Heissan näin uuden tarinan osalta. Tässä olisikin prologi ja tosiaan, tähän tarinaan panostan enemmän, niin kuvien muokkaukselta, kuin lavastamisenkin suhteen, joten osia ei tule läheskään yhtä reipasta tahtia kuin Marsenien suhteen. 

Enempää pulisematta, tervetuloa lukemaan Ochiain elämää (tiedän, hirveä sukunimi, kadun jo nyt :D)

***

***

***

Lastenkoti, paikka orvoille ja niille, joiden vanhemmat eivät ole kykeneväisiä huolehtimaan omista lapsistaan. Lastenkoti on paikka minunlaisilleni.

Minun vanhempani eivät olleet kykeneväisiä huolehtimaan minusta. Ehkä he eivät olleet edes halunneet minua. Olin vahinko, joka oli pilannut heidän nuoruutensa. Tosin ei minun läsnäoloni tuntunut heitä aina estävän.

Ehkä joskus äiti yritti ottaa vastuuta, mutta ne kerrat olivat harvassa. Yleensä kun hän ei ollut humalassa tai aineissa. Päihteet veivät kaiken huomion.

Minulla on hämäriä muistoja lattialla ja pöydillä olevista viina- ja kaljapulloista, joidenka seassa leikin. Kerran yksi pulloista räsähti kasvoilleni, minulla on vieläkin naarmut siitä.

Vanhempani olivat saaneet minut nuorena, heillä ei ollut mitään koulutusta, vaan perheemme eli pelkkien tukien varassa. Tosin nekin rahat menivät pitsaan ja alkoholiin, sekä huumeisiin.

Yleensä minut lukittiin makuuhuoneeseen, jolloin olemassa oloni unohdettiin. Joskus onnistuin ryömimään huoneesta ulos, mutta aina päädyin takaisin kehtoon haisevien vaippojen kanssa.

Muistan myös huutoa, paljon huutoa, kun vanhempani riitelivät ja tappelivat. He molemmat olivat melko väkivaltaisia ja löivät toisiaan. Naapurit olivat pari kertaa valittaneet vuokraisännälle, mutta häätöä ei ollut vielä tullut.

Tosin emme me asuneet muutenkaan kovin hyvämaineisella alueella, vaan kaupungin laitamilla tehdasalueella. Siellä haisi ja oli paljon roskia.

Lopulta meidän asunnosta kantautuvaan meluun ja hajuun oli kyllästytty, ja joku oli viimein soittanut poliisit paikalle.

Pelkkä saarna ei riittänyt. Poliisin huomattua pilaantuneet pitsat, tyhjät viinapullot ja tuttipullot sekaisin lattialla ja huumeiden hajun, ei siitä enää sakoillakaan selvitty. Lisää poliiseja kutsuttiin paikalle sekä sosiaalityöntekijä.

Muistan sen yön. Olin lattialla, kun äiti oli huumehöyryissään tiputtanut minut sinne huudettuani kurkkuni käheäksi likaisista vaipoista ja nälästä. Muistan, kuinka minut nostettiin hellästi syliin, se oli tuntunut oudolta jopa pienessä kehittymättömässä mielessäni.

Silloin minut vietiin pois sieltä, en tulisi näkemään vanhempiani ihan heti, jos koskaan.

Minut tuotiin Tadashin pariskunnan pitämään lastenkotiin. Olisin yksi heidän monista lapsista, joita tuli ja meni.

Misaki Tadashi on leppoisa mies, järkevä ja tiukkakin tarpeen tullen. Hän piti lastenkotia yhdessä vaimonsa Romin kanssa.

Romi Tadashi, lempeä nainen, melkein äitihahmo meille arpeutuneille lapsille. Tällä hetkellä meitä lapsia oli kuusi odottamassa, että joku tulisi ja adoptoisi meidät. Jos kukaan ei huoli, niin meidät lähetetään Mitsukunin sisäoppilaitokseen tai pahimmassa tapauksessa nuorisokotiin. Pois uusien lasten tieltä.

Yo oli yksi vanhimmista lapsista, mutta hän lähtisi pian. Yksi mukava pariskunta oli halunnut adoptoida hänet, mikä oli kuulemma aika harvinaista. Yleensä pariskunnat halusivat vauvan tai taaperon, ei pian teini-ikään lähestyvän lapsen. Jos haluaa saada perheen, sinun pitää osata myydä itseäsi. Olla näkyvä ja äänekäs, mutta ei liikaa.

Manami oli sitten se toinen vanhempi lapsi ja se huono-onnisempi. Häntä ei olla huolittu mihinkään perheeseen ja pian hänellä olisikin edessä muutto sisäoppilaitokseen. Saatuaan tietää siitä hän ollut jatkuvasti pahalla päällä.

Asaka on samanikäinen kuin minä ja todella mukava. Me viihdymmekin paljon yhdessä ja Asaka puhuu paljon siitä, että hän haluaisi olla joskus malli.

Yksi nuorimmista on Motoko, taapero, ei tee mitään järkevää vielä, mutta monet parit ihastelevat häntä.

Uusin lapsi on Sawao, taapero myös. Pian tulisi kuulemma myös kaksi lasta lisää, yksi minun ikäiseni, toinen taapero. Millaisia he mahtavat olla…?

Niin ja sitten olen minä, Arba Ochiai. Minulla on vielä vanhempieni sukunimi, ellei joku halua adoptoida minua, mitä epäilen. 

***

***

Tällainen prologi, mitä mieltä?