***

***

***

***

***

Paimonin karkureissu onneksi kesti vain pari päivää, kun poliisit onnistuivat löytämään kaksi hölmistynyttä teiniä bussiasemalta naapuri kaupungista. Paimon oli aluksi vastustellut takaisin palaamista, mutta kuultuaan Sa'idin tulleen takaisin kotiin, oli tyttö valmis kohtaamaan todellisuuden. Ei hän olisikaan pärjännyt yksin ilman rahaa yhtään sen kauemmin.

Sa'id oli luonnollisesti pettynyt, hyvin pettynyt. Paimon ei muistanut, milloin olisi viimeksi saanut niin pitkän luennon enoltaan. Mutta ainakin Sa'id teki selväksi, ettei sama saisi toistua. Vaikka sosiaalihuollossa oltiinkin vaikuttuneita Sa'idin tadoista ja kyvyistä, ei tytön karkureissu tehnyt heidän tilannettaan yhtään paremmaksi.

"Ja tajuatko edes, kuinka huolissani olin, kun veljesi soittaa ja kertoo sinun karanneen?" Mutta loppujen lopuksi Sa'idin viha oli vain puhdasta huolta. Ja Paimon tunsi olonsa jostain syytä lämpimäksi. Ja nolostuneeksi.

Sa'id näytti väsyneeltä. Työmatkat olivat aina raskaita, eikä Paimonin tempaus ainakaan helpottanut miehen taakkaa. Mutta ainakin hän oli alkanut rauhoittua ja varmisteli tytöltä, että olihan tämä kunnossa eikä mitään pahaa sattunut. Ulkoisia naarmuja ei näkynyt, mutta Sa'id halusi olla varma asiasta.

Kun Sa'id oli saanut oman osuutensa hoidettua, oli Yaqutin vuoro torua siskoaan ja sitten halata tätä tiukasti.

"Senkin idiootti, luulitko karkaamisen muka auttavan?"

***

***

Kalifan ja Sa'idin keskustelu sisarusten huoltajuudesta oli seuraavana päivänä. Teinien eno halusi Yaqutin ja Paimonin olevan myös paikalla, sillä heitähän koko asia koski. He olisivat tarpeeksi vanhoja ilmaisemaan oman mielipiteensä asiaan, etenkin Yaqut, joka alkoi lähestyä täysi-ikäisyyttä.

Lopula Kalifa ilmaantui paikalle, myöhässä, mutta tulipahan kuitenkin. Paimonin ja Yaqutin hämmästykseksi Sa'id ei ottanut yhtään hyvällä sisarensa kommentteja nuorisosta. Aivan kuin Kalifa kuvitteli tietävänsä heidät, vaikka olikin monta vuotta poissa heidän elämästä.

"Minä kuulin Paimonin karanneen, miten se muka on hyvää käytöstä?"

"Hän karkasi, koska sinä tulit noin vain paikalle vaatimaan heitä luoksesi. Kysymättä mitään keneltäkään. Yaqut on lähes aikuinen, eikä Paimon ole paljon häntä nuorempi. He osaavat jo tehdä omia päätöksiä".

"Mutta veli hyvä, Shakuyaku kertoi testamentissaan minun olevan heidän huoltaja".

"Meidän, siskoseni, meidän. Ainoa syy, miksi sinä olit varsinainen huoltaja oli, ettei minulla ollut mahdollisuutta töiden takia huolehtia niin nuorista", Sa'id vastasi purevasti. Mutta se oli totta, Shakuyaku oli kerran jutellut hänen kanssaan asiasta. Vaikka hän oli kuinka rakastanut Kalifaa, kaikki tiesivät ettei hänestä olisi lasten täysipäiväiseksi huoltajaksi.

"Minä huolehdin heistä suuriman osan heidän elämästään ja sinä väität, ettei sillä ole mitään väliä?!" Nyt Kalifakin alkoi jo hermostua. Harvoin kolmoset olivat tapelleet näin kiivaasti keskenään.

