***

***

***

***

Hyvin vaikean ja ahdistavien illallisten jälkeen Yasuhiro ja Ishilly halusivat heti kotiin päästyään keskustella Armakanin kanssa Sakin naimisesta. Teini olisi kuvitellut vanhempien suostuvan heti ehdotukseen, mutta sen sijaan he näyttivät hieman vastahakoisilta.

Mutta Sakin sanat kaikuivat Armakanin korvissa ja vakuutti vanhemmilleen pärjäävänsä.

”Mehän ollaan Sakin kanssa samassa yliopistossa, joten ehtiihän siinä tutustua”.

Ja niin vanhemmat luovuttivat sen aiheen tiimoilta, toistaiseksi.

***

***

Armakan muutti asuntolaan asumaan. Hän ei olisi pärjännyt yksin jossain vuokra-asunnoissa ja asuntolassa oli sentään kokki tekemässä ruokaa. Vanhemmat eivät halunneet myöskään osallistua siivoojan palkkaamiseen, vaikka Armakan olisi yksinään saanut paljon vähemmän sotkua, mitä asuntolatoverit saivat aikaiseksi.

Armakan ei viihtynyt asuntolassa. Siellä oli ahdasta, meluisaa ja Armakan oli koko ajan entistä ahdistuneempi, kuin mitä hän olisi ollut kotona tai omassa yksiössä.

Saki oli muuttanut samaan asuntolaan, mutta kaksikko ei viettänyt juurikaan aikaa yhdessä. Saki oli sosiaalinen, viihtyi huomion keskipisteenä. Täysin Armakanin vastakohta.

Saki yritti kyllä tutustua Armakania, välillä kehua ja flirttailla, mutta nuorukaisen muuri oli korkeampi ja paksumpi kuin koskaan. Saki ei näyttänyt kuitenkaan luovuttavan ihan helposti, tyttö oli tainnut tottua saamaan aina kaiken haluamansa.

Armakanilla oli paljon tottumista, pari ensimmäistä vuotta menikin siinä, että hän pystyi luontevasti kävelemään ympäri asuntolaa. Ja silti hän oli aina hieman varuillaan, jos joutui kohtamaan muita. Onneksi, tai valitettavasti, muut asuntolatoverit olivat nopeasti oppineet olla huomioimatta nuorta perijää.

Saki oli puolestaan alkanut ottamaan etäisyyttä hetkeksi Armakanista, sekä opinnoistaan, ja viihtyi paljon asuntolan ulkopuolella. Hän vietti aikaa muiden opiskelijoiden kanssa ja nautti yöelämästä, vapaudesta. Enää ei tarvinnut pelätä vanhempien tuomitsevia katseita.

Ei Saki antanut kuitenkaan mopon karata käsistä, oli hänellä silti kulissit yllä pidettävänä, mutta syrjäisissä yökerhoissa sai onneksi tanssia niin vapaasti kuin halusi.

Armakanin vanhemmat soittelivat silloin tällöin, varmistivat poikansa opiskelevan yhä ahkerasti ja numeroiden pysyvän korkealla. Paineet olivat kovat, mutta yllättäen vanhemmat olivat hyvin kannustavia, tai niin kannustavia kuin he vain pystyivät olla, Armakanin urahaaveen suhteen.

***

***

Saki ryhtyi uudestaan töihin päästäkseen Armakanin suojakuoren läpi. He eivät olleet puhuneet Sakin ehdottamasta sopimuksesta, tai muutenkaan naimisiin menosta. Eivät he olleet oikein puhuneet mitään. Armakanin kanssa oli vaikea keskustella.

Saki sai Armakanin kuitenkin suostuteltua, maanittelulla ja lahjonnalla, seurakseen kuntopyöräilemään pihalle. Saki ajatteli tutustuvansa toiseen helpommin heidän tehdessä jotain yhdessä.

Valitettavasti Armakanin kunto oli huono ja nuorukainen oli kymmenen minuutin jälkeen jo ihan loppu. Ja Saki oli julma, eikä antanut raukan vielä lopettaa. Korkeintaan hakemaan keittiöstä vettä, mutta sitten pitäisi taas jatkaa treeniä

”Ei koskaan enää…”

***

***

Mutta Saki maksoi Armakanin vaivannäön ja kiskoi toisen kanssaan ulos puistoon. Aluksi Armakan näytti tylsistyneen ahdistuneelta, jos se nyt edes oli mahdollista. Mutta kun meri osui nuorukaisen silmiin, Saki huomasi kuinka Armakanin silmät alkoivat loistaa ja askeleet nopeutuivat.

Selvästi meren näkeminen oli Armakanin mieleen ja Saki pisti sen mieleen. Siitähän saisi lahjontamateriaalia tulevaisuutta ajatellen. 

Armakan istahti hiekalle lähelle veden rajaa ja Saki liittyi seuraan välittämättä siitä, näkyisivätkö alushousut jollekin. Nyt jos koskaan oli mahdollisuus tutustua paremmin Armakaniin. Ja kyllä Saki itsekin nautti meren katselusta ja hiekassa istuskelusta.

”Meri… Mikä sinun mielestä siinä on kiehtovinta?” Saki kysyi lopettaen hiljaisuuden heidän välillään. Armakan mietti sanojaan, kunnes avasi suunsa:

”Vapaus, ehkä… ja on se jotenkin niin mystinen. Mitä kaikkea se kätkeekään”.

