***

***

***

***

Kalifa oli stressaantunut. Hän oli sosiaalityöntekijöiden silmätikkuna, kun Shakuyaku oli testamentissaan ilmoittanut siskonsa lastensa huoltajaksi Sa’idin ohella. Veli tosin ei ollut sillä hetkellä edes samassa maassa, joten vastuu jäi yksin Kalifalle.

Kalifa ei tiennyt, milloin Shakuyaku oli ehtinyt testamenttinsa kirjoittaa, mutta selvästi hän oli ajatellut asioita pidemmälle. Kalifalla oli ollut vain muutama päivä aikaa varustaa kotinsa taaperoille sopivaksi, mutta onneksi omista vanhemmista oli apua. Ja Yaqutin ja Paimonin ei tarvinnut erota toisistaan niin nuorina.

Mutta helppoa ei yksinhuoltajuus ollut, varsinkaan kun jokaista liikettä tunnuttiin seuraavan. Kalifan työpaikkaa ja työaikoja kyseenalaistettiin. Lastenhoitajan hankinta tuntui herättävän lisäkysymyksiä, mutta samalla myös kotiin jäämistä tunnuttiin paheksuvan. Kalifa ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä.

Raidenin vanhemmista hän ei ollut kuullut mitään. Edes poikansa hautajaisiin he eivät olleet ilmestyneet. Kalifa jo mietti, mahtoivatko he olla edes elossa. Kuinka muuten vanhemmat voisivat jättää lapsensa hautajaiset välistä, tai häät, sillä selvästikään heille ei oltu lähetetty kutsua. Kalifa oli huomannut sen selatessaan vieraslistaa.

Onneksi edes Kalifan perhe oli tukena, vaikka kaikki hänen sisaruksena olivat melko kiireisiä omien töidensä parissa. Mutta ainakin edes osa heistä sai vapaata juhliakseen Yaqutin syntymäpäiviä. Vaikkei Kalifalla itsellään juuri juhlamieltä ollut.

Vanhemmat ottivat välillä taaperot hoitoon, mutta sekä Emi että Sakuraya alkoivat olla vanhoja, eivätkä jaksaneet pysyä lasten vauhdissa enää. Varsinkin kun oman lapsen hautaaminen oli tuntunut vanhentavan heitä kymmenillä vuosilla.

Emillä tuntui olevan koko ajan jotain kasvatusohjeita, mikä ärsytti Kalifaa enemmän ja enemmän. Ei äiti ollut Shakuyakuaa ohjeistanut, mutta toisaalta, sisko olikin ollut enemmän äidillisempi. Kalifa puolestaan oli töidensä ohella juhlinut sisarensa kuolemaan asti.

Kamika oli samanlainen kuin Kalifa, ja hän sai töidensä puolesta vielä osallistua hienoihin juhliin. Mutta isosiskolla ei ollut lapsia vahdittavanaan tai sosiaalityöntekijöitä riesanaan.

***

Lapset kyllä pitivät Kalifan kiireisenä, varsinkin kun molemmat olivat niin pieniä. Että Shakuyakun ja Raidenin olikin pitänyt hankkia lapsia niin pienellä ikäerolla. Kalifalla saattoi olla päiviä, jolloin hänellä ei ollut juuri yhtään aikaa itselleen. Varsinkin jos känkkäränkkä oli kyläilemässä.

Kulut olivat myös nousseet huomattavasti, kun oli kaksi suuta ruokittavana, vaippoja ostettavana ja uusia vaatteita hankittavana. Ei sillä, että Kamika olisi ollut huonopalkkaisessa työssä ja joutunut vararikkoon. Mutta kyllä hän huomasi, kuinka joskus tilille jäi vähemmän rahaa käytettäväksi kuin ennen lapsia. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, miksi jotkut vähänkin köyhemmät edes hankkivat useampaa lasta.

***

***

Onneksi taaperot kasvoivat nopeasti, eikä Kalifan tarvinnut enää vahtia heitä kellon ympäri. Nyt hänelle jäi omaakin aikaa.

Ja oma aika yleensä alkoi sekä päättyi terassilla tupakoimiseen. Paha tapa oli ottanut valtaansa heti Yaqutin aloitettua koulun. Työkaveri oli tarjonnut yhtä ja Kalifalle se oli ollut heti tapa rentoutua, kun baariinkaan ei voinut enää mennä ilman, että siitäkin kyseltäisiin.

Välillä hän saattoi polttaa useammankin kerralla, varsinkin jos sisältä alkoi kuulua kinastelua televisiokanavista. Yaqut ja Paimon olivat tyypillisiä sisaruksia. Tyypillisiä lapsia, Kalifa muistutti itseään. He eivät olleet superälykkäitä kuin äitinsä tai Kalifa, riitelivät television kapulasta ja arvosanat olivat keskivertoa.

Kalifalla oli välillä jopa vaikeuksia katsoa lapsiin päin, kun ikävä siskoa kohtaan oli niin paha. Paimon oli perinyt äitinsä silmät ja ruskeat hiukset, mutta muuten tytöllä oli enemmän isänsä suvun piirteitä. Luonne oli välillä hankala, Paimon tykkäsi kiukutella, ainakin Kalifan mielestä.

Yaqut puolestaan oli siskonsa vastakohta, ainakin ulkoisesti. Isänsä punertavan oranssit hiukset ja silmät, mutta Shakuyakun piirteitä oli helpommin näkyvissä.

