***

***

***

***

Edda katseli kirpputorilla pikkuesineitä tylsistyneenä. Kun Erumo oli pyytänyt häntä mukaan ostoksille, oli Edda suostunut sen kummempia miettimättä. Nyt, kierrettyään jo kolme kauppaa hän katui suostumustaan.

Edda ei voinut olla tuntematta pientä kateuden pistosta ystävilleen. Erumo oli kertonut Wakin kuulumisia, ja eroa lukuun ottamatta blondilla pyyhki hyvin kaksosten kanssa. Myös porkkanapää itse oli mennyt salaa naimisiin.

Eikä häät, joista Edda oli kuullut jälkikäteen, olleet ainoa uutinen. Myös Erumo odotti perheenlisäystä ja oli etsimässä tulevalle vauvalleen kehtoa sekä hoitopöytää.

”Ei täällä ole mitään hyvää, mennään seuraavaan liikkeeseen”, porkkanapää tokaisi vilkaistessaan kirpparin valikoimaa.

Edda ei voinut olla pohtimatta, miten raskaana oleva nainen jaksoi ravata kaupasta toiseen. Hän muisteli äitinsä olleen ihan loppu kaksosia odottaessaan, mutta näköjään Erumo porskutteli eteenpäin nuoruuden voimalla.

Päivä vaihtui illaksi ja Erumo halusi mennä vaatekaupan kautta kotiinsa. Hän etsi uusia äitiysvaatteita, sekä tietysti tulevalle piltilleen jotain söpöä ylleen. Eddalle ne pienet potkupuvut olivat jo liikaa ja nainen yrittikin kiinnittää huomionsa muualle. Hänkin halusi perheen.

***

***

Jos Erumon perheenlisäys oli kova pala, niin ei Eddan mieliala kohentunut yhtään Esran soittaessa siskoillaan kertoakseen tulevista häistään.

”Eikö tämä tule aika nopeasti?” Edda kysyi puhelimessa nuoremmalta. Hän oli toivonut olevansa lapsista ensimmäinen, joka kävelisi alttarille.

Mutta sisko oli aina sisko, tietysti Edda oli iloinen hänen puolestaan, vaikka oman suhteen paikoillaan pysyminen masensikin toisten perustaessa perheitä.

”Muista, että sinne tulee tärkeitä ihmisiä myös, ei mitään pikku mekkoa”, Esra komensi langan toisessa päässä.

Esra oli aina ollut tarkka ulkonäöstään, joten arvata saattoi, ettei hän halua perheensä nolaavan häntä tärkeiden työtoverien edessä. Nuori nainen uhkailikin Eddaa ja Ennoa, erityisesti Ennoa, jos nämä eivät pukeutuisi tarpeeksi siististi.

Enno loukkaantui hieman sisarensa luottamuksen puutteesta, varsinkin kun toinen oli uhannut ikuista vihaa, jos sisar pilaisi hänen päivänsä. Omasta suuttumuksestaan huolimatta Enno lupasi tulla paikalle, olla siististi pukeutunut ja käyttäytyä hyvin.

Edda oli viime aikoina alkanut pohtia omaa suhdettaan. Heillä ei ole ollut Iwaon kanssa mitään puhetta tulevaisuuden suhteen, ei mitään mahdollisista kihloista tai lapsista. He vain elivät päivä kerrallaan, mikä ei aikaisemmin ole Eddaa häirinnyt. Mutta nyt Edda haluaisi edes hieman tietää, mitä yhteisiä toiveita heillä on. Hän ei vain tiennyt, miten asian esittäisi toiselle.

***

***

Esran kauan odottama päivä saapui ja Edda oli saanut kuunnella toisen hermoilua aamu neljästä asti.

Lopulta kuitenkin kirkonmenojen oli aika alkaa ja pienen istuskelun jälkeen Esra viimein asteli ovista sisälle. Gemmei, Esran tuleva aviomies, oli jo hikoillut tovin kaikkien edessä.

