0DjeDF1.png

***

***

***

***

Fzo3U4N.png

”Tämä on teidän viimeinen vuotenne täällä. Se tarkoittaa sitä, että joudutte tekemään paljon töitä. Enemmän kuin aikaisemmin. Me opettajat opastamme teitä ja neuvomme. Autamme teitä tekemään työhakemuksia ja hakemaan omia asuntoja. Rehtori kertoo myöhemmin lisää näistä perusasioista”.

4txAOEH.png

Opettaja lopetti hetkeksi puhumisen ja katsoi seniori luokkaa. Muutama oppilas jutteli keskenään koskien tulevaa vuotta, toiset taas istuivat jäykkinä paikoillaan. Selvästi vastuun ottaminen itsestään oli hieman pelottava ajatus heistä.

***

40UapxB.png

Arba oli iloisen jännittynyt tulevasta. Hän odotti vapautta ja sitä, ettei hänen tarvinnut vastata enää kellekään muulle tekemisistään, paitsi itselleen. Toisaalta häntä myös pelotti. Pelotti se, että asiat lähtisivät lapasesta ja hän päätyisi samanlaiseksi, mitä hänen biologiset vanhempansakin. Mizuko rauhoitteli huonetoveriaan, pää pitäisi pitää vain kylmänä vaikeissa tilanteissa, eikä antaa periksi liian helposti.

pzp6qHU.png

”Helppohan sinun on puhua, en muista nähneeni kertaakaan näiden muutaman vuoden aikana ulkokuoresi muuttuvan. Aina vakava naama”, Arba mutisi toiselle iskiessään nyrkkeilysäkkiä. Hän kuuli punapään hymähtävän, muttei sanovan mitään.

A9SuHVZ.png

Tytöt eivät varsinaisesti pitäneet toisiaan ystävinään, mutta kai he jonkinlaisia kavereita olivat. Mizuko oli kuitenkin koulussa Tatsuin jälkeen ainoa henkilö, jonka kanssa Arba vietti aikaa. Tytöt olivat alkaneet käydä salillakin yhdessä, Mizuko tosin joogasi, kun Arba taas hakkasi säkkiä purkaakseen turhautumistaan.

I1VXjjD.png

”Sinunkin kannattaisi kokeilla joogaa, se rauhoittaa ja ehkä tulevaisuudessa huomaat ottavasi vaikeissa tilanteissa paljon rennommin, mitä nyt”, punapää neuvoi heidän ollessa pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita.

”Pidän enemmän nyrkkeilystä”.

”Se on aika aggressiivista, sen vaikutukset tulevat näkymään tulevaisuudessa”.

Rkhfyu7.png

”Mikä filosofi sinustakin on tullut?” Arba kysyi ihmeissään kaksikon lähtiessä kohti tyttöjen asuntolaa.

”Miten niin tullut, ainahan minä olen antanut tällaisia neuvoja. Sinä et vain ole kuunnellut tarpeeksi kunnolla…”

***

lbGXsKp.png

Palattuaan asunnolle Mizuko paineli lukemaan yhtä lukuisista kirjoistaan, kun Arba puolestaan päätti mennä tietokoneelle, kerrankin kun ne olivat vapaina. Tyttö alkoi huvikseen katsella, mitä töitä kaupungilla oli tarjolla ja mitä niissä vaadittaisiin. Arballa kun oli huonot arvosanat ja nolla kokemusta työelämästä, ei tulevaisuus näyttänyt järjin valoisalta hänen kohdallaan.

***

***

1y9LZnv.png

Yhdellä aamun aikaisista tunneilla seniorit laitettiin harjoittelemaan työhakemusten kirjoittamista. Miten se kannattaa muotoilla, minkä kokoisilla fonteilla se pitää kirjoittaa, miten sommittelet tekstin paperille. Arbasta tuntui, että asioista tehtiin turhan vaikeita.

RGmxoio.png

Eikä hän näyttänyt olevan ainoa ajatustensa kanssa. Turhautuneita huokauksia ja jatkuvia kysymyksiä kuului ympäri luokkaa. Arba oli salaa tyytyväinen, ettei kellään muullakaan tuntunut olevan mitään kokemusta mistään työhakemusten kirjoittamisesta.

gNAcwtK.png

”No niin, voitte tallentaa työnne, katsotaan niitä sitten myöhemmin. Teille on annettu tukirahat, joista osan saatte nyt käyttöönne, sillä olemme menossa käymään muutamilla kaupoilla. Saatte siellä katsella ja varata itsellenne huonekaluja, astioita ja muuta tarvittavaa. Käyttäkää rahanne fiksusti ja ajatelkaa tarkasti, ennen kuin varaatte tuotteen”, rehtori selitti tuntien päätteeksi.

