***

***

***

***

Sakurayan elämä oli alkanut hieman muuttua parempaan suuntaan. Suurin syy oli tyttöystävä koulusta. Tamakin kanssa poika sai rentoutua ja olla oma itsensä. Ei tarvinnut murehtia isästä ja sisaruksista. Ei peltotöistä. Sai vain olla teini.

Tamaki oli mukava, hieman rempseä tyttö. Sakuraya piti hänestä, piti paljonkin. He viettivät paljon aikaa koulussa ja myös koulun ulkopuolella. Heidän suosikkipaikkoja olivat ostarit sekä puistot, mahdollisimman kaukana Sakurayan kotoa.

Tamaki halusi välillä tulla käymään Sakurayan kotona, mutta poika vastusti ajatusta. Hän ei halunnut veljiensä, oikeastaan Spinthuksen, tapaavan Tamakia. Hän pelkäsi, mitä siitäkin voisi seurata.

***

Takauji ei arvostanut ollenkaan poikansa oleilua kaupungilla. Hän vaati lapsia tekemään oman osuutensa töistä ja muut joutuivat ahertamaan enemmän, kuin Sakuraya juoksi ties missä. Syytökset tuntuivat nuorukaisesta epäreilulta, sillä hän kyllä teki omat osuutensa, kun oli kotona.

Mutta isä ei ollut ainoa, jonka vihat Sakuraya sai tuntea. Spinthus tykkäsi myös antaa omat saarnansa ja terästää niitä nyrkeillään, jos huvitti. Ei vanhempaa poikaa niinkään toisen poissaolo haitannut, kunhan muuten vain halusi näyttää Sakurayalle tämän paikan.

Spinthus uskalsi käyttäytyä miten halusi, sillä Sakurayalla ei kuitenkaan ollut ketään, kelle valittaa kohtelustaan. Äiti oli sairas, väsynyt, eikä häntä kiinnostanut. Eikä Spinthus olisi muutenkaan välittänyt hänen komenteluistaan. Siskot yrittivät pysyä poissa tilanteista, jos suinkin oli mahdollista.

Ja isä oli isä. Takauji puuttui riitoihin vain silloin, kun itse koki sen tarpeelliseksi. Ja Spinthus oli hänen toinen suosikki, heti Raiosun jälkeen. Mitä tahansa Sakuraya teki tai sanoi, Spinthus olisi aina oikeassa. Isä katsoi nyrkkitappelut läpi sormien. Paitsi jos Sakuraya olisi se, joka iskisi, silloin isäkin voisi reagoida.

***

***

Raiosu yritti elää omaa elämäänsä ja toivoa joskus pääsevänsä isosiskonsa perässä yliopistoon. Hänen pitäisi saada vain isänsä suostumaan siihen, mutta Takauji oli kovasti päättänyt jättää tila vanhimmalle pojalleen, halusi tämä sitä tai ei, Takauji ei kysellyt sellaisia asioita.

Sakuraya tiesi Spinthuksen toivovan tilaa itselleen ja että Raiosu suostuisi mielellään siihen. Sakuraya ei ollut itsekään kiinnostunut tilasta, mutta välillä hän toivoi muidenkin ottavan hänet huomioon. Ja Radun, pikkuveli oli myös paljon yksin, tai kaksin Enishidan kanssa.

Sisarusten välit eivät olleet kehuttavia. Kaksoset pitivät yhtä keskenään ja välillä Spinthus oli myös heidän suosiossa, vaikka Sheba joskus pitikin puhutteluja veljelleen. Radu ja Enishida olivat käytännössä erottamattomat, Raiosu oli yksin eläjä, mutta oli läheinen yliopistossa asuvan Razorun kanssa. Sakuraya tunsi itsensä jäävän välillä alakynteen perheen riidoissa.

***

***

Yliopistolla

Razoru oli muuttanut kolmen hengen kämppään täysin itselleen vieraiden henkilöiden kanssa. Heidän ulko-ovi oli usein auki toisille opiskelijoille, joten Razoru pääsi helposti tutustumaan muihin poistumatta sen kummemmin ulos.

Hän oli nopeasti ystävystynyt asuintoveriensa kanssa ja mahjong-illat alkoivat olla säännöllisiä heidän arjessaan. He kutsuivat muitakin opiskelijoita kylään pelaamaan ja Razorulla oli oikein hauskaa. Hänellä oli paljon rennompi olo, kuin kotona ollessaan.

Toki heidän piti itse vastata talon siisteydestä ja ruuasta, mutta paineet olivat paljon pienemmät. Razorulla oli enemmän aikaa itselleen. Vaikka hänet olikin nimitetty kokiksi ruuanlaittotaitojensa vuoksi. Hän innostui kokeilemaan uusia ruokia pienellä budjetilla ja aina sai kiitosta sekä kehuja. Kotona ei koskaan kuullut mitään siihen viittaavaakaan. Ei sen jälkeen, kun äiti sairastui.

***

Razoru yllättyi iloisesti saadessaan puhelun veljeltään. Raiosu pyysi voivansa tulla käymään, ja jos siskolla olisi suinkin aikaa, niin he voisivat hieman kierrellä kampuksella.

”Totta kai, ei minulla nyt vielä niin kiire ole”.

Razoru oli ilahtunut veljensä vierailusta. Raiosu oli saanut isänsä viimein suostumaan yliopiston suhteen, mutta näköjään hän silti halusi pojan perivän talon.