"Sinä annoit katon pään päälle, vaatteita ja ruokaa, kyllä. Mutta rakkautta ja huomiota? Et".

"Sinä jätit huomiotta ongelmat, tai ehkä huomasit, muttet välittänyt. Paimonilla todettiin masennusta, jota kukaan ei ollut huomannut ennen kuin vein heidät psykologille", Sa'id jatkoi ja kertoi lisää, mitä parin viimeisen vuoden aikana oli tapahtunut.

Yaqut ja Paimon päättivät poistua hiljaa paikalta huoneeseensa.

"He eivät anna edes meille suun vuoroa", tyttö puhisi kiukkuisena, mutta Yaqut oli rauhallinen. 

"Sen saattoi arvata, että tässä kävisi näin. Kalifa ei halua myöntää olleensa väärässä".

Yaqut oli oikeassa sen suhteen. Myös Sa'id, jopa Kalifa itse, tiesivät sen.

"Sitä paitsi luuletko, ettei sosiaalihuolto ala puuttua tarkemmin taas sinun elämääsi, jos he tulevat luoksesi. Heillä ei ole sinusta hyvää kuvaa, joten pyydän, anna olla. He tulevat luoksesi, jos sitä haluavat", Sa'id sanoi tiukasti.

Kalifan oli pakko myöntää hävinneensä sen taistelun. Sa'idilla olisi varsinainen huoltajuus nyt, eikä hän voisi tehdä mitään asialle. Ja se oli totta, ettei sossussa hyppittäisi riemusta, jos Paimon sekä Yaqut muuttaisivat takaisin tätinsä luokse. Ehkä näin oli parempi, mutta pieni osa sisällään Kalifa toivoi veljensä epäonnistuvan. Vain jotta tämä ei näyttäisi niin paljon paremmalta hänen vierellä.

***

***

Kului aikaa ja Yaqutin syntymäpäivät lähestyivät. Sa'id oli lähtenyt taas yhdelle kommennukselle ja tulossa takaisin myöhemmin sinä päivänä. Viimeksi kun he puhuivat puhelimessa eno oli kertonut tuovansa yllätyksen mukanaan ja nyt sisarukset odottivat sohvalla kärsimättöminä.

"Tästä on tulossa tapa..." Paimon mutisi viitaten hänen ja veljensä sohvalla istumiseen.

He eivät kuulleet askelia rappusista, mutta avaimen kääntyvän lukossa keskeytti sisarusten keskustelun. Sa'id oli viimein tullut takaisin kotiin.

Sisarukset katsoivat odottavana enoaan, joka asteli täysin normaalin näköisenä sislle. Hän ei kantanut mitään käsissään, joten uteliasuus ja hämmennys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Sa'id naurahti nuorten odottaville ja hämmentyneilel ilmeille.

Pian heidän katseensa siirtyi kuitenkin henkilöön Sa'idin takana.

"Yaqut, Paimon, saanko esitellä teille vaimoni Aswan. Tapasimme pari vuotta sitten komennuksellani", mies kertoi ja viittoi takanaan olevaa naista astumaan eteenpäin.

"Hauska tavata", nainen sanoi vahvalla korostuksella, mutta ääni ja ilme kertoi, ettei hän tarkoittanut sanojaan. Hän oli kyllä kaunis, paljon nuorempi kuin Sa'id ja varmasti vahva luonteeltaan.

"Tuota... Kuin myös", Yaqut sanoi kankeasti ja hymyili vaivalloisesti. Paimonilla oli samantyyppinen ilme vieressä ja nyökytteli päätään hämmentyneenä. Vai tällainen yllätys sitten...

***

***

Aswa kotiutui nopeasti ja otti asunnon haltuunsa. Nainen selvästi tiesi, mitä halusi ja mitä teki. Mikään ei tullut hänen tielleen. Hän oli tehokas ja nuorten oli myönettävä, etteivät he olleet koskaan ennen nähneet mustan vessanpöntön kiiltävän niin kirkkaana. Koko asunto loisti puhtauttaan, jokainen esine oli sentilleen sijoitettu paikalleen.