***

bkrEbeU.png

Kaikki seniorit olivat iloisia päästessään pitkästä aikaa koulun muurien toiselle puolelle. Rehtorilla oli kädet täynnä töitä pitää pieni ryhmä mukanaan, kun kaikki halusivat kiirehtiä tavarataloon ostoksille. Ehkei niinkään ostokset heitä kiinnostanut, vaan se, että he näkivät muitakin ihmisiä.

8nZYk3G.png

Päästessään tavaratalon sisäpuolelle rehtori yritti kiekua nuorten perään ja muistuttaa järkevästä ostamisesta, ja mihin kaikkeen heidän olisi parasta käyttää varojaan. Suurimmaksi osaksi naisen sanat kaikuivat kuuroille korville.

bX95lyY.png

”Hei Tatsui, tässähän olisi sulle hyvä paita”, Arba huikkasi poikaystävälleen nähdessään vaaterekillä melko ruman rääsyn. Poika vilkaisi paitaa, nyrpisti nenää ja kysyi, oliko Arballa kuoleman toive. Tyttö vain nauroi pojan vastauksella, mutta laittoi paidan kuitenkin pois. Ehkä hän myöhemmin ostaisi sen kiusatakseen toista.

47inNGS.png

Arba oli jo kääntymässä toiseen suuntaan vaaterekeiltä, kun hänen silmäkulmaan osui tutulta näyttä vaalea hiuspehko. Henkilö ehti kadota nurkan taakse ennen parempaa silmäystä, joten Arba teki täyskäännöksen ja kiiruhti perään.

VxSXPkF.png

”Ei voi olla… ASAKA?!” Arba huudahti ja vähät välitti muiden kummeksuvista katseista, mitä häneen luotiin. Hän vain tuijotti yllättyneenä kääntynyttä henkilöä.

h0BZF15.png

”Eeeh?! Arba? Mitä sinä täällä?” vaalea tyttö kysyi iloisena, myös melko kovaan ääneen. Jotkut jäivät tuijottamaan kahden lapsuudenystävyksien jälleennäkemistä, toiset jatkoivat tavalliseen tapaan ostoksiaan, välillä ehkä vilkuillen olkansa taakse iloista jälleennäkemistä.

ruNwFyz.png

”Ihan kuule ostoksilla. Entä sinä?”

”Töissä, vanhempani omistavat tämän liikkeen”, Asaka vastasi iloisena ja kertoipa myös ohimennen Arballe saavuttaneen jo yhden unelmistaan.

”Teen välillä mallin töitä, pieni keikkoja, mutta niistä tienaa hyvin. En ole jaksanut hakea jatko-opiskelemaan, kun töitä on jo nyt tarjolla”.

165lO1C.png

Arballa nyt ei itsellään ollut hirveästi mitään kertomista. Näkihän toinen jo hänen vaatetuksestaan, minkä kohtalon hän oli saanut lastenkodin jälkeen. Tietysti hän kertoi Tatsuista, mutta Eizosta hän ei uskaltanut mainita mitään, poikahan saattaisi olla kuuntelemassa nurkan takana tyttöjen jutusteluja.

58sGZhR.png

Rupattelut olisivat jatkuneet, ellei Arban rakas rehtori olisi kiekaissut vihaisena muistuttaakseen tyttöä, minkä takia he olivat saapuneet tavarataloon. Asaka haki kassoilta paperia ja kynää, raapusti sähköpostiosoitteensa siihen ja pyysi toista kirjoittamaan hänelle sitten paremmalla ajalla.

”Mehän aletaan pitää nyt kunnolla yhteyttä, vai mitä?”

”Todellakin”, Arba vastasi saadessaan tiukan halauksen ystävältään.

qUAZ1Bf.png

Asaka palasi takaisin omien hommiensa pariin ja Arba liittyi koulutovereidensa joukkoon. Jotkut olivat jo tehneet ihan kiitettävästi varauksia ja ostoksia, mutta tyttö itse ei tiennyt, mitä hän haluaisi tehdä. Eihän hänellä ollut minkäänlaista kuvaa sitä, millaiseen asuntoon hän muuttaisi ja miten hän sisustaisi sen.

HQWxEJy.png

Tavaratalon jälkeen rehtori lähti käyttämään nuoria vielä läheisellä kirpparilla, mistä he saattoivat myös ostella jotain pientä halvalla. Sielläkin Arba haahuili enemmän ympäriinsä ja sai nuhteita rehtorilta. Mutta minkä tyttö sille mahtoi, ettei hän pystynyt suunnittelemaan tulevaisuuttaan yhtä hyvin kuin toiset. Hänen unelmansa olivat pirstoutuneet jo kauan sitten.

