***
***
***
***
Hiramera oli väsynyt, paikkoja jomotti ja hänen oli nälkä, kun hän käveli kotiin myöhään illalla harjoituksista. Baletti oli yhä suuri osa Hirameran elämää, aikaa vievä harrastus, jonka eteen hän oli jo joutunut tekemään uhrauksia. Ja oli valmis tekemään tulevaisuudessakin. Takuro oli maksanut teinille yksityistunteja ja työ oli kantanut hedelmää, tytön tulevaisuus balettitanssijana näytti valoisalta.
Hiramera avasi oven ja huikkasi perus tervehdyksensä ilmoittaakseen olevansa viimein kotona. Ikaruga ei tykännyt lapsensa myöhäisistä harjoituksista, mutta toisaalta ei äiti tykännyt siitäkään, kuinka paljon baletti maksoi.
Takuro oli ollut odottamassa sohvalla, kun Hiramera asteli peremmälle. Mies näytti hieman huolestuneelta, mikä oli harvinaista tämän rennoilla kasvoilla.
"Miten treenit menivät?"
"Hyvin, harjoittelimme uutta koreografiaa".
”Onko jotain sattunut?” Hiramera kysyi hieman huolestuneena. Takuro naurahti hieman:
”Me riitelimme Ikarugan kanssa ja hän lähti ulos. Siitä on jo pari tuntia…”
”Ehkä äiti meni papalle tai tädille”, Hiramera ehdotti, vaikka se olikin harvinaista, että äiti ja Takuro riitelivät. Saati että toinen lähtisi ovet paiskoen ulos.
”Totta. Olen vain yrittänyt tavoittaa häntä pari kertaa, mutta puhelut menevät vastaajaan...".
Hiramera kuitenkin uskoi äidin tarvitsevan aikaa rauhoittuakseen ja niin tuntui uskovan Takurokin, pienestä huolestuneisuudesta huolimatta. Hiramera otti treenivaatteensa laukustaan ennen kuin suuntasi yläkertaan.
”Ota edes hedelmiä iltapalaksi”, Takuro huikkasi teinin perään.
Hiramera vaihtoi yöpukuun ja päätti syödä vielä kevyen iltapalan, vaikka silmäluomet tuntuivatkin raskailta. Hän varmasti nukahtaisi ruokansa päälle, ellei Takuro herättelisi häntä minuutin välein.
***
Hiramera oli jo onnellisesti sängyssään, niin kuin jokainen järkevä henkilö siihen aikaan yöstä, kun Ikaruga viimein palasi kotiin.
Varovasti hän avasi oven ja laittoi takin naulakkoon, ennen kuin nainen huomasi Takuron torkkuvan sohvalla. Toivuttuaan pienestä sydänkohtauksestaan Ikaruga selvitti kurkkuaan:
”Takuro? Eikö sänky olisi mukavampi paikka nukkua?”
Brunette hätkähti hereille ja tajuttuaan Ikarugan tulleen kotiin mies nousi nopeasti ylös.
”Missä sinä näin myöhään olit? Olin jo huolissani…”
”Olen pahoillani, menin siskolle rauhoittumaan. Aluksi yritin mennä isälle, mutta he olivatkin etelässä…” Ikaruga selitti hieman vaivaantuneena.
”No, hyvä että olet kunnossa… Olen pahoillani riidasta”.
”Niin minäkin”.
Rauha oli palautunut perheeseen. Toistaiseksi.
***
***
Edellispäivän väsymys oli haihtunut hyvin nukutun yön jäljiltä ja Hiramera syöksyi heti koulusta tultuaan harjoittelemaan uutta tulevaa esitystään. Hän oli koko ajan pääsemässä yhä korkeammalle ja korkeammalle, eikä Hirameralla ollut aikomustakaan lopettaa vielä.
Ikaruga oli innostunut puhumaan jonkun puhelimessa viime aikoina. Takuro oli alkanut hieman ihmetellä korkeita puhelinlaskuja, varsinkin kun hän ei koskaan nähnyt Ikarugan olevan puhelimassa. Nainen osasi ajoittaa puhelunsa miehen poissa ollessa.
***
Koska Takuro halusi tukea täysin Hirameran tanssiuraa maksamalla tämän yksityistunnit, kului siihen suuri osa tytön vapaa-aikaa. Hiramera onnistui kuitenkin tasapainottelemaan niin baletin kuin koulunkin ohella, sillä painostusta tuli vähän joka suunnalta. Hänen valmentajansakaan ei hyväksynyt huonoja numeroita ja joskus Hiramera onnistui yhdistämään jonkun aineen opiskelun askelharjoituksiinsa.
Ja silti hän joskus onnistui jonkun välin löytää kavereilleen, tai ainakin Emilille. Saattoi olla viikkojakin, etteivät tytöt nähneet muulloin kuin koulussa. Ainakin he olivat samalla luokalla ja viettivät tauot yhdessä. Hiramera ei käynyt enää kovin usein isänsä luona, sillä viikonloput menivät usein harjoitellessa tai opiskellessa.
Emili ei ollut yhtä kunnianhimoinen kuin Hiramera ja tyttöä kiinnostikin enemmän pojat sekä hauskanpito. Hän silti tuki toista balettiharrastuksessaan ja kävi katsomassa esityksiä. Hän ymmärsi, ettei Hiramera ehtinyt nähdä aina koulun jälkeen, mutta he pitivät silti yhtä koulussa ja tekstailivat paljon.
***
Ikarugalla tuntui silti olevan jotain hampaankolossa tyttärensä tanssiuraa kohtaan. Hän olisi mieluummin halunnut Hirameran keksivän jotain muuta, jotain halvempaa ja jotain, joka ei veisi tytön kaikkea vapaa-aikaa. Kukaan ei tiennyt, halusiko Ikaruga vain viettää aikaa tyttärensä kanssa vai oliko nainen huolissaan lapsensa jaksamisesta.