Armakan tuijotti tiivisti vaahtopäitä ja Saki huomasi olevansa merelle kateellinen. Olisihan se mukavaa saada toisen huomio kokonaan itseensä, mutta sen sijaan Saki sai tyytyä toisten huomioon.

”Vapaus kuulostaa hyvältä… Merirosvona oleminen voisi olla mukavaa...”

Kaksikko siirtyi puiden suojaan istuskelemaan ja nauttimaan syysilmasta.

”Oletko miettinyt sitä ehdotusta? Onhan tässä ollut pari vuotta aikaa…” Saki kysyi ja Armakan näytti siltä, että vastaisi mieluummin hiljaisuudella.

”Miksi se on niin tärkeää sinulle?”

”Me olemme molemmat perijöitä, mutta minua ei kiinnosta sitoutuminen ja tiedän, mihin suuntaan sinä kallistut. Vanhempani ovat luvanneet suuren perinnön, kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsia, kuullemma turvaavat perinnön tai jotain. Ja sinun vanhempasi ovat perinteiden vaalijoita. Pari lasta turvaamaan jatkajaa perheyrityksiimme, mahdollisesti jopa yhdistämään niitä”, Saki selitti kaiken uudestaan yhteen hengenvetoon ja Armakan näytti vaikealta.

Saki jäi jälleen ilman vastausta.

***

***

Saki ei kuitenkaan lannistunut, vaan tapaili muita opiskelijoita siinä sivussa. Hän janosi huomiota ja sitä oli saatava. Saki oli sosiaalinen, eikä hän jaksanut kauan istua nenä kiinni kirjassa.

Opiskelu jäi vähemmälle. Seurustelun ohella Saki kuntoili. Hän oli tarkka painostaan ja ulkonäöstään muutenkin. Hän huolehti noudattavansa tiukkaa treeniohjelmaansa hinnalla millä hyvänsä. Satoi tai paistoi, oli yö tai päivä, kylmä tai kuuma, hän treenasi.

Armakan puolestaan yritti selvitä kaikkien pelkojensa kanssa päivästä toiseen. Välillä hän oli kuitenkin valmis lyömään hanskat tiskiin ja juosta suoraan mereen, nousematta sieltä koskaan pois. Vanhemmilleen hän ei uskaltanut sanoa asiasta mitään, ei edes Nanalle. Tuntui, että Armakanin oli vain pakko selvitä yksin.

Edes muiden kanssa opiskelu ei auttanut. Koska Armakan ei keskustellut opiskellessaan. Hän ei keskustellut ollenkaan. Jotkut asuintoverit eivät edes viitsineet opiskella samassa huoneessa Armakanin kanssa ja he olivat sentään yliopistossa, aikuisia. Ja silti meininki oli samaa kuin koulussa.

Saki oli löytänyt uuden harrastuksen tanssimisesta ja musiikiksi riitti jopa asuintoverin epämääräinen pianon pimputtelu. Saki kyllä haaveili kunnon tanssikisoihin pääsemisestä, mutta ainakaan kansainvälisiin hän tuskin koskaan pääsisi.

***

Saki löysi läheisen tanssistudion, jossa pidettiin amatööreille pieniä tanssikisoja. Ja tietysti Saki osallistui niihin aina kuin pystyi. Porukkaa oli vähän, yleensä ne samat naamat näkyivät kerrasta toiseen. Ja todellakin amatöörejä, ainakin Sakin mielestä.

Mutta tanssikilpailun tuomari selvästi suosi tiettyjä tanssijoita, vaikkei heitä ollut kuin neljä, ja Saki sai kilpailu kymmeniä kertoja, ennen kuin hänen nimensä julistettiin kierroksen voittajaksi. Vaikka hän selvästi oli parempi heilumaan, kuin lehtori.

***

***

Saki yritti yhä tulla juttuun Armakanin kanssa, mutta toinen näytti päivä päivältä yhä ahdistuneemmalta ja masentuneelta. Saki halusi tietää syyn. Ehkä hänen pitäisi yrittää olla enemmän nuorukaisen lähellä, ihan vain kaiken varalta.

Armakan oli nuorempana jätetty aina ulkopuolelle, muttei koskaan kiusattu, ainakaan fyysisesti. Mutta nyt yliopistolla, missä oltiin jo aikuisia, niin töniminen, lyöminen ja tappelu oli arkipäivää. Ja Armakanin viimeinen niitti hänen mielenterveytensä kannalta.

Hän oli valmis lopettamaan kaiken. Jaksamista ei ollut enää mihinkään, hän ei jaksanut olla enää yksin. 

Saki oli todellakin pitänyt mahdollista aviomiestään silmällä ja saapuikin paikalle kuin pelastava enkeli. Armakan oli epäileväinen, mutta ehkä, ehkä, hän voisi yrittää elää Sakin kanssa yhdessä. He molemmat tiesivät, millaista oli olla vanhempien painostuksen alaisena, jatkuvassa tarkkailun alaisena.

Ja niin Armakan suostui Sakin ehdotukseen. He menisivät naimisiin ja Armakan sitoisi itsensä Sakiin.

***

***

***

***

Nyt on kaikkiin osiin saatu kuvat näkymään, yay~ Ja voi kyllä, kliseinen kulissiavioliitto :D En ole ennen käyttänytkään tätä tarinoissani.

Oikeastaan Sakin ja Armakanin luenteet ovat niin erilaiset, mitä on tullut kuvattua. Saki olisi muka menevä ja sosiaalinen, mutta oikeasti hän onkin ujo... Ja Armakan kans täysin päinvastaisesti...