***
***
***
***
Sakurayan rauhallinen ilta hyvän ohjelman parissa keskeytyi isosiskon soittoon. Razoru oli ollut yhteydessä heidän äitinsä ystävään ja saanut vieläpä tietää Hirameran vanhempien olevan elossa. Ja nyt sisko oli saanut päähänsä käydä tapaamassa heitä, vielä kun heissä henki pihisi.
”Okei, mutta miksi sitten soitat tänne?”
”Ajattelin, että voisimme mennä kolmestaan käymään. Sinä, minä ja Raiosu”.
”Kai se sitten käy…”
”Oletko menossa jonnekin?” Emi kysyi tehdessään jumppaliikkeitään sivummalla. Sakuraya kertoi sisarensa puhelusta ja tämän suunnitelmista tavata isovanhemmat. Emi piti ajatuksesta, hän uskoi Hirameran vanhempien ainakin ilahtuvan lapsenlapsistaan.
***
Sakurayaa pelotti hieman isovanhempien tapaaminen. Hän ei tiennyt mitään äitinsä suvusta, tai isänsäkään sen puoleen, joten isovanhemmat olivat jääneet kaikilta lapsilta täysin vieraiksi. Kellään ei ollut minkäänlaista käsitystä, millaisia isovanhemmat olivat, tulisivatko he edes juttuun keskenään.
”Hermoilet suotta, hyvin se menee”.
***
***
Isovanhemmat asuivat yhä omassa kodissaan, kotihoidon ja avustajien turvin tosin.
Raiosu oli ottanut veljensä kyytiin, sillä Razoru sattui asumaan yllättävän lähellä Ikarugaa ja Denjiä. Paikalla oli myös Hirameran lapsuudenystävä Emili.
Razoru hoiti puhumisen suurimmaksi osaksi, mikä kelpasi veljeksille hyvin. Kumpaakaan nuorukaista ei oltu suotu suurilla puhelahjoilla, vaikka Sakuraya toimikin opettajana. Mutta oli ihan eri asia olla lasten edessä opettamassa kertotaulua, kuin aikuisten edessä kertomassa itsestään. Etenkin kun kyseessä oli isovanhemmat, jotka vasta saivat tietää Sakurayan olemassaolosta.
Isovanhemmat vaikuttivat ihan mukavilta. Huono kuuloisiahan he jo olivat ja talossa haisi vanhus, mutta ainakaan he eivät käyttäytyneet tökerösti. Tarjosivat kyllä teetä ja kahvia, mutta vieraat kieltäytyivät kohteliaasti.
Emili istui hieman sivummalla, antaen sisarusten tutustua ensin isovanhempiinsa. Hän saattoi esittää aina muutaman kysymyksen toivoessaan tarkennusta johonkin, mutta muuten hän katseli lapsia. Razorun hän tiesi etäisesti, olivathan he Hirameran kanssa olleet yhteyksissä vielä esikoisen synnyttyä. Mutta poikia hän ei ollut koskaan ehtinyt tavata. Hän ei ollut edes kuullut edesmenneen ystävänsä saaneen kaksi poikaa.
”On mukava viimein päästä tapaamaan isovanhempia. Äiti ei oikein koskaan puhunut mitään nuoruudestaan, eli sain tehdä aika paljon taustatöitä löytääkseni teidät”, Razoru selitti Emilille tämän ihmeteltyä, kuinka tuntemattomia he olivat toisilleen.
”Meillä ei ollut Hirameran kanssa kovinkaan hyvät välit hänen mentyä naimisiin. Hänestä puheen ollen, miten hän voi? Olisi ollut mukava nähdä häntäkin…” Ikaruga kertoi ja ihmetteli ainokaisensa puuttumista. Myös Emili ja Denji katsoivat kysyvänä kolmikkoa, jotka muuttuivat hieman vaivaantuneiksi.
”Valitettavasti äiti kuoli jokunen aika sitten”, Raiosu kertoi ja vanhemmat sekä Emili järkyttyivät uutisesta.
”Miten hän jo nyt? Mihin hän kuoli? Sairaus vai onnettomuus?”
Sekä Sakuraya että Raiosu kertoivat äidin olleen jo monta vuotta sairas, mutta pysytellyt kotona kieltäytyen sairaalaan menosta. Välillä oli hyviä päivä ja välillä huonoja, kunnes keho antoi viimein periksi. Ikaruga erityisesti tuntui surevan uutista, että oma lapsi oli menehtynyt ennen häntä.
He pitivät hetken hiljaisuuden, kunnes Emili varovaisesti kysyi kaksosista.
”Ennen kuin yhteydenpitomme harveni, hänellä oli jo kolme tyttöä ja yksi poika tulossa. Kaksosethan olivat Razorun jälkeen, eikö? Eli teitä on viisi lasta yhteensä…”
”On siinä iso perhe… Takauji on saanut varmasti tehdä töitä saadakseen ruokaa pöytään”, Ikaruga päivitteli.
”Talonkin on pitänyt olla varmasti tilava. Ollut varmasti paljon kotitöitä, maallahan te asuitte? Siellä varmaan harvoin oli aikaa ottaa aurinkoa”, Denji naureskeli.
”Tuota… Meitä on kymmenen, Sakuraya tässä on kuudes lapsi…”, Razoru valotti ja oli koomisen näköistä, kuinka Emili sekä isovanhemmat katsoivat järkyttyneinä kolmikkoa.