”Hiramera on hyvä baletissa, uskon että hän pääsee esiintymään vielä suuriin näytöksiin”, Takuro tokaisi keskeyttäen naisten väittelyn. Hiramera puristi lusikkaansa jo sen verran kovaa, että mies pelkäsi sen vielä taittuvan, ellei hän puuttuisi keskusteluun ja rauhoittaisi tilannetta.
”Kyllä minä keskityn myös opiskeluun. Haluan yliopistoon, sillä balettitanssijat jäävät eläkkeelle aika aikaisin. Luulisin sinun olevan iloinen, etten juo ja polta, tai riehu kaupungilla”, Hiramera sanoi äidilleen hieman närkästyneen kuuloisena.
”Mitä suunnitelmia sinulla on muuten viikonlopulle?” Takuro kysyi jälleen keskeyttäen alkavan riidan. Hiramera kertoi menevänsä ensin kirjastoon opiskelemaan ja sen jälkeen hän olisi yötä kaverinsa luona. Ilta pyhitettäisiin ainoastaan rentoutumiselle ja elokuvien katsomiselle, sillä hänellä olisi kerrankin vapaa viikonloppu harjoituksista.
”Sitten me taidamme olla täällä kahdestaan”.
”Valitettavasti minun pitää mennä käymään vanhempien luona. Täti kuoli ja hautajaiset pidetään nyt viikonloppuna”, Takuro selitti hieman pahoitellen.
”No, sitten minä saankin pitää kunnon rentoutumisillan yksinäni. Pullo punkkua ja hyvä elokuva…”
”Älä nyt koko pulloa juo…”
***
***
Hiramera vietti seuraavan aamun kokonaan kirjastossa. Hän tapasi joitakin luokkakavereitaan, jotka halusivat myös valmistautua hyvissä ajoin pääsykokeisiin. Hirameraa hieman helpotti tieto siitä, ettei hän olisi ainoa, joka nyt jo harjoittelisi Yliopistoa varten.
Vaikka kotonakin olisi suhteellisen rauhallista opiskella, tunsi Hiramera kirjaston olevan silti paljon parempi paikka. Hän sai keskittyä rauhassa ja jos hän ei jotain asiaa tiennyt, niin lähellä oli kirjoja, joista hän pystyi ottamaan lisää asioita selville.
Tietokoneita tuli käytettyä oikeastaan vain kirjojen etsimistä varten. Hiramera ei pahemmin viihtynyt naama kiinni ruudussa. Ja kirjaston koneiden näytöt tuntuivat vain aiheuttavan pääsäryn teinille.
Vietettyään puolet päivästä nenä kiinni kirjassa alkoi Hiramera tuntea nälän jo kurnivan. Hän oli sopinut tapaavansa ystävänsä läheisessä ravintolassa, jossa Hiramerakin saisi ruokavalioonsa sopivaa ruokaa. Emili oli tehnyt hyvää taustatyötä etsiessään kaikkia miellyttävän ravintolan.
Toki siinä olisi koti lähempänä, mutta joskus oli mukava tuhlata rahoja ja käydä ulkona syömässä. Sitähän äitikin toitotti koko ajan, että pitäisi käydä ulkona.
***
Valitettavasti Hirameran ilta ei sujunutkaan niin kuin hän oli toivonut. Päästyään kaverinsa kotiin selvisi, että sinne oli iskenyt vatsatauti. Hiramera ei todellakaan halunnut ruveta oksentamaan sisuskalujaan ulos, joten he sopivat rentoutumisiltansa toiselle viikonlopulle. Hän olisi voinut mennä Emilin mukaan, mutta hän ei ollut klubi tuulella.
Takuro oli jo lähtenyt reissuun, kun teini lähestyi kotiaan. Hän ajatteli eri tapoja yllättää äidin, ehkä he voisivat katsoa yhdessä jotain elokuvaa ja tilata jotain syötävää. Hiramera ajatteli voivansa tehdä pienen poikkeuksen ruokavalioonsa tänä iltana.
Sen sijaan että Hiramera yllättäisi äidin, Ikaruga olikin se, joka yllätti tyttärensä.
”Mit…? Hyi helvetti!”
Äidin yllätys oli tosin sellainen, minkä Hiramera olisi mielellään jättänyt välistä. Ehkä sittenkin olisi ollut parempi lähteä Emilin matkaan, ainakin hän olisi säästynyt mielensä arpeuttamiselta. Ja hyvin suurelta pettymykseltä.
Ikaruga itsekin yllättyi kovasti huomatessaan Hirameran ovella. Nainen nousi nopeasti pystyyn ja jopa hieman ärsyyntyneen kuuloisena ihmetteli tyttärensä tulemista kotiin.
”Tuli muutoksia suunnitelmiin, kuten näköjään sinullakin… Vai joitteko yhdessä sen punkkupullon?”
”Älähän viisastele nuori neiti”.
”Äläkä sinä neidittele minua! Mitä helvettiä ihan oikeasti?!”
”Hiramera, anna olla. Tämä ei kuulu sinulle. Keskity omiin juttuihisi”, Ikaruga käski, kun Denji päätti, että oli hänen aikansa poistua. Ja olipahan isällä otsaa pyytää tytärtään vaikenemaan näkemästään.
***
***
***
***
Ja näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi uusi osa. Enää vähän pääle kuukausi, niin meikäläinen palaa takaisin Suomeen ja pääsen työstämään uusia tarinoita :D Katsotaan mitä tulee. Kommenttia saa antaa ja hyvää uutta vuotta kaikille!!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.