***
***
***
***
Ikaruga pääsi muuttamaan lopulta omaan asuntoon ja löysikin sopivan kokoisen sekä hintaisen kämpän keskustan ulkopuolelta.
Hänen onnistui jotenkuten tasapainottelemaan töiden ja lastenhoidon välillä. Hiramera oli hieman vaativa lapsi, ainakin Ikarugan mielestä, mutta elämä oli alkanut lähteä muuten rullaamaan ihan hyvin. Ikarugalla alkoi kotityöt sujua koko ajan paremmin ja paremmin.
Nuori nainen oli saanut pidettyä työpaikkansa, vaikka sinne meneminen olikin välillä puuduttavaa. Ala, tai työ, ei ollut ehkä ihan hänen juttunsa, mutta raha sai hänet nousemaan ylös sängystä. Ilman rahaa hän ei voisi tarjota hyvää elämää Hirameralle.
Paljon omaa aikaa ei ollut. Yksinhuoltajana Ikaruga sai antaa lähes kaiken huomionsa tyttärelleen vapaalla ollessaan. Hän välillä toivoi jonkun auttavan lapsen kasvatuksessa, että Ikaruga saisi edes välillä vain olla.
Vaikka toisaalta hän piti siitä, että oli tyttärensä tärkein henkilö. Toisaalta ei Hiramera kyllä hirveästi muita nähnyt. Isä kävi välillä kylässä, mutta he olivat Ryoan kanssa ruvenneet viettämään talvet etelässä, etteivät he nähneet toisiaan enää niin usein.
***
Lastenhoitaja oli ehkä Hirameran toinen lähin henkilö elämässään. Ymmärrettäväähän se oli, sillä Hiramera näki vanhempaa rouvaa viitenä päivänä viikossa, vähintään.
Ikaruga piti yhteyttä Denjin kanssa, muttei haluamallaan tavalla. Mies soitteli ja kyseli vain Hiramerasta. Tietysti Ikaruga oli tyytyväinen, että Denji oli kiinnostunut tyttärestään, mutta hän myös elätteli mielessään toivoa yhteen paluusta. Oli hänellä vieläkin hieman tunteita exäänsä kohtaan.
Naapureista ei ollut paljon iloa. Ikaruga oli yrittänyt tutustua heihin, mutta näköjään kukaan ei halunnut olla tekemisissä nuoren äidin kanssa. Hän sai alentuvia katseita muilta, eikä Ikaruga halunnut itsekään olla niin koppavien henkilöiden kanssa tekemisissä.
Hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Ekaterina vietti enemmän tai vähemmän vapaata elämää yliopistossa, isä vietti talven viimeisiä kylmiä päiviä etelässä loma-asunnolla ja äiti… No, Ikarugaa ei kiinnostanut, mitä äiti teki, mutta kuulemansa mukaan eleli omassa kodissaan ja kävi töissä.
***
Denji tuli välillä käymään, mutta vaikka kuinka Ikaruga yritti saada keskustelua aikaiseksi jostain muusta kuin Hiramerasta, hän sai kylmää kohtelua. Denji oli kiinnostunut vain Hiramerasta ja tytön hyvinvoinnista, kehityksestä, mikä tahansa mikä liittyi hänen lapseensa.
Joskus mies tuli aamusta, joskus illasta. Koskaan hän ei ollut paria tuntia enempää, mutta koko sen ajan hän antoi huomionsa Hirameralle. Ikaruga tunsi olevansa jopa kateellinen lapselleen, joka sai kaiken miehen huomion. Ja se oli jo järjetöntä, Ikaruga tajusi sen itsekin.
Mutta ainakin Ikaruga oli tyytyväinen, että Denji oli myös saanut otettaan elämästään ja edennyt aika hyvin politiikassa. Ja silti hän halusi tietää tyttärestään, eikä hylännyt tätä äidilleen kokonaan.
Mutta Denjin käynneissä oli aina yksi huono puoli. Isänsä lähdettyä Hirameralla iski kunnon känkkäränkkä tuuli. Mistään ei meinannut tulla mitään ja tyttö vain kiukutteli äidilleen. Niinä hetkin Ikaruga halusi joko kieltää Denjiä tulemasta ollenkaan, mikä olisi väärin kaikkia kohtaan, tai sitten yrittää puhua miehen kanssa uudesta yrityksestä.
***
***
Ikarugan ”uusi yritys” meni melko nopeasti jäihin, kun hän kuuli Denjin alettua seurustelemaan toisen yksinhuoltajan kanssa. Mies osti uudelle naisystävälleen lahjoja ja parin vuoden kuluttua jopa kosi tätä. Ikaruga alkoi olla täynnä katkeruutta.
Vaikka Denji veikin uutta perhettään reissuun, muisti hän ottaa oman tyttärensäkin yöksi joka toinen viikonloppu. Ikaruga olisi toivonut Hirameran vihaavan isänsä perhettä, mutta Denji kertoi lasten tulevan hyvin toimeen.