Edda pystyi näkemään hänen penkkiriville asti, ettei kyseessä ole mikään kulissiavioliitto, niin kuin jotkut olivat pohtineet. Esra ja hänen miehensä olivat selvästi rakastuneita toisiinsa.

Edda oli olettanut vieraita olevan enemmänkin, mutta näköjään osa jätti kirkonmenot välistä ja tulisivat sitten suoraan pöytään ja jatkoille. Edda itse ei menisi jatkoille, sillä hänellä ja Iwaolla oli kuitenkin töitä seuraavana päivänä. Enno ja Arba kulkivat myös heidän kyydillä, eikä äitikään jaksanut enää osallistua kaikkiin rientoihin.

Ihmiset tungeksivat vihkimisen jälkeen ruokapaikalle ja Edda jättäytyi suosiolla vähän taemmas, varsinkin kun ihmisiä alkoi virrata nurkan takaa lisää. Ennolle selvästi kuohuva näyttäisi maistuvan, ainakin sisko kovasti yritti pysyä ihmismassan keskellä.

 

Vieraat kävivät koko ajan onnittelemassa tuoretta avioparia, kunnes Esran oli pistettävä stoppi voidakseen leikata rauhassa hääkakusta palat ja syödä sen ilman sen suurempia keskeytyksiä.

Muiden nauttiessa kermaunelmasta oli Edda paennut takaisin kirkkoon nauttimaan hiljaisuudesta. Äiti oli alkanut utelemaan tulevista lapsenlapsista ja milloin Edda, tai Enno, astelisivat alttarille. Enno oli tokaisin tyylilleen uskollisena, ettei naimisiinmeno ole hänen juttu ja tuskin niitä lapsiakaan koskaan tulee siunaantumaan hänelle. Mutta Edda ei tiennyt mitä sanoa. Iwaokin oli pysynyt hiljaisena ja keskittynyt syömään.

Illalla kotiin tullessaan kaksikko menivät suoraan nukkumaan, toki Reota käytettiin pikaisesti ulkona. Iwaon olisi tehnyt mieli kysyä, mikä Eddan mieltä oli painanut juhlissa, olihan hän nähnyt tämän poissaolon, mutta ei saanut tilaisuutta kysyä, kun toinen nukahti saman tien pään osuessa tyynyyn. Tai oikeastaan Iwaon rinnan päälle.

***

***

Eddan teki mieli kysyä Iwaolta heidän tulevaisuudestaan, mutta jostain kumman syystä sanat eivät tulleet ulos. Ehkä hän pelkäsi saamaansa vastausta. Ettei se miellyttäisi häntä, ettei heillä olisi Iwaon kanssa yhteistä tulevaisuutta. Hehän olivat jo muutenkin niin erilaisia.

Iwao huomasi Eddan hiljaisuuden, mutta päätti aluksi antaa tämän olla rauhassa. Jos Edda halusi puhua, niin hän varmasti kertoisi huolensa miesystävälleen. Ehkä hän vain tarvitsi aikaa.

Eddan hiljaisuudesta ja mietiskelystä huolimatta heidän arkensa jatkui normaalisti. Reo toimi välillä parin lapsena tämän vaatiessa huomiota. Vaikka Edda mielellään käyttikin koiraansa ulkona, leikki tämän kanssa ja halaili tätä, niin kyllä hän omiakin lapsia toivoi.

***

Töiden tekeminenkin oli välillä rankkaa, kun asiakkaat kertoivat tarinoita omista lapsistaan. Eräskin asiakas kertoi kolmosistaan, kahdesta pojastaan ja yhdestä tytöstään. Kuinka hän aina muiden äitien kanssa vaihtoivat niksejä näiden hoitamisesta.

Edda ei ollut vieläkään uskaltanut ottaa asiaa puheeksi Iwaon kanssa. Miehellä oli huolia ravintolansa kohtalosta. Tappiota oli alkanut tulemaan enemmän ja mies oli saanut ruveta jopa vähentämään henkilökuntaa.

