***

***

***

***

***

"Hei kiva, teitkö mullekin aamupalan?" Oli päivän ensimmäinen lause, jonka Yaqut kuuli sisarensa suusta. Ei koskaan "Huomenta" tai "päivää", riippuen kellon ajasta.

"En, tee itse".

"Ei jaksa", Paimon mutisi ja kaivoi kaapista mehutölkin, terästi sitä viinalla ja alkoi juomaan. 

"Toi se vasta terveellistä onkin", Yaqut sanoi ivallisella äänellä, mutta nuorempi vain murahti häntä pitämään suunsa kiinni.

Sellaista heidän elämä nykyään oli, jatkuvaa ilveilyä toisilleen. Yaqut ei muistanut, milloin he olisivat viimeksi jutelleet kunnolla keskenään. He eivät edes nähneet toisiaan kunnolla, kuin joskus aamuisin. Yaqut kävi töissä, Paimon juhli ja vietti rentoa elämää vailla huolen häivää.

"Voisit sinäkin alkaa tehä jotain elämmälles", Yaqut mutisi laittaessan murokulhoaan tiskikoneeseen. 

"Mitä suotta?" Niin, mitä suotta, kun veljen luona voi asua ilmaiseksi. 

Porkkanapää ei tiennyt, kuinka kauan hän jaksaisi katsoa siskonsa pelleilyä. Paimon tuli ja meni miten huvitti, söi Yaqutin ostamaa ruokaa ja saattoi joskus jopa ottaa veljensä rahapussista rahaa, ellei tämä ollut muistanut piilottaa sitä siskoltaan. 

Paimon todellakin teki mitä huvitti. Hänestä oli tulult itsekäs, eikä hänellä ollut minkäänlaista ongemaa aiheuttaa veljelleen huolta, ottaa tämän rahoja ja syödä tämän maksamaa ruokaa. Oli pelottavaa, miten ihminen pystyi muuttumaan niin paljon.

***

Yaqut oli yhä työelämässä ja hän harvoin pääsi viettämään iltaa ulos. Mutta Paimon tuntui juhlivan hänenkin edestä. Yaqutin sosiaalinen elämä oli muutenkin vähäistä, kiitos yötöiden, kun päivät tuli vain nukuttua.

Joskus nuoren miehen unet saattoivat keskeytyä puhelinsoittoon. Milloin luurin toisessa päässä oli Kalifa tai joku muu sukulainen, milloin poliisi tai sairaalahenkilökunta. Joskus oli Paimonin "ystäviä", jotka soittivat ja pyysivät häntä hakemaan sammuneen siskonsa pois kadun kulmasta.

Yaqut vihasi kaikkia noita puheluita. Paimonin ystävät eivät välittäneet ja sukulaiset luulivat tietävänsä tilanteesta kaiken, vaikkeivat tienneet. He syyttivät Yaqutia, luulivat hänen tukevan siskonsa rellestämistä. Ehkä hän tukikin, kun ei pakottanut häntä hoitoon, mutta oli turha syyttää, että hän toisi Paimonille kaikki huumeet ja alkoholit.

Poliisin ja sairaalahenkilökunnan kanssa oli aina vaikea jutella. Yaqutilla itsellään ei ollut minkäänlaista hyvää kokemusta heistä, eikä hän aina tiennyt, miten hänen pitäsi toimia tai sanoa, kun kyse oli siskosta. Hän ei jaksnaut aina välittää ja huolehtia, mutta kaikki tuntuivat olettavan Yaqutin olevan Paimonin vartija. 

Oli turhauttavaa, miten niin monet antoivat neuvoja, miten toimia, vaikkeivat tienneet ollenkaan, millaista Yaqutin elämä sillä hetkellä oli. Kaikki sukulaisetkin olivat olevinaan niin fiksuja, joten Yaqutista oli hieman hämmentävää huomata, kuinka tyhmiä he saattoivat samalla olla.

Samalla kun Yaqut tuskaili sisarensa tekemisiä, Paimon itse saattoi nauttia yöstä hänen niin kutsuttujen ystäviensä kanssa suosikki yökerhossaan.

Ja kun tunsi oikeat henkilöt, Paimon tiesi, että hänellä tulisi olemaan jälleen kerran hauska ilta. Hänen ei tarvitsisi huolehtia mistään, ei edes rahasta, millä hauskan pito kustannettaisiin. Hänellä oli keinonsa, millä saada lisää rahaa. 