”Oletko yhtään miettinyt, mitä haluaisit tehdä isona?” Razoru kysyi veljeltään.

”Meinaatko, että saisin muka päättää, mitä tekisin aikuisena?”

Razoru ei halunnut keskustella heidän isästään, kun viimein oli päässyt irti hänestä. Niinpä hän päätti viedä veljensä pienelle kierrokselle ja esitellä paikkoja. Hän kertoi samalla eri pääaineista ja mistä oli missäkin hyötyä. Jo ennen yliopistoon tuloa varten kannattaisi opiskella, mutta Raiosu haluaisi varmasti levätä ne vähäisetkin vapaa-aikansa.

”Yritä valita edes sellainen pääaine, mitä itse haluat opiskella”, Razoru neuvoi veljeään. Kun he olivat keskustelleet yliopistosta, Raiosu kertoi lyhyesti myös kuulumisia kotoa. Razoru oli tietysti huolissaan nuoremmista sisaruksistaan ja äidistään, mutta ei halunnut silti enää palata kotiin.

Viimeinkin hän sai tehdä asioita, joista itse piti. Ilman ylimääräistä taakkaa harteillaan. Hän sai keskittyä myös viimein omiin harrastuksiinsa.

***

***

Hiramera kauhisteli kuvajaistaan peilistä. Hän ei ollut tunnistaa enää itseään, hän oli pelkkää luuta ja nahkaa. Hiramera ei juuri poistunut huoneestaan, hän ei jaksanut. Kyse ei ollut pelkästään fyysisistä vaivoista, vaan myös ettei hän jaksanut kohdata sitä kaaosta alakerrassa.

Razorun lähtö yliopistoon oli iskenyt pahemmin kuin Hiramera olisi voinut kuvitella. Kaksosia ei kiinnostanut muut kuin pakolliset työt ja niistäkin he yrittivät laistaa. Enishida sai tehdä paljon kotitöitä yksin, joskus joko Radun tai Sakuraya avustuksella. Välillä myös Hiramera saattoi löytää tarvittavan määrän energiaa poistaa tukos yläkerran vessasta.

Syksy oli saapumassa, joten Takauji halusi saada viimeisetkin sadot myytyä ennen lumen tuloa. Raiosu sai opastaa Radua ja Enishidaa pihatöissä, Sakuraya pääsi auttamaan kaksosia pihakasvien hoidossa, vaikka nämä olisivatkin pärjänneet keskenään.

Sakuraya ei huomannut tutun punapään saapuvan heidän pihalle. Tamaki halusi viimein päästä tutustumaan poikaystävänsä perheeseen, tai ainakin nähdä, missä he asuivat. Olihan hän kuullut muiden puhuvan Sakarayan perheestä, että he olisivat niitä ”maalaiserakkoja”. Tamaki halusi nähdä sen omin silmin.

Tyttö soitti ovikelloa ja odotti. Hän yllättyi nähdessään Sakurayan vanhemman veljen avaavan oven. Tamaki tiesi, että lapsimäärä oli suuri, mutta ei hän juuri muuta tiennyt poikaystävänsä perheestä.

Tyttö esitteli itsensä kohteliaasti Sakurayan veljelle.

”Vai sinä olet siis syy, miksi veli viihtyy poissa kotona. Nimi on muuten Spinthus”.

Spinthus hieman kyseli Tamakilta tämän suhdetta Sakurayaan ja aluksi tyttö luuli sen olevan vain huolestuneen isoveljen uteluita. Näköjään Spinthuksella olikin muut ajatukset mielessä ja yllättäen Tamaki ei pannut toisen vihjailuja pahakseen.

Raiosu oli käynyt sisällä hakemassa juotavaa ja nähnyt Spinthuksen ohjaavan jonkun tytön alakertaan.

”Eikös sinulla ollut tyttöystävä? Hän on näköjään tullut käymään”, Raiosu kertoi Sakurayalle, joka yllättyi uutisista.

Sakuraya ei voinut keksiä mitään järkevää syytä Tamakin äkilliselle vierailulle. Hän oli mielestään tehnyt selväksi, ettei halunnut esitellä sekaista perhettään ihan heti. Mutta näköjään punapäät olivat omapäisiä ja Sakurayan ei auttanut muu kuin mennä tervehtimään tyttöystäväänsä.

Hän ei voinut kyllä ymmärtää syytä, miksi Spinthus oli tuonut Tamakin alas. Tai kyllä hän keksi parikin vaihtoehtoa, mutta molemmat olivat niin epämiellyttäviä, ettei hän halunnut pelotella itseään enemmän asialla.

Valitettavasti näytti siltä, että Sakurayan toinen epäilyksistä osui oikeaan. Ainakin äänistä päätellen ja paljaista jaloista. Hän pysähtyi hetkeksi aloilleen, mutta häntä ei näköjään huomattu. Huterin askelin hän lähestyi oviaukkoa, jonka suojana oli vain helmiverhot.

Sakuraya ei voinut uskoa silmiään. Hän toivoi näkevänsä unta. Mutta todellisuus teki kipeää. Hän ei olisi ikinä uskonut Tamakin voivan pettää häntä niin helposti. Tai että Spinthus voisi todellakin tehdä tämän hänelle, huolimatta heidän huonoista väleistä.

***

***

***

***

Ja uusi osa jälleen ulkona.