Pienistä alkavista vaikeuksista huolimatta ravintola oli saanut hyvät arvostelut, vaikkei paikka enää niin asiakkaita vetänytkään. Kanta-asiakkaat olivat ne syrjäkylän vanhukset, ei keskustan suunnalta hirveästi viitsitty lähteä ajamaan kaupungin laitamille, kun lähelläkin oli hyviä paikkoja.

Iwao oli saanut ruveta tekemään enemmän töitä paikkansa hyväksi ja välillä hänen päivänsä koostuivat joka paikkaan juoksemisesta ilman hengähdystaukoa. Niinä iltoina Edda ei viitsinyt edes ottaa puheeksi heidän tulevaisuutensa.

***

Silloin kun Iwaolla oli aikaa, mies kokeili uusia reseptejä kotona. Hän oli saanut tehdä uudelleen järjestelyitä ravintolansa hyväksi, jotta paikka pyörisi yhä pystyssä. Vielä ei tiedetty, kuinka kauan ne kestäisi ja milloin olisi aika laittaa lappu luukulle.

Sinä iltana Iwao ei kuitenkaan halunnut ajatella työmurheitaan. Ei ravintolaan, sen työntekijöitä, ei mitään, mikä liittyi työhön. Hän vain halusi nauttia kahdenkeskisestä ajasta Eddan kanssa. Reolle oli annettu ruoka, käytetty ulkona ja usutettu nukkumaan. Nyt olisi vain he kaksi.

Iwao oli myös päättänyt viimein ottaa selville, mikä Eddan mieltä painoi. Kysyttyään asiasta Edda näytti hakevan sanoja ja hetken Iwao ajatteli jäävänsä vailla vastausta.

Lopulta Edda näytti löytäneensä sanat, tai saanut ainakin suunsa tyhjäksi ruuasta:

”Olen miettinyt, että mikä meidän tulevaisuus on?” Edda kysyi varovaisesti ja Iwaon piti hetki miettiä, mitä toinen haki kysymyksellään.

Koska Iwao pysyi hiljaa, Edda jatkoi puhettaan:

”Tarkoitan, olemmeko näin hautaan asti vai onko meillä joku yhteinen määränpää? Menemmekö koskaan kihloihin tai naimisiin? Perustammeko perheen vai onko Reo meidän ”lapsemme” loppuun asti?”

Iwao ei vieläkään sanonut mitään ja illallinen syötiin loppuun hiljaisuuden vallitessa huoneen.

Nukkumaan käydessään Iwao oli pohtinut Eddan kysymyksiä. Hän oli kyllä itsekin miettinyt perheen perustamista, mutta ei ollut ottanut asiaa puheeksi kiireiden takia. Ja ehkä hän oli kuvitellut Eddan olevan niitä, jotka eivät halunneet lapsia. Edda luki kirjaa sängyn toisella puolella kun Iwao kävi maaten hänen viereensä.

”Kuule Edda, me ollaan oltu molemmat vähän tyhmiä, kun ei olla puhuttu suoraan heti alusta asti”, Iwao aloitti ja odotti toisen pistävän kirjansa pois, ennekuin kellisti Eddan selälleen sängyllä.

”Kyllä pieni perhe kuulostaisi hyvälle”, Iwao sanoi eikä muista milloin olisi nähnyt Eddan hymyilevän niin kirkkaasti.

***

***

***

***

Jostain syystä olin muistellut julkaisseeni osan elokuussa, mutta taisin muistella omiani. Kuitenkin, hieman taukoa pidettyäni sain itseäni niskasta kiinni ja julkaista tämän osan. Töitä on ollut ihan kiitettävästi ja kiinnostus on ollut vähän muualla. Jos kuitenkin saisin ensi viikon aikana kirjoitettua seuraavia osia (mitkä on jo kuvattu aikaa sitten) eteen päin. 

Kommentteja?