***

***

***

***

Rin kuunteli ja seurasi vierestä, kuinka hänen yksi asiakkaistaan soitti pianoa. Musiikkiterapia oli suosituin Rinin terapiamuodoista. Nainen itsekin piti siitä, hän oli aina löytänyt pianon soittamisen niin rauhoittavana ja hyvänä itsensä ilmaisuna. Ei haitannut, vaikkei tiennyt nuotteja, pelkästään koskettimien painelu oli hyvä tapa ilmaista omia tuntemuksiaan. 

Vaikka Rin olikin paikalla, ei hän silti ollut läsnä. Naisen mieltä kummittelivat pelot ja huolet. Hän yritti jättää omat murheensa oven ulkopuolelle, mutta joskus ne olivat hyvin sitkeitä ja seurasivat naista työhön. 

Ja Rinin huolista suurin, oikeastaan ainoa, oli raskaus. Aamupahoinvointi oli pahempi kuin koskaan aikaisemmin ja asiakkaiden käytössä olevaa vessaa sai jatkuvasti siivota. Onneksi tähän mennessä Rinin ei ollut tarvinnut juosta kesken istunnon vessaan, mutta lähellä se on ollut.

Yaqutille nainen ei ollut uskaltanut kertoa vielä mitään. Kaksi keskenmenoa olivat aiheuttaneet arvet heille molemmille ja Riniä pelotti olla uudestaan raskaana. Hän ei tiennyt, mitä tehdä, jos kolmaskin raskaus päättyisi keskenmenoon. Jaksaisiko Rin sitä? Jaksaisiko Yaqut?

Miehensä ollessa töissä Rin päätti käydä lääkärissä. Hän halusi kuulla lääkärin mielipiteen asiasta ennen kuin keskustelisi aiheesta miehensä kanssa. Hän ei halunnut turhaan nostaa toiveita Yaqutissa tai aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Rin halusi vain tietää, onko mitään mahdollisuuksia, että he saisivat terveen vauvan.

Kuin sattumalta, Rin tapasi lääkärinsä käytävällä ja kaksikko pystyi kulkemaan yhdessä työhuoneeseen.

Riniltä oli jo aikaisemmin otettu kaikenmaailman testit ja mittaukset, ja nyt nainen saisi kuulla, mitä ne kertovat hänestä ja vauvasta. Riniä pelotti tietää, mutta samalla hän halusi kuulla tulokset. Kädet hikosivat, mutta ilme oli tyyni. Rin harvoin näytti ulospäin huolta ja epävarmuuttaan.

Tietenkään uutiset eivät olleet hyviä. Ei ollut takeita, että vauva selviäisi hengissä tai ainakaan terveenä. Tietenkin oli myös suuri riski keskenmenonkin suhteen ja lääkärin mielestä abortti olisi jopa kannattava ratkaisu. 

Rin oli järkyttynyt ja surullinen. Tietenkin hän oli valmistautunut huonoon uutisiin, mutta abortin ehdottaminen tuntui niin absurdilta. Niin julmalta kuulostava ajatus.

"Mieti asiaa ja keskustellaan viikon päästä lisää".

***

Kun Rin palasi kotiin sairaalasta, oli sää hänen mielialansa mukainen. Yaqut oli mennyt käymään sisarensa luona, mikä antoi naiselle hetken ajan miettiä, miten lähestyä asiaa miestään kohtaan. Toisaalta Rin ei halunnut edes ajatella lasta ja aborttia. Hän ei halunnut tehdä päätöstä jonkun toisen elämästä, vaikkei lasta vielä ihmiseksi voinut kutsua.

Kun Yaqut palasi kotiin, läysi punapää vaimonsa itkemässä keittiönpöydän ääressä. 

"Rin?"