”Kymmenen?!”
”Ja kahdesta nuorimmaisesta on tullut teiniäitejä…”
***
Sakuraya pääsi lopulta takaisin kotiin. Emi oli tietysti utelias kuulemaan kaiken, millaisia isovanhemmat olivat ja oliko Sakurayalla mukavaa.
”He järkyttyivät kuultuaan lapsimäärän. Jouduttiin melkein elvytyshommiin”.
Mutta muutamista järkytyksistä huolimatta Sakuraya oli iloinen, että oli mennyt Razorun mukana isovanhemmille.
”Oli ihan mukava päästä tutustumaan heihin. Ihme, että äiti oli katkaissut välit kaikkiin”.
***
***
Emi oli innostunut joogasta ja oli saanut heidän yhteisenä vapaapäivänä myös Sakurayan mukaan ulos taloyhtiön terassille joogaamaan. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi, joten Emistä se oli loistava päivä olla ulkona. Sakuraya puolestaan oli ieman eri mieltä. Hän ei olisi kovinkaan mielellään pyllistellyt ulkona naapurien katsellessa ikkunoista.
Mutta ainakin mies sai aina palkinnon ahkeroituaan Emin kanssa. Brunette tosin oli yhä sitä mieltä, ettei joogaaminen auttanut häntä työssään. Hänen ei tarvinnut olla notkea opettaakseen matikkaa lapsille. Mutta olihan se mukava harrastaa jotain yhdessä.
***
***
Kun Sakuraya ja Emi olivat asuneet jo jonkin aikaa vuokra-asunnossa, ennen kuin brunette päätti tutustua heidän yläkerrassa asuvaan vanhempaan herraan. Olisihan se hyvä olla hyvissä väleissä naapureiden kanssa ja Emikin oli jo saanut ystävän vastapäätä asuvasta herrasta.
Heidän vuokranantaja oli mukava, joka päätti välillä järjestää talon asukkaille grillijuhlia. Kerrankin oli se grilli käytössä ja joku oli tehnyt herkullisia hamppareita. Emi oli mennyt töihin, joten Sakuraya joutui olla sosiaalinen ilman puolisoaan ja tutustua muihin talonasukkaisiin. Jotka kaikki olivat miehiä.
”Neljä miestä porealtaassa…”, selvästikään kaikki eivät olleet tyytyväisiä siitä, että poreamme oli vain miesten käytössä. Toisaalta Sakuraya oli iloinen, että Emi oli töissä. Vaikka hän luottikin avovaimoonsa, niin kaikki miehet tuskin olisivat yhtä kunnioittavia.
Kun Sakuraya viimein kehtasi poistua paikalta, oli Emikin jo tullut kotiin. Blondi harjoitteli vuorosanojaan peilin edessä, joten Sakuraya kulki hiljaa häiritsemättä kylpyyn. Hän oli oppinut olla häiritsemättä toista tämän kerratessa vuorosanojaan seuraavaa päivää varten.
Illallisella Emi kertoi päivästään ja uteli tietysti, millaista grillijuhlissa oli. Blondi oli lopulta tyytyväinen, että oli ollut töissä. Ainoana naisena olisi ollut hieman hankalaa. Hän olisi mielellään kokeillut poreammetta, mutta ei hän haluaisi istua vanhojen miesten keskellä, joista hän ei tiennyt edes nimeä.
***
***
Sakuraya sai viimein aikaiseksi käydä äidin haudalla. Hän ei ollut kokenut sitä tarpeelliseksi aikaisemmin, mutta nyt Emi oli saanut pakotettua miehensä viemään kynttilän Hirameran muistoksi. Vain muutama lapsista kävi haudalla, johtuen välimatkasta, joten siellä sai aina viedä roskia ja nyppiä rikkaruohoja.
Sakuraya tuijotti hautakiveä. Hän ei muistanut, milloin äiti olisi ollut äiti. Koko hänen lapsuuden äiti oli sairastellut ja pysytellyt omissa oloissaan yläkerrassa. Razoru oli ollut äiti. Mutta nyt kun Hiramera oli poissa, Sakuraya huomasi olevansa täynnä kysymyksiä, joihin hän ei saisi koskaan vastausta.
Koska kotiin ei ollut mikään kiire, Sakuraya päätti hieman kierrellä. Suurin osa suvusta oli haudattu kyseiselle hautausmaalle, joten brunette tutki kiinnostuneena esivanhempiaan. Olisi mukava oppia lisää heidän suvusta. Ehkä Razoru saisi joskus valmiiksi sen sukututkimuksen. Sisko olikin kertonut jostain stripparista ja kartanon perheestä.
***
Emi nautti vapaapäivästään nukkumalla ja heräsi vasta oven kolahdukseen. Sakuraya oli siis tullut takaisin hautausmaalta.
Mikä yllätti Emin täysin, oli se, että Sakuraya tuli suoraan makuuhuoneeseen ja vannoi ikuista rakkautta blondille. Emi, vielä hieman unen pöpperössä, oli ihmeissään toisen käytöksestä, kunnes näki Sakurayan kaivavan taskustaan uuden sormuksen.
”Tuletko vaimokseni?”
***
***
***
***
Uusi osa julki. Mainostelen edelleen Huriyaa (jonka nimi voinee ehkä muuttua joskus tulevaisuudessa hieman). Itselläni alkaa työt, joten tuonne uuden osan ilmestyminen voi hieman kestää.
Kommenttia osasta?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.