Valitettavasti nainen ei tullut kovinkaan hyvin juttuun nuorison kanssa. Hänestä oli outoa, että toisen lapset asuivat Sa'idilla, vaikka jokainen olikin yrittänyt selittää tilanteen hänelle. Aluksi Yaqut pani sen kulttuurishokin piikkiin, mutta ajan myötä hän joutui toteamaan, ettei hänen ja Aswan kemiat kohdanneet. 

"Sinähän olet aikuinen, miksi et muuta pois?" hän kysyi. Jos tilanne olisi toinen, eikä nainen hänen enonsa vaimo, hän voisi löytää korostuksen houkuttelevana. Mutta nyt hän ei juurikaan halunnut kiinnittää huomiota, paitsi ymmärtääkseen, mitä toinen yritti puhua.

***

Sa'id oli myös huomannut, kuinka ilmapiiri oli kiristynyt kotona. Hän puhui useasti aiheesta nuorten kanssa, sekä vaimonsa, vaikka tämä olikin aika kova pala purtavaksi. Miehestä alkoi tuntua jo epäreilulta vaatia Yaqutilta ja Paimonilta niin paljon ymmärtämistä. Sitä paitsi hänen työkuvionsakin olivat hieman muuttumassa taas.

"Minun seuraava komennus voi kestää paljon kauemmin, varmaan jopa vuoden. Aswa lähtee mukaani, mutta vuosi on liian pitkä aika sinun ja Paimonin asua yksin täällä. Tai Paimonin, sinähän oletkin jo täysi-ikäinen", Sa'id puhui ja keskusteli Yaqutin kanssa hieman tulevaisuuden kuvioista. 

Paimon oli poistunut paikalta kuultuaan tulevista muutoksista, mutta Sa'id halusi hänenkin kanssaan jutella niistä, eikä tyttö saanut olla rauhassa omassa huoneessaan.

"Valitan Paimon, mutta sinä et voi jäädä tänne yksin, vaikka uskonkin sinun pärjäävän".

"Minä en suostu menemään Kalifalle. En suostu!" Tyttö sanoi tiukasti ja oli valmis hokemaan sitä niin kauan, kunne sSa'id luovuttaisi.

"Ei, nyt kuuntelet minua, nuori neiti! Veljesi muuttaa omilleen, minun luvallani voit asua hänen luonaan, vaikka virallisesti kotisi tulee paperilla olemaan Kalifan luona. Minä puhun vielä sisareni kanssa", Sa'id lupasi ja tyttö näytti suostuvan siihen.

Sa'id poistui huoneesta ja Yaqut puolestaan asteli sisälle. Paimon oli tietenkin innoissaan veljensä tulevasta kämpästä ja oli päättänyt auttaa sisustamisessa. 

"Mistä muuten saat rahaa kaikkeen tuohon?"

"Vanhempien perintö ja Sa'id lupasi auttaa myös. Ehdimme löytää kämpän ja hoitaa kaiken valmiiksi ennen kuin he lähtevät", Yaqut vastasi ja Paimon mieliala oli jälleen korkealla. Oli välillä jopa pelottavaa, miten nopeasti se vaihteli tytöllä.

***

***

Ja todentotta, Sa'id löysi sisarenlapsilleen asunnon keskustasta, vaikka olisikin toivonut hieman parempaa aluetta. Ainakin vuokra oli halpa ja sopi Yaqutin palkkapussille. 

Paimon majaili paljon veljensä luona ja vaikka Yaqut olikin kertonut siskolleen, ettei halunnut olla taas tämän huoltaja, niin silti välillä porkkanapää sai löytää itsensä herättämästä siskoaan joko sohvalta tai sängyltä kouluun. Yaqutia hieman hermostutti, miten heidän elämänsä lähtisi sujumaan kahdestaan.

***

***

***

***

Kommenttia osasta?