***

***

***

***

Ishilly ja Hiramera olivat saaneet kutsun Ekaterinan häihin. Juhlat olivat pienimuotoiset, vain perhe ja lähimmät ystävät oli kutsuttu paikalle. Ishilly toivoi voivansa välttää äidilleen puhumisen koko paikallaolonsa aikana, hän ei ollut vieläkään valmis puhumaan Sakin kanssa ilman vihan ja katkeruuden noustessa pintaan.

Muuten hän oli toki iloinen nähdessään siskonsa ja isänsä pitkästä aikaa. Hiramerakin oli innoissaan päästyään tapaamaan isovanhempia, erityisesti mummoa, josta äiti ei koskaan puhunut.

Juhlat välttyivät suuremmilta draamoilta, toisin sanoen Ishilly ei aloittanut kohtausta äitinsä tai Ryoan kanssa. Hiramera jutteli paljon tädilleen ja papalle, ja pääsipä tytön suusta lipsahdus äitinsä miesseikkailuista. Armakan luuli jo kuulleensa harhoja, mutta Ekaterinan hämmentynyt ilme kertoi naisen kuulleen saman asian.

Kun Ishilly tuli paikalle, halusi Armakan vähän selvennystä asiaa. Hän toivoi niin kovasti, että Hiramera olisi ymmärtänyt asian väärin. Ettei hänen vanhempansa pelehtisi keskenään, vaikka molemmilla oli seurustelukumppanit. Ekaterina ei halunnut edes kuunnella siskonsa selitystä, kun Ishilly kertoi hänen ja Denjin jutun olevan ohi.

Armakan oli pettynyt, mutta ei ollut paljon mitään, mitä hän voisi tehdä. Ja Ishilly vakuutti, että hänellä oli alkanut vakaampi jakso elämässään, johon Denji kuului vain Hirameran isänä.

Ainakin niin Armakan toivoi.

***

***

Hiramera tottui Takuron olevan osa hänen elämää ja tyttö oikeastaan pitikin siitä. Oma isä ei koskaan oli vienyt häntä mihinkään harrastuksiin, mutta Takuro vei, jos suinkaan työajoiltaan pystyi.

Hiramera oli innostunut baletista ja Ikaruga oli ilmoittanutkin hänet paikalliseen baletti ryhmään. Takuro, parempituloisena, suostui jopa maksamaan melko kalliit maksut ja ainakaan vielä rahat eivät olleet menneet hukkaan. Hiramera oli hyvin tarkka siitä, että ehtisi ajoissa treeneihin ja harjoitteli liikkeitä vielä kotonakin.

Vaikka studio olikin lähellä, ei Takuro viitsinyt kulkea matkaa edes takaisin ja viettikin tunnin aina aulassa parin muun huoltajan kanssa. Siinä oppi nopeasti tutustumaan toisiin vanhempiin ja Takurokin pääsi vähän kärryille, ketkä olivat Hirameran ystäviä.

***

Ikaruga jatkoi töissä käymistään ja pääsi jopa hieman etenemäänkin. Helppoa se ei ollut, mutta nainen oli alkanut pikku hiljaa löytämään kiinnostuksen työtänsä kohtaan. 

Takuron suunnittelemaan työnurkkaukseen tehtiin Hirameralle ihan oma tila harjoitella rauhassa askeliaan. Aluksi se oli suunniteltu työtilaksi vanhemmille, mutta jotta tyttö voisi harjoitella täysillä kotonakin, oli Takuro valmis tekemään töitä olohuoneen puolella.

Mies oli selvästi hyvä isä, hän oli valmis tekemään asioita Hirameran puolesta, jotta tämän unelman balettitähteydestä toteutuisi. Omia lapsia hänellä ei ollut ja tuskin tulisi olemaan, mutta nyt hänellä ainakin oli Hiramera, jota paapoa.

Tyttö itsekin välitti syvästi Takurosta ja arvosti kaikkea, mitä tämä teki hänen puolestaan. Ikaruga ei olisi koskaan vienyt häntä mihinkään balettiryhmään korkeiden hintojen takia, mutta Takuron mielestä oli tärkeää, että lapsilla oli joka harrastus. Hän uskoi tytön pysyvän oikealla tiellä harrastuksensa ansiosta.

Ja Hiramera kehittyi koko ajan. Hänellä selvästi oli lahjoja balettitanssijaksi.

Kyllä Ikarugastakin oli hyvä, että Hiramera oli löytänyt mieleisen harrastuksen. Hän kannustikin tytärtään harjoittelemaan kovasti, mutta sekin varmaan suuremmaksi osaksi johtui siitä, ettei rahat menisi hukkaan. Vuosia vähätuloisena ja tarkkaan rahojaan käyttäneenä Ikarugasta oli hirveää, miten johonkin harrastukseen saatettiin käyttää niin paljon rahaa. Opettaja mahtoi olla hyvä.

Oli harrastuksella muitakin hyviä puolia. Hirameran keskittyessä omiin juttuihinsa, jäi vanhemmille enemmän aikaa toisilleen tai itselleen. Ikaruga oli päässyt ylennyksen makuun ja alkoikin tehdä enemmän töitä sen eteen, että suunta ylöspäin jatkuisi.

Ehkä joskus balettimusiikki häiritse vanhempien keskittymistä, mutta onneksi Hiramera tajusi pitää sen yleensä tarpeeksi hiljaisena.

