***

***

***

***

Kaifa oli ollut oikeassa Rinin ja Yaqutin suhteen suunnasta. He eivät allekirjoittaneet avioeropapereita, mutta Yaqut muutti siskonsa luokse asumaan, nyt kun naisen ex-mies oli löytänyt itselleen uuden asunnon. Yaqut sai Paimonin pojan huoneen käyttöönsä, sillä lapsi olisi vain silloin tällöin äidillään.

Paimon ikävöi poikaansa, mutta yritti nyt ensin kuitenkin keskittyä veljeensä. Nainen palasi myös takaisin töihin, joten Yaqut sai olla päivät yksin ja käydä välillä lääkärin juttusilla. Hänet oli ohjattu eri paikkoihin, mistä saada apua ja tukea.

Paimon oli koko ajan tukemassa isoveljeään. Yaqut oli ollut Paimonin tukena naisen ollessa pohjalla, kun kukaan muu ollut enää edes yrittänyt puhua järkeä hänelle. Joten nyt nuorempi halusi vuorostaan olla tukena, vaikkei Yaqut ollut yksin. Rin auttoi minkä pystyi, samoin Kalifa ja Sa'id.

Yaqut oli paljon yhteydessä vaimoonsa ja erityisesti Dimariaan. Välillä oli päiviä, kun punapää ikävöi perhettään, erityisesti pikku prinsessaansa, mutta onneksi oli puhelimet keksitty. Paimon asui sen verran kaukana, ettei Rinillä aina ollut aikaa kuljettaa tyttöä tapaamaan isäänsä, mutta Yaqut pyrki silti viettämään aikaa Dimarian kanssa, kun vain oli mahdollista.

Rin oli muuttanut pois heidän omakotitalosta, mutta nainen silti työskenteli ahkerasti. Heillä oli yhä velkaa, mutta päästäkseen takaisin pelikuntoon Yaqut ja Rin eivät juurikaan puhuneet raha-asioista. Yaqut arvosti sitä, vaikka tiesikin vaimonsa nyt kamppailevan yksin niiden asioiden kanssa.

Paimon kävi välillä työmatkallaan auttamassa Riniä, jos oli tarvetta, mutta nekin päivät oli harvassa. Ehkä Rinillä oli huono omatunto kaikesta tapahtuneesta, eikä halunnut vaivata Yaqutia ja tämän siskoa, ellei ollut aivan pakko. Joten yleensä pariskunnan puhelut oli lyhyitä, mutta Dimarian kanssa mies saattoi olla puhelimessa toista tuntia.

***

Välillä Paimonin poika tuli käymään ja nainen oli silloin onnensa kukkuloilla. Hän lähes tulkoon lelli ainoaa lastaan, osti tälle kaiken, mitä poika halusi ja Yaqut pyöritteli sivummalla silmiään. Ei hän väittänyt tietävänsä kaiken lastenkasvatuksesta, mutta punapää oli melko varma, että Paimonilla ja tämän miehellä tulisi olemaan vaikeuksia tulevaisuudessa poikansa kanssa.

Yaqut tiesi siskonsa yrittävän myös parannella välejään ex-miehensä kanssa ja ehkä nainen kuvitteli saavansa sen helpommin lahjomalla lastaan puolelleen. Ainakin ex-mies toi heidän lasta hieman useammin äidilleen, vaikka se yleensä tarkoitti joko Yaqutin siirtymisetä sohvalle tai pojan nukkuvan äitinsä vieressä.

Yaqut itse ei ollut kovin läheinen siskonpoikansa kanssa. Hän ei tiennyt, mistä jutella tämän kanssa. Joka kerta, kun punapää yritti aloittaa keskustelua, se kuoli melko nopeasti lyhyihin vastauksiin. Täysin Dimarian vastakohta. Välillä Yaqut ei meinannut saada suunvuoroa jutellessaan tyttärensä kanssa.

Paimon tuntui kunnostautuvan ruuanlaiton suhteen aina, kun hänen poikansa oli kylässä. Yaqut ei ollut perillä, mikä oli aiheuttanut eron hänen siskonsa liitossa eikä hän aikonut udella, sillä selvästi Paimon ei halunnut puhua siitä. Välit ex-mieheen oli siivilit ja poikansa kanssa Paimonilla oli ihan okei suhde, vaikka nainen toivoikin parempaa.