"Hei, mikä hätänä? Onko jotain sattunut?" Yaqut kysyi huolissaan ja istui vaimoaan vastapäätä. Hän kuuli toisen nikottelevan, selvästi yrittävän kasata itseään ennen miehensä kohtaamista. Yaqut odotti rauhassa, sillä mies ei vieläkään ollut kovin hyvä lohduttamaan toisia.

"Kävin tänään lääkärissä...", Rin aloitti ja alkoi hiljalleen kertoa, mistä kaikesta siellä oli puhuttu. Hän kertoi raskaudestaan, riskeistä, utopistisista toiveistaan ja tietysti lääkärin ehdottamasta abortista. 

Yaqutin oli vaikea löytää sanoja. Hän oli saanut kuulla niin paljon kaikkea kerralla, ettei hän edes tiennyt, mitä ajatella. 

"Okei, tuota... Me kyllä selvitään tästä, niin kuin ennenkin. Tätä täytyy vain miettiä".

Lopulta pariskunta päättyi yhteiseen päätökseen siitä, että he keskustelisivat asiasta illalla. Yaqut saisi aikaa sisäistää kaiken kuulemansa ja miettiä, ja Rin puolestaan saisi aikaa koota itseään. Ja myös miettiä omaa kantaansa raskauttaan kohtaan.

Vaikka kaksikko olikin päättänyt lykätä keskustelua myöhemmäksi, eivät he kuitenkaan aikoneet vältellä toisiaan. Yaqut huomasi vaimonsa olevan yhä allapäin ja halusi piristää tätä. Ehkä Rinin ajatukset toimisi paremmin, kunhan hän olisi ensin saanut jotain muuta ajateltavaa.

Kun Rin oli hieman tasaantunut, alkoi hän hoitamaan kesken jääneitä kotitöitä. Tietenkään ajatukset raskaudesta ja lapsesta eivät jättäneet häntä, kun Yaqut ei enää ollut viemässä niitä pois. Mutta nyt nainen pystyi jo hieman rationaallisemmpin ajattelemaan tilannetta.

Yaqut puolestaan kiipesi portaat yläkertaan. Hän halusi ajatella rauhassa jossain huoneessa ilman, että Rin saattaisi sinne pöllähtää minä hetkenä hyvänsä hakemaan jotain.

Ainoa paras huone siihen tarkoitukseen oli vauvalle tarkoitettu huone. Rin ei mielellään astunut sinne, ellei ollut aivan pakko. Mutta Yaqutille se oli oiva paikka saada ajatella pää tyhjäksi. Vaikka samalla hän surikin edellisiä keskenmenoja. Kuinka he olivat saaneet huoneen valmiiksi, kunnes kaikki menikin päälaelleen.

Yaqut istui koko illan huoneessa, tuijottaen vain eteensä ja miettien, millainen tulevaisuus mahtoi olla. Hän yritti käydä mielessään kaikki mahdolliset seuraukset, mitä heidän päätöksistään voisi koitua. 

"Täällähän sinä olet... Etkö aio tulla nukkumaan?" Rin kysyi keskeyttäen miehensä ajatuksen juoksun ja asteli huoneeseen. Nainen ei juurikaan vilkuillut ympärilleen, sillä tyhjän kehdon näkeminen satutti aina hänen sydäntään.

"Mitä kello muka on?"

"Kymmenen, eikö sinulla ole aamulla töitä?"

Yaqut tuntui olevan pihalla ja Rin katseli miestään sympaattisena. Tietysti toinen olisi aivan pyörällä päästään, heillä oli edessä isoja päätöksiä, jotka tavalla tai toisella vaikuttaisivat heidän loppu elämäänsä. He eivät halunneet katua mitään, Yaqutilla varsinkin ono llut jo tarpeeksi rankka elämä.