***

***

Vuodet kuluivat, eikä Hirameran innostus balettia kohtaan laantunut. Päinvastoin, se vain kasvoi koko ajan. Tuli enemmän haastetta, mutta myös esiintymisiä. Toistaiseksi ne olivat vain ryhmän yhteisiä tansseja, sekä muutamalle sooloesitys, mutta Hiramera uskoi pääsevänsä vielä parrasvaloihin.

Vanhemmat kuskasivat häntä aina harjoituksiin sekä esityksiin. Hiramera oli vakuuttanut äitinsä baletin olleen joka pennin väärti, eikä Ikaruga löytänyt mitään vastaan panemista ajaessaan iltaisin konserttitaloihin.

Hirameran esitykset olivat vielä pieniä ja hieman vaatimattomiakin, mutta tyttö yritti joka kerta tehdä jotain uutta sekä kehittää itseään. Mistäs sitä tietäisi, jos joskus katsomossa olikin vanhempien ja sukulaisten lisäksi joku tärkeämpi henkilö.

Eikä Hiramera voinut olla ajattelematta, etteikö hän ansaitsisi tähti hetkensä. Hän oli ryhmänsä parhaimpia tanssijoita, joilla varmasti olisi mahdollisuuksia päästä esiintymään muillekin, kuin lähisuvulle.

Ja tavalliseen tapaan vanhemmat olivat lapsen ahkerimpia ja tunnollisimpia faneja. He aina varmistivat saavansa etupenkkipaikat, vaikka harvoin ihmisiä tuli niin paljon katsomaan, etteikö paikkoja riittäisi. Yllättävän monen vanhemmat eivät seuranneet lastensa esityksiä.

Siellä oli aina ne saamat naamat, jotka olivat katsomassa lastensa esitystä ja taputtivat enemmän tai vähemmän innokkaasti. Sitten oli niitä, jotka tulivat myöhässä paikalle tai lähtivät ennen loppuaplodeja jo pois.

Denji kävi myös välillä esityksissä, mutta hän kuului niihin, jotka lähtivät aikaisemmin pois. Emili sen sijaan aina odotti ”siskoaan”, että tämä oli saanut vaihdettua vaatteet ja tuli ylös seurustelemaan muiden kanssa. Tytöt olivat kasvettuaankin yhä läheisiä, vaikkei Hiramera ehtinyt tanssiltaan enää niin paljon viettämään aikaa Emilin kanssa.

Ikaruga yritti tutustua joihinkin vanhempiin, jotka mieluummin viettivät aikaa yläkerran baaritiskillä, mutta vastaanotto oli ankeaa. Aivan kuin he olisivat olleet paljon mieluummin jossain muualla.

Takuro keskittyi enemmän Hirameraan ja kannustikin tyttöä jatkuvasti. Kehuja sateli ja vaikkei mies varsinaisesti tiennyt mitään baletista, oli hän sen verran tutustunut aiheeseen, että pystyisi antamaan jotain rakentavaakin palautetta. Tosin Hiramera tiesi enemmän ja yleensä keskustelu päätyikin siihen, että tyttö kertoi esityksestä, virheistään ja onnistumisistaan. Takuro kuunteli ja kannusti.

***

Vaikka Ikaruga olikin ylpeä tyttärensä balettiharrastuksesta, tuli sen mukana joitakin ei niin mieluisia asioita. Kuten erittäin tarkka ruokavalio. Ikarugan piti ostaa pari keittokirjaa, joidenka avulla hän sai valmistettua Hirameralle sopivia ruokia.

Tyttö itse treenasi vapaa-ajallaan muutakin kuin askelia. Hänen piti pysyä kunnossa ja ylimääräisiltä kiloilta oli vältyttävä. Hyppynaru oli oiva väline, mutta sillä ei kannattaisi treenata äidin ollessa kotona. Ikaruga huusi alakerrasta kurkkusuorana, kun lattia tärähteli Hirameran hyppiessä.

Hiramera oli valmis uhrauksiin baletin tähden ja jonkin ajan jälkeen hän ei edes kaivannut mitään rasvaisia epäterveellisiä ruokia. Ikaruga tosin oli siitä hieman harmissaan, ei hänkään aina jaksanut tehdä kahta eri ruokaa.

Vanhemmat olivat kiinnostuneita siitä, että Hiramera aikoi päästä ammattilaistanssijaksi, vaikka äiti erityisesti oli pessimisti ja yritti kehottaa tyttöä opiskelemaan itselleen ”oikean ammatin”. Takuro oli hieman molempien puolella. Hirameran kannattaisi panostaa balettiin nyt ja mennä niin pitkälle kuin vain mahdollista, mutta opiskelua ei kannattaisi unohtaa siitä huolimatta.

”Mutta tässähän on vielä aikaa”, Takuro tokaisi ja vaihtoi puheenaihetta työpäiväänsä. Hiramera kuitenkin oli alkanut pohtia, mitä muuta hän haluaisi tehdä, kuin tanssia.

***

***

***

***

Hirameran sukupolvi on yksi suosikeistani, mutta samalla yksi vaikeimmista :D Nuo baletti jutut, poset ja esiykset sekä niiden paikat aiheutti välillä päänvaivaa. Ja Ikaruga ei oikein osaa päättää, onko kannustava vai ei...