Välillä ex-mies liittyi myös illalliselle, yleensä silloin, kun hän haki heidän poikaa takaisin. Yaqut muisti miehen, kun tämä alkoi seurustella Paimonin kanssa ja kuinka hän oli pitänyt tästä. Nyt samassa ruokapöydässä istuessa Yaqutista tuntui, ettei toinen tuntunut pitävän hänen läsnäolostaan.

Sen huomasi helpoiten silloin, kun mies yritti kysellä Paimonilta, kuinka kauan tämä aikoi majoittaa veljeään luonaan. Ja Paimon vastaisi rauhallisesti hymyillen veljensä tilanteesta. Yaqutilla oli kummallinen olo. Hän oli läsnä, mutta kukaan ei tuntunut huomaavan häntä. Kysymys olisi voitu esittää suoraan hänelle tai ainakin antaa hänen itse vastata. Mutta kaikki kohtelivat häntä, kuin hän olisi vajaamielinen.

"Paimon, meidän pitää nyt lähteä".

"Okei, hyvää yötä, kulta. Soitellaan, okei?"

"Äiti, osta jooko se pleikka seuraavan kertaan".

"Yritän löytää sen", Paimon lupasi, eikä ollut kuulevinaan ex-miehensä mutinaa turhasta tavaramäärästä.

Yaqut oli samoilla linjoilla ex-miehen kanssa. Paimon lelli liikaa poikaansa, muttei hän uskaltanut sitä ääneen sanoa siskolleen. 

"Miksi noin myrtsi ilme?"

"Hmm... Mietin vain..."

***

***

Rin pysyi samalla kaupungin alueella, missä heidän omakotitalonsakin oli, mutta tällä kertaa nainen muutti isompaan vuokra-asuntoon Dimarian kanssa. Vuokra tietysti oli sillä alueella kaikkialla melko korkea, mutta Rin ei halunnut stressata tytärtään uuteen kaupungin osaan muuttamisella ja koulun vaihtamisella.

Ja uusi koti oli tarpeeksi iso heille molemmille.Heillä oli parveke ja pieni pihakin, johon Rin oli hankkinut keinun Dimarialle. Rin ei olisi mielellään muuttanut takaisin vuokralle, mutta onneksi hän löysi mieleisen asunnon, jossa oli rauhallisia naapureita. 

Muutettuaan vuokra-asuntoon Rinin olisi pitänyt etsiä uudet tilat terapiaistunnoilleen, joten nainen päätti viimein olevan aika vaihtaa alaa. Palkka tietenkin muuttui, ei parempaan suuntaan, joten Rinin oli pakko löytää jotain helppoja sivutöitä, mitä pystyi etänä tekemään. Ja joskus hän saattoi tehdä yksittäisi terapiaistuntoja joillekin, jos aikaa oli.

Dimaria ei ollut tietoinen vanhempiensa ahdingosta. Hän elelin melko suojattua elämää. Hän oli pystynyt viimein aloittamaan koulun, mutta Rin oli tehnyt selväksi, että tytön opettajat olivat tietoisia hänen terveydentilastaan. Vielä ei liikuttu täysin turvallisilla vesillä.

Äiti oli muutenkin hyvin suojelevainen tytärtään kohtaan, mutta Dimaria ei ainakaan vielä ollut hermostunut siihen. Ei tyttö oikeastaan edes tiennyt, etteivät vanhemmat näin suojelevaisia normaalisti olleet. Rin ei halunnut edes päästää Dimaria yksikseen takapihalle keinumaan.

Dimaria kuitenkin ikävöi isäänsä, jota hän näki niin harvoin. Rin oli kertonut, että Yaqut tarvitsi aikaa toipua, sekä heidän molempien piti pohtia suhdettaan. Dimaria pelkäsi vanhempiensa eroa, mutta Rin vakuutti kaiken kääntyvän parempaan suuntaan. Tauko tekisi hyvää heille molemmille ja Yaqut yrittäisi käydä katsomassa tytärtään mahdollisimman usein.

Oikeastaan Rin ja Yaqut soittelivat toisilleen melko usein. Yleensä se oli arkipäivän asioista ja Dimariasta. He eivät halunneet puhelimitse käydä vakavia keskusteluja, sillä jos meno kiihtyisi, he vain löisivät toiselle luurin korvaan, eikä sillä ratkastaisi mitään.