Kalifa ei aina oikein tiennyt, miten olisi toiminut lasten kanssa. Hän ei juurikaan torunut heitä, mutta yritti ainakin opastaa heitä siivoamaan jälkensä. Hän ei puuttunut riitoihin, ellei ne hyvin harvoissa tapauksissa muuttuneet väkivaltaisiksi.

***

***

Luulisi, että lasten aloitettua koulun sosiaalityöntekijät antaisivat perheen olla hieman rauhassa. Valitettavasti Kalifan pyyntöjä ei kuultu ja jos jotain tapahtui koulussa, nainen sai kuulla siitä varmasti useammalta taholta.

Onneksi ne tapaukset olivat harvassa, mutta Kalifasta silti tuntui, että hänen jokaista pientä virhettä tutkittaisiin suurennuslasin kanssa. Ehkä hän oli vain saanut huonon virkailijan ja pariin otteeseen nainen oli saanut purra kieltään, ettei olisi räjähtänyt.

Aivan kuin elämä ei olisi muutenkin raskasta, Kalifa sai kuulla Raidenin vanhempien haluavan lasten huoltajuuden. Ja hänen virkailijansa tuntui mielellään uhkailevan blondia sillä. Shakuyakun ja Raidenin testamentissa kuitenkin oli jo nimetty huoltajat, jotka olivat täysin kykeneväisiä hommaan, joten etäisillä isovanhemmilla ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia moista.

Kalifan pinna oli kuitenkin kireällä ikävistä puhelinsoitoista johtuen, joten kun lapset tulivat koulusta, kinastellen jälleen kerran televisio- tai tietokonevuoroista, Kalifa joutui pakottamaan heidät keskittymään muihin asioihin.

Paimon meni heidän huoneeseen mököttämään. Hän olisi halunnut katsoa iltapäivän lastenohjelmia, mutta nyt hän joutui leikkimään ahtaassa tilassa heidän vähäisillä leluilla. Tädille ei kuitenkaan uskaltanut ruveta kiukuttelemaan, kun tämä oli taas sillä tuulella.

Yaqut yritti puolestaan kuluttaa aikaa lukemalla kirjoja, sillä hän ei halunnut leikkiä siskonsa kanssa. Mutta mikään kirja ei tuntunut viihdyttävän nuorta poikaa tarpeeksi, jotta tämä olisi jaksanut edes selata niitä loppuun asti. Kalifa oli lähes tyrmistynyt, kuinka vähän lapset arvostivat kirjoja. Shakuyaku olisi varmasti pyörtynyt, jos olisi vielä elossa.

***

Mutta elämä kirkastui hieman, kun kuin enkeli taivaalta Sa’id palasi pitkältä työreissultaan viimein kotikaupunkiinsa. Tietysti heti ensimmäisenä velipoika tuli katsomaan Kalifaa ja lapsia. Ja blondi sai viimein henkilön, jolle purkaa tunteitaan ikävistä sosiaalityöntekijöistä ja opettajista, jotka painostivat vanhempainiltoihin.

Ja tietysti Kalifa kertoi myös huoltajuuskiistasta Raidenin vanhempien kanssa, mikä oli vain naurettavaa. He eivät olleet pitäneet poikaansa yhteyttä tämän aloitettua lukion ja edes lapsenlapsiaan he eivät olleet tavanneet kertaakaan. Mutta nyt kun Sa’id oli tullut takaisin, niin ehkä sosiaalityöntekijät ja muut osapuolet antaisivat heidän viimein olla rauhassa.

Sa’id antoi siskolleen tämän tarvitsemaan rohkaisua ja tukea, jotta tämä jaksaisi puurtaa eteenpäin. Veli olisi kaupungissa jonkin aikaa, ennen kuin uusi työmatka tulisi. Ehkä sinä aikana he saisivat huoltajuusasiat selvitettyä Raidenin vanhempien kanssa sekä sosiaalityöntekijöiden.

Tietysti Sa’id oli innokas kuulemaan siskonlapsistaan, mutta yllättäen Kalifa ei osannut mitään erikoista kertoa.

”He käyvät koulussa, arvosanat ovat kohtalaiset… Riitelevät välillä”.

***

***

Oli asioita, joita Kalifa oli oppinut lasten kanssa. Yksi oli, että hänen täytyi itse herätä huomattavan paljon aikaisemmin, kuin yksin asuessaan. Hänen täytyi varata aikaa aamiaisen tekemiselle, sekä lasten hereille saamiseksi.

Toinen oli ne helpoimmat tavat, joilla saada lapset hereille. Herkullinen aamupala oli sellainen. Jos tarjolla oli muroja ja leipää, ei mitään mahdollisuuksia. Silloin oli kiukuttelua ja myöhästelyä. Munakkaan kanssa meni vaihtelevasti, mutta kiirettä piti. Pannukakkujen ja vohveleiden kanssa oli helpointa.

Riitti, että Kalifa kävi oven takana ilmoittamassa ruuan olevan valmis ja ovet auki, jotta tuoksu tavoittaisi lasten nenät. Sitten näkyi vain kaksi salamaa, kun Yaqut ja Paimon kilpailivat siitä, kuka ehtisi ensin pöydän ääreen.

***

***

***

***

On monta osaa tulossa, kuinka Kalifa tuskailee lasten kasvatuksen kanssa. Koittakaa kestää :p