihmisten ilmoilla.

***

***

Asuka kyseli aina välillä Arban oloa ja viihtyvyyttä. Pomona hän huolehti työntekijöidensä mukavuudesta ja varmasti raskaanan oleva työntekijä oli hänellekin hieman vieraampi kokemus. Arba hiljaa mielessään myös pohti, mahtoiko Asuka myös kysellä hänen vointia senkin takia, että halusi saada parempaa sidettä tyttäreensä. Äiti oli salamyhkäinen henkilö, sen Arban oli kyllä myönnettävä.

 

Olisi voinut luulla, että Arba saisi pidempiä yöunia ollessaan raskaana, mutta se luulo oli nopeasti osoittautunut turhaksi. Yölläkin oli syötävä ja Arban tehtävä ”joutilaana” oli valmistaa kaikille yöpurtavaa, vaikka hänen selkäänsä särki ja väsytti.

Myös paikkojen puhtaana pito pysyi yhä hänen toimenkuvassaan, jonka toiset tytöt olivat hänelle antaneet. Asuka ei ollut asiasta mitään maininnut, mutta ei Arba jaksanut asiasta nostaa suurta haloota. Kyllä hän nyt omat jälkensä siivosi, mutta toisten sotkuja oli turhauttava jynssätä. Varsinkin kun toiset tuntuivat sotkevan ihan vain kiusatakseen Arbaa.

***

***

Onneksi oli vapaapäiviä ja myös Arballe kuului vapaapäivät, vaikka jotkut yrittivätkin saada Arban toimimaan palvelijana. Nainen kuitenkin ohitti vaatimukset ja keskittyi parantamaan maailmaa Meikon kanssa olohuoneessa.

Myös Irina liittyi keskusteluun ja Reikin heitteli kommenttejaan juoksumatolta. Arba nautti kolmen naisen seurasta. Heillä oli mielenkiintoisia tarinoita ja paljon elämänkokemusta. Arbasta tuntui, ettei hän enää ollut yhteiskunnan pohjasakkaa. Tai ainakaan hän ei ollut yksin.

Valitettavasti jotkut yrittivät pilata Arban vapaanpäivän vaatimalla lounasta, illallista, hiustenlaittajaa, valittamalla kylppärin olevan sotkuinen, pyykkivuoren kasvavan. Silloin Arba todellakin halusi iskeä nyrkkinsä valittajan silmään, nenään tai suuhun. Hän puristi jo valmiiksi kätensä nyrkkiin, kun hän huomasi jonkun valittajista tulevan paikalle.

Oikeastaan Yuna, joka sillä kertaa oli tullut vaatimaan ruokaa, sai kiittää onneaan että Arba oli raskaana. Mikä oli ainoa este, ettei hän iskenyt nyrkkiään sillä samalla sekunnilla toisen naamaan. Rantapallomahan kanssa oli vaikea tapella ja lapsellehan voisi käydä jotain.

Kun Yuna lopulta vaivautui poistumaan paikalta, Arba sattui huomaamaan Sarin olevan tyttöjen omalla baaritiskillä juomassa. Näköjään hohdokas stripparin elämä ei ollutkaan niin hohdokasta, kuin jotkut antoivat ymmärtää. Arba pudisteli päätään ja päätti mennä huoneeseensa ottamaan päiväunet. Naiset osasivat tehdä hänet hulluksi.

Unen saannin sijasta Arba päätyi peilailemaan itseään hetkeksi. Maha oli jo aika iso, eikä hän voinut odottaa saavansa lapsen ulos. Iso maha oli aika tuskallinen, haittasi nukkumistakin. Arba ei voinut käsittää, miten jotkut halusivat suuren perheen, nauttivat raskaana olosta. Hänellä oli koko ajan todella epämukava olo.

***

***

”Okei tytöt, olkaa valmiina. Asiakkaita on jo tullut, Sari, sinä aloitat esiintymisen”, Mari huuteli ohjeita pukuhuoneessa samalla kun jotkut vielä laittautuivat.

”Irina vauhtia, myös sinä Meiko!”

”Kyllä kyllä”.

”Arba, auta laittamaan hiuslisäkkeet”.

”Heti!”

Arba sai autettua Irinaa ja valmiina olevat menivät odottelemaan omaa vuoroaan esiintymään. Paitsi Yuna, joka oli jälleen kerran keksinyt valittamisen aihetta. Sillä kertaa hän oli loukkaantunut siitä, ettei Arba ollut ensimmäisenä auttanut Yunaa meikin ja hiusten kanssa, vaikka hän saapuikin viimeisenä paikalle.

”Sori, ne jotka esiintyvät ensin ovat etusijalla”.

Yuna kuitenkin lopetti valittamisensa huomatessaan Meikon tulevan paikalle. Vaikka Arballe pinkkihiuksinen uskalsi suutaan aukoa, oli Meikolla enemmän valtaa kuin hänellä. Yuna meni nopeasti muiden kanssa odottamaan vuoroaan ja Meiko jäi vähäksi aikaa pitämään seuraa Arballe.

Lopulta myös Meikon piti mennä esittämään oman numeronsa kuolaaville asiakkaille ja Arba sai hetkeksi pukuhuoneen käyttöönsä. Selkä oli aivan jumissa, mutta ei hän voinut valittaa asiasta. Jos hän päästäisi yhdenkin valituksen, tulisi vain vastaukseksi, että Arba oli itse itsensä tilanteeseen laittanut. Sääliä ja sympatiaa oli turha pyydellä keneltäkään.

***

***

***

***

Nyt kuultiin vähän, miten Tatsuilla menee, mutta kyllä herraa vielä nähdään. Asukan ja Arban suhdetta päästään puolestaan ensiosassa vähän tarkemmin tarkastelemaan.