 

Yaqut yritti käydä katsomassa Dimaria joka viikko, viettäen aikaa tyttärensä kanssa ja myös Rinin. Ne päivät olivat Dimarian lempipäiviä. Jopa koulussa hänen oli vaikea keskittyä, jos Rin oli kertonut etukäteen, milloin Yaqut oli tulossa käymään. 

Yaqut oli iloinen, että hänellä oli puhuttavaa oman lapsensa kanssa. Että Dimaria oli aina innoissaan nähdessään isänä, eikä vaatinut uusia tavaroita "hyvitykseksi" poissaolosta. Ainoa, mitä tyttö vaati, oli isänsä täysi huomio silloin, kun Dimaria puhui Yaqutille.

Ja Yaqut antoi kaiken huomionsa pikku prinsessalle. Hänellä ei ollut rahaa ostaa leluja ja lahjoja, mutta Dimaria ei tuntunut niitä kaipaavan. Jotkut sukulaiset olivat jo tarpeeksi lahjoittaneet leluja, eikä tyttö edes leikkinyt kaikilla niillä. Riitti, että Yaqut halasi tiukasti Dimaria ja koko loppu illan tyttö oli yhtä hymyä.

Rin ja Yaqut yrittivät välillä löytää aikaa vakaville keskusteluille. Se onnistui parhaiten ulkona joko Dimarian tehdessä läksyjä tai tytön mentyä jo nukkumaan. He eivät halunneet lapsensa kuulevan vaikeuksista. Se saattaisi vain aiheuttaa stressiä, josta Dimarian ei pitäisi vielä edes kärsiä.

Rin halusi myös tietää, miten Yaqutin toipuminen eteni. Mies suunniteli jo töihin paluuta sairaslomaltaan ja vähentävän avohoidon palveluita. Yaqut tunsi olevansa taas voimissaan. Ja Rin oli onnellinen miehensä puolesta. Pian he voisivat alkaa keskustella suhteestaan, jossa oli monta kysymysmerkkiä.

Dimarialla oli myös hyvät välit äitiinsä ja joka ilta Rin luki tyttärelleen satuja. Joskus, jos Yaqut pysyi myöhempään paikalla, mies osallistui lukuhetkeen. Mutta useimmiten se oli vain äiti ja tytär, sillä Yaqutilla oli kuitenkin pitkä matka sisarensa luokse yöksi.

Rin kaipasi Yaqutia ja tiesi miehen tuntevan samoin. Sänky oli liian iso yhdelle, toinen puoli oli aina liian kylmä. Rin ei tykännyt nukkua yksin parivuoteessa enää. He olivat olleet Yaqutin kanssa yhdessä jo monta vuotta, kohdaneet eri esteitä ja romahduksia. He tarvitsivat toisiaan ja Rin toivoi heidän pystyvän selvittämään ongelmat.

***

Rin oli oppinut vihaamaan aamuja. Hän tarvitsi nykään herätyskello itselleen ja se jatkuva piipitys sai naisen hermot kiristymään heti aamusta. Hänen pitäisi valmistaa aamupala, auttaa Dimaria valmiiksi kouluun ja saattaa tämä bussiin, sen jälkeen lähteä itse töihin. Niin erilaista, kuin mitä oli hänen työskennellessä kotona.

Onneksi Dimaria piti koulusta. Hänellä oli muutama ystävä ja tyttö halusi oppia uutta. Ja hän pääsi äitinsä vahtivan katseen alta pois. Joten Rin oli tyytyväinen, ettei hänen koskaan tarvinnut tapella tyttärensä kanssa heräämisestä ja kouluun valmistautumisesta. Dimaria osasi laittaa itsensä valmiiksi pyytämättä.

Rin saattoi Dimarian aina koulubussille. Hän halusi olla varma, ettei sen muutaman kymmenen metrin matkan aikana sattuisi mitään ja että hänen lapsensa pääsisi kyytiin turvallisesti. Välillä Dimaria ajatteli sen kaiken olevan turhaa, mutta hän pysyi hiljaa. Jos se teki äidin tyytyväiseksi, niin olkoon.

***

***

***

***

Kommenttia voi jättää, risuja ja ruusuja :)