Paimonilla oli myös satunnaisia suhteita, yleensä lyhyitä ja epäterveellisiä. Yaqut ei edes halunnut tietää, millaisia miehiä nuorempi tapaili. Yleensä heiltä Paimon sai allennusta huumeisiinsa tai ainakin hän hyötyi heistä jotenkin. Sillä Yaqut oli oppinut huomaamaan, ettei hänen siskonsa viettänyt aikaa sellaisten henkilöiden kanssa, joista hän ei hyötynyt mitään.

Tuskin Paimon edes tunsi mitään niitä mieihiä kohtaan. Yaqut epäili siskon edes tietävän, mitä rakkaus oli. Niin kauan, kun Paimon sai mitä halusi, hän vietti aikaa näiden "herrojen" kanssa.

Intohimoa hän saattoi kyllä tuntea, mutta ei rakkautta. 

***

***

Yaqut oli väsynyt. Hän ei ollut vanha, hyvin nuori vielä ja silti hän sai huolehtia aikuisesta naisesta kuin isä lapsestaan. Ei ollut hänen tehtävä tietää, missä Paimon liikkui, mutta samalla Yaqut ei voinut estää itseään olemasta huolissaan löytäessään talonsa hiljaisena.

Tyhjä sohva oli yleensä merkki siitä, että sisko oli löytänyt jostain uuden nukkumapaikan. Vaikkei Yaqut pitänyt siskon elämästä, halusi hän sentään tietää, että olihan Paimon elossa.

Mutta yleensä nuori mies löysi sisarensa oven takaa sammuneena. Välillä tämän sai helposti raahattua sisälle nukkumaan, välillä hänet joutui kantamaan.

***

***

Elämä Paimonin kanssa ei ollut helppoa. Välillä sisko sai sellaisia raivonpurkauksia, ettei Yaqutilla ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin soittaa poliisit paikalle. Joko Paimon oli vain niin vihainen tai huumepäissään. Psykoosin oireet alkoivat olla helppoja tunnistaa.

Silti toinen pääsi aina pian vapaaksi ja palasi veljensä sohvalle. Eikä Yaqut voinut nostaa syytteitä siskoaan vastaan kaikesta huolimatta.

"Voisit lakata tulemasta tänne silloin, kun olet aineissa..."

"Tää on mun ainoo paikka", Paimon tokaisi hymyillen, mikä oli surullisen totta. Yaqut halusi siskonsa pois nurkistaan, mutta samalla hän ei halunnut heittää häntä kadulle. 

Välillä elämä meni niin vaikeaksi, että poliisin sijasta oli kutsuttava ambulanssi. Kun mikään muu ei auttanut, oli Yaqut valmis maksamaan sisarensa sairaalakulut ja laittamaan tämän vieroitukseen.

Valitettavasti Paimon vastusti ajatusta niin paljon, ettei hän pysynyt koskaan viikkoa pidempään, kun jo viinan himo alkoi viedä naista.

Yaqut oli väsynyt tähän elämään. Ihmiset vaativat häntä auttamaan Paimonia, viemään hoitoon, tekemään sitä sun tätä. Mutta mikään niistä ei auttanut, eikä kukaan ollut itse valmis viemään Paimonia vieroitukseen, saattamaan tätä ovista ja saada ymmärtämään. Oli niin helppoa huudella puhelimen toisesta päästä.

Oli vähättelyä sanoa, että Yaqut oli ärsyyntynyt. Hän oli raivoissaan, pinna oli kireällä ja pienikin asia saattoi laukaista miehen hermot. Jos naapurista kuului yöllä vähänkin meteliä, Yaqut oli valmis hajottamaan seinän palasiksi.

Onneksi työvuorot olivat viimein vaihtuneet hieman monipuolisimmiksi ja Yaqut alkaisi tehdä joitakin vuoroja päivisinkin. Hän saisi olla enemmän kosketuksissa toisten ihmisten kanssa ja ehkä hän saisi solmittua uusia ystävyyssuhteita. Ehkä hän saisi jonkun, jollekka puhua.

Ehkä hänkin tarvitsi apua.

***

***

***

***

No worries, ensi osassa Yaqut saa jo hieman sosiaalista kanssa käymistä, eikä Paimoin sekoiluja tarvitse katsella niin paljoa enää. 

Ja jos jotain kiinnostaa, niin olen myymässä Sims 2 ja 3 lisäosia.