***

***

LqutPoK.png

Kuukaudet etenivät naurettavan nopeasti ja pian seniorit joutuivat kohtaamaan kouluvuotensa viimeiset ja pahimmat kokeet. Pitihän heillä olla jonkinlaiset todistukset töitä hakiessaan. Opettajat olivat läntänneet oppilaiden eteen nivaskan tehtäviä, mitkä heidän piti saada tehtyä määräaikaan mennessä. Ja se nivaska sisälsi kaiken. Oli historiaa, uskontoa, matikkaa, kieliä, aivan kaikkea.

aGfYljY.png

Turhautuneita huokauksia kuului ympäri luokkaa. Suorittamista vaikeutti se, että ne kaikki piti saada tehtyä kerralla. Jos koe olisi jaettu eri päiviin, niin kuin normaalisti, olisi nuorten helpompi vastata yhtälölaskuihin ja miettiä merkittäviä vuosilukuja. Mutta ei, opettajat olivat päättäneet vaikeuttaa entisestään ja nyt jokaisella meni aivot solmuun siirtyessään tehtävästä toiseen, matikasta historiaan, historiasta kieliin.

39OCxbz.png

Arba saattoi tuntea migreenin tekevän tuloaan hänen miettiessään vastausta tehtäviin. Paperi nivaska oli aivan hirveä, hän ei tiennyt vastauksia puoliinkaan tehtävistä. Ehkä olisi ollut parempi kuunnella tunneilla tai edes opiskella Mizukon kanssa yhdessä. Mutta jälkiviisaana oli helppo olla.

xUVyAwj.png

Lunttaaminenkaan ei tullut kysymykseen. Valvovana opettajana toimi taiteen opettaja, jolla oli haukan katse. Hän näki heti, jos joku yritti pientäkin vilppiä testissä. Se olisi hylätty koe silloin. Kukaan ei uskaltanut edes harkita lunttaamista tämän opettajan silmien alla.

ANV9qgs.png

Jopa Mizuko, joka oli luokan ja varmaan koko koulun paras oppilas, huokailu turhautuneena tehtäville. Jopa hänelle jotkut tehtävistä olivat vaikeita, vaikka yleensä punapää saikin kokeista täydet pisteet, niin hyvä jos hän saisi edes yli puolia oikein. Ehkä opettajat olivat hieman yliarvioineet heidät?

28LHGSy.png

Kumit ja kynät kuluivat kokeen aikana. Kun Arba sai viimein tehtyä kokeen tehtävät edes jotenkin sinne päin, lähti hän palauttamaan nivaskaa opettajalle. Noustessaan paikaltaan ja venytellessään jumiutuneita lihaksiaan tyttö sattui huomaamaan lattian olevan täynnä kuminpalasia.

***

YDo3VZ4.png

Arba tiesi, ettei hän saisi mitään hyviä tuloksia kokeesta, mutta ei hän jaksanut enää välittääkään. Eikö työelämässäkin arvosteta enemmän asennetta ja sitä, miten hoitaa työt, kuin jotain numeroita täynnä olevaa paperinpalaa? Ainakin näitä tuntemuksia Arba kirjoitti Asakalle menevälle viestiin.

1Ol5aLh.png

Kaksikko oli sopinut tapaavansa heti, kun Arba vain pääsisi koulusta ja että Asaka auttaisi toista löytämään työpaikan. Blondihan tunsi ihmisiä, joilta voisi saada elannon. Arba oli kuitenkin valmis tekemään mitä vain sillä hetkellä.

***

uJlhYzJ.png

Lapsuudenystävä oli tarjoutunut ottamaan Arban myös nurkkiinsa asumaan, mutta tyttö oli jo sopinut muuttavansa yhteen Tatsuin kanssa. Se olikin lähes ainoa varma asia Arban lähitulevaisuudessa.

RpMRf9N.png

Arba ei odottanut tulevaisuudeltaan mitään lukuslinnoja ja hovimestareita, mistä hän oli pienempänä unelmoinut. Hän vain odotti onnellista elämää Tatsuin kanssa, herätä aamulla rakkaansa vierestä, olla tyytyväinen elämäänsä, eikä kukaan olisi määräämässä, mitä pitää tehdä.

1k7s4aa.png

Kyllä, Arba oli paljon positiivisempi tulevaisuutensa suhteen aikoihin. Hänen ei tarvinnut kohdata sitä yksin.

***

***

***

***

Ja nyt on aika sanoa hyvästit sisäoppilaitokselle ja siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen :)

Kommenttia, risuja, ruusuja?