Yaqut hoiti iltatoimensa samalla, kun Rin pisti aamuksi kaiken valmiiksi keittiössä. Jos hänen ei ollut pakko herätä yhtä aikaisin kun Yaqutin, Rin jäi yleensä sänkyyn nukkumaan. Ja jos Rin ei ollut valmistamassa kahvia tai aamupalaa, Yaqut ei saisi mitään aikaiseksi väsyneenä. Joten oli helpompaa pistää kaiken valmiiksi, eikä punapään tarvinnut kuin nappia painaa saadakseen aamun kofeiininsa.

Rin pelkäsi ottaa lapsiasian puheeksi, mutta heidän oli pakko käydä se enemmän tai myöhemmin läpi. Ja vaikka nainen kuinka halusi lykätä sitä myöhemmäksi, toinen puoli hänestä tiesi, että asia olisi parempi käsitellä nyt. 

Rin halusi lapsia, tai ainakin lapsen. Yaqut halusi myös perheen. Mutta olivatko he valmiita ottamaan riskin? Oliko Rin valmis riskeemaan oman terveytensä lapsen puolesta, joka välttämättä ei edes synny elossa? Vai olisiko heidän aika harkita adoptiota? Monta kysymystä, monta mahdollisuutta ja monta surua.

Rin ja Yaqut saivat kuitenkin viimein sovittua, miten jatkaa tulevaisuuden suhteen.

"Meni miten meni, me selvitään mistä vain".

***

***

Viimein koitti päivä, joka sekä pelotti että jännitti pariskuntaa. Rinillä oli aika lääkärille, ja tällä kertaa Yaqut oli tulossa mukaan. He kertoisivat heidän päätöksestä tohtorille, mutta ensin he halusivat esittää mutaman lisäkysymyksen, ennen aivan viimeistä lopullista päätöstä.

Rin tunsi huonovointisuutta koko asian suhteen. Hän toivoi kaiken vain pian olevan ohi. Hän ei halunnut nähdä lääkäriä, hän ei halunnut haistaa sitä streiilin hajua, mikä leijaili joka paikassa.

Tietenkin Rinin huonovointisuus johtui myös raskaudesta, eikä aamupala tavalliseen tapaan pysynyt sisällä. 

"Rin, meidän pitäisi lähteä...", Yaqut huuteli oven takaa samalla kun nainen itse siivosi neuroottisena vessanpönttöä.

***

"Vihaan tätä...", Rin mutisi istuessaan tutkittava Yaqutin pitäessä hänelle seuraa. Taas otettiin verikokeita ja ultrakuvia, kaikki mahdolliset testit, mitä vain keksittiin. Ainakin Rinin mielestä, hän alkoi jo kyllästyä olla koko ajan sorkittavana.

Lopulta lääkäri asteli huoneeseen ja pariskunta yritti hymyillä toiveikkaina. He toivoivat hyviä uutisia, että jotain olisi muuttunut sitten edellisen kerran. Että heillä olisi paremmat mahdollisuudet saada lapsia, kuin mitä on ennustettu.

Mutta tietenkään uutiset eivät olleet kehuttavia. Vauvan terveyttä ei voitu taata, edes elossa pysymistä ei voitu taata. Rinin henki saattoi yhä olla vaarassa. Mutta tietenkin siellä oli yhä se pieni mahdollisuus, että kaikki sujuisikin ilman suurempia komplikaatioita.

"Oletko varma, että haluat jatkaa raskautta?" Lääkäri kysyi ja Rin nyökkäsi varmana. He olivat puhuneet Yaqutin kanssa asiasta. Rin oli valmis pistämään oman terveytensä likoon, ei hän juurikaan itsestään ollut huolissaan. Jotenkin Rin tiesi, että hän selviytyisi hengissä, kävi miten kävi. Ja nainen oli oppinut luottamaan intuitioonsa.

"Hyvä on sitten, mutta tämä ei tule olemaan helppoa. Meidän täytyy olla varuillamme komplikaatioista ja sinun on käytävä useammin tarkistettavana", lääkäri selitti ja alkoi kertoa, mitä kaikkea olisi luvassa.