Emili oli ollut yksinäinen ja sai Hiramerasta nopeasti hyvän ystävän. Emilin äiti Misa jopa päätti siirtää tyttönsä samaan kouluun Hirameran kanssa, jotta tytöt voisivat nähdä toisiaan useamminkin ja tutustua omaan tahtiin.
Hiramera myös piti uudesta ystävästään. Ja oli Misakin mukava, mutta Emilin takia tyttö odotti viikonloppuja isän luona. Silloin sai herkutella ja katsoa elokuvia myöhään. Ne viikonloput olivat myös Emilille mukavia, sillä normaalisti Misa piti huolen nukkumaanmenoajoista ja ruokavaliosta.
***
Kun Denji ilmoitti häistä, Ikarugan olisi tehnyt mieli kieltää Hirameraa osallistumasta niistä. Denji oli kuitenkin halunnut tyttärensä todistamaan isän suurta päivää, eikä Ikarugalla ollut hyviä perusteluita kieltämään sitä.
Emili oli ainakin tyytyväinen saadessaan ystävänsä piristämään tylsiä juhlia. Vaikka juhlat olivatkin pienet, niin paikalla oli muutama poliitikko ja perhettä sekä ystäviä. Ja kaikki puhuivat tylsiä asioita, eikä muita lapsia oltu otettu mukaan.
Juhlat olivat tylsät lapsille, mutteivät he voineet televisiotakaan pistää päälle. Tytöt yrittivät miettivät, miten he voisivat viihdyttää itseään. Hiramera oli kuitenkin hieman vieraskorea, eikä uskaltanut ehdottaa ihan kaikkea, mutta onneksi Emili oli yhtä eloisa kuin siskopuolensa.
Ja niin he nappasivat kameran, jolla oli tarkoitus kuvata häitä ja hiipivät vanhempien huoneeseen. Emili keksi tehdä temppuja sängyllä ja Hiramera kuvasi toisen temppuilua. Kukaan aikuisista ei ollut tietoinen mitä lapset olivat tekemässä.
***
***
Ikaruga tiesi, ettei hänellä ollut kunnon äiti-tytär-suhdetta Hirameraan. Hän kyllä huolehti tytön perustarpeista, mutta haikaillessaan Denjin perään hän oli jättänyt lapsensa vähemmälle huomiolle. Tyttö eli omien juttujensa parissa, eikä pahemmin vaivannut äitiään.
Jos Ikarugan pitäisi kertoa tyttärensä mieltymyksistä, hän ei pystyisi siihen. Hän ei tiennyt Hirameran suosikkiruokaa tai -juomaa, mikä mahtoi olla olla lempi elokuva. He harvoin keskustelivat sellaisista asioista, että Ikaruga voisi oppia jotain uutta lapsestaan.
Ekaterinahan ei sellaista sulattanut kuultuaan sisarensa tietämättömyyttään. Hän käski Ikarugan viimein unohtamaan Denjin ja keskittyvän henkilöön, joka tarvitsisi häntä eniten. Ja jälleen kerran Ikaruga tuntui kuuntelevan nuorempaa.
Hiramera oli yllättynyt kotiin tullessaan, kun äiti halusi auttaa häntä läksyissään. Ei Ikaruga paljon pystynyt neuvomaan, sillä oma koulunkäynti oli vähän kärsinyt aikoinaan. Mutta ainakin hän yritti, vaikka Hiramera oikaisikin äitiään välillä.
Ikaruga nautti heidän yhteisestä hetkestä, vaikka oma tietämättömyys hävettikin. Hän oli kuitenkin päättänyt viimein tehdä jotain oikein ja se oli huolehtia paremmin Hiramerasta. Eikä Denji tullut kertaakaan naisen mieleen läksyjä tehdessä.
Hirameran piti hieman sulatella äitinsä muutosta, vaikkei hän pistänytkään sitä pahakseen. Läksyjen teko oli kymmenen kertaa mukavampaa, kun niitä teki jonkun kanssa. He vitsailivat ja Ikaruga keksikin muutaman hyvän muistisäännön joillekin asioille.
***
He alkoivat viettää aikaa enemmän yhdessä. Ikaruga uteli kaikkea mahdollista, vaikka näkikin tyttärensä välillä hermostuvan kysymysleikkiin. He katselivat yhdessä elokuvia ja äiti oppia koko ajan jotain pientä lapsestaan.
Ikaruga oli päättänyt unohtaa Denjin. Miehellä oli selvästi jo oma elämä, johon hän ei mahtunut. Hänen pitäisi keskittyä muihin, paljon tärkeämpiin asioihin. Sitä voisi kuvitella uutena alkuna. Jättää viimein menneet taakseen ja keskittyä tulevaan.
***
Paitsi näköjään kohtalolla, ja Denjillä, oli muuta mielessä, sillä eräänä iltana Ikaruga löysi exänsä oven takaa. Näköjään oli tullut riitaa vaimon kanssa ja Ikaruga sai huomata, ettei vanhan unohtaminen olekaan niin helppoa.
***
***
***
***
Ja näin jälleen uusi osa. Toivon, että Ikaruga herättää ajatuksia ;D Edes myöhemmissä osissa...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.