***

***

***

***

”Onpa täällä hiljaista”, Rei totesi tullessaan keittiöön. Asukan oli ilmoittanut pitävänsä jokaisen tytön kanssa palaverin ja antavan poliiseille kaiken saamansa tiedon ja avun. Kaikki olivat hermostuneita, jopa Arba, jolla ei ollut mitään salattavaa. Mutta muiden hermoilu tarttui häneenkin.

Ja tietysti Arbaa pelotti sekin, että jotkut alkaisivat mustamaalata häntä. Jotkut olivat jo käyneet keskustelun Asukan kanssa, mutta hän ei. Arba kun ei tullut juttuun kaikkien kanssa, joten tietysti joku voisi yrittää siirtää syyt hänen niskoilleen. 

”En ymmärrä teidän hermoilua. Jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi synkistely?” Irina kysyi.

”Työt rajoittuvat”.

”Ahdistavaa tämä kuulustelu ja faktojen odottelu”.

Mari joutui Asukan oikeana kätenä käymään paljon kahden keskeisiä keskusteluja pomonsa kanssa, joskus myös joku poliiseista osallistui niihin. Blondi ei saanut kertoa mitään muille näistä palavereista, mutta jokainen saattoi huomata, miten stressaantunut hän oli. Ja kyllä Mari syytti itseäänkin, ettei ole huomannut jotain tällaista tapahtuneen hänen valvovan katseen alla.

Meikolla oli myös kovat paikat edessä, sillä tietysti Asuka oli saanut tietää naisen kuulleen juoruja laittomuuksista, muttei tullut heti hänen puheilleen. Asuka ei todellakaan ollut tyytyväinen työntekijöihinsä.

***

Klubia pidettiin silti auki, mikä oli ihme siinä tilanteessa ja sulkemisaikaa oli hieman aikaistettua sekä tarjoilua rajoitettu. Marin piti tarkkailla paremmin työntekijöitään, vaikka Asuka olikin luvannut hankkia paikalle valvontakameroita.

Asiakkaatkin huomasivat poliisien lisänneet tarkkailuaan klubin alueella sekä yökerhon sisäiset muutokset. Tytöt saivatkin joka ilta vastailla samoihin kysymyksiin kyllästymisiin asti. Myös työmoraali oli alkanut hieman kärsiä paineiden alla, mutta silloin syylliset löytyisivät helpommin.

Mari itse oli vähentänyt omaa kontaktia asiakkaisiin voidakseen tarkkailla paremmin niin työntekijöitä kuin muita paikalla olioita. Erityisesti silloin, kun joku tytöistä oli kontaktissa asiakkaiden kanssa.

Naisen silmiä ja päätä ihan särkiä niin kovasta tiirailusta. Hän ei jaksanut odottaa tämän kaiken olevan pian ohi. Ja toivottavasti se tapahtuisi pian, sillä jotkut tytöistä olivat sen verran arvaamattomia sille päälle sattuessaan, että jotain ikävää voisi vielä tapahtua.

Arba oli salaa tyytyväinen, että poliisitutkimus vei joitakin asiakkaita pois. Mitä vähemmän kuolaavia pervoja hipelöimässä hänen takamustaan, sen paremi. Tietysti se vaikutti palkkaankin, mutta Arba aikoi nauttia tästä vapaudesta.

***

***

Kaiken sen kaaoksen keskellä Arban pikku tyttö oli täyttämässä vuosia. Vaikka kunnon lahjoihin ei ollut varaa, oli nuori äiti silti päättänyt leipoa kakun Eddalle. Hän oli etsinyt vanhoista keittokirjoista jonkun ohjeen ja vain toivoa parasta, että kakusta tulee syötävää.

Kakusta tuli iso, liian iso kahdelle, mutta Arba oli pyytänyt Marin, Meikon ja Rein nauttimaan pienistä synttäreistä. Jos kakkua jää, niin saattaisi Arba tarjota sitä muillekin, jos he uskaltaisivat sitä edes syödä. Ehkä hän voisi viedä palasen äidilleenkin.

Edda ei tietenkään saanut kuin pienen palan kakkua, kun aikuiset ottivat niin suuret palat, kuin vain jaksoivat syödä. Arba oli huomannut tyttärellään olevan jonkin verran isänsä piirteitä, mutta ainakin toistaiseksi luonteeltaan Edda oli iloinen ja rauhallinen.

Tyttö tosin sai rauhassa istua paikoillaan jonkin aikaa, kun aikuiset päätyivät keskustelemaan työasioista. Mari ei tietenkään voinut kauheasti kertoa, missä mentiin, mutta kai poliisit olisivat saamassa tutkimuksia loppuun. Joku heidän vakioasiakkaistaan oli kertonut sen henkilön nimen, joka oli välittänyt huumeita.

Asuka silti jututtaisi loppujakin tyttöjä, sillä pomo halusi saada tietää kaiken mahdollisista pimeistä bisneksistä. Arbankin vuoro olisi mennä piinapenkille, mikä muistutti naista aivan kouluajoilta opettajien ja rehtorien puhutteluilta.

***

Arballa ei hirveästi ollut enää aikaa itselleen, sillä Edda vaati paljon huomiota. Vaikka tyttöä olikin luultu ensin rauhalliseksi, osoitti tämä jo nuorena itsepäisyyttä. Kun jokin asia ei mennyt Eddan haluamalla tavalla, alkoi huuto ja parku.

Silti ne hetket, kun Edda onnistui kävelemään pari askelta kaatumatta, tai kun tyttö huusi ”äiti, äiti” tekivät Arbasta onnellisen. Vaikka häntä väsytti, sillä yöt menivät suurimmaksi osaksi töitä tehden ja päivät Eddan kanssa touhuten, nautti Arba silti äitiydestä. Hänellä oli ihania ystäviä apuna tytön kasvattamisessa.

”Kuulitko jo uutiset?” Meiko kysyi rynnätessään hänen ja Arban huoneeseen, kiiruhti suoraan ikkunalle ja raotti hieman verhoa nähdäkseen ulos.

”Mitkä uutiset?” Arba kysyi yrittäessään saada Eddan huomion takaisin itseensä. Meikon syöksyminen huoneeseen oli saanut tytön ihmettelemään jälleen ympäristöään.

”Beni, poliisit kävivät äsken hakemassa hänet”, Meiko kertoi ja kirosi heidän ikkunan väärää paikkaa. Vanhempi nainen kertoi kaiken, mitä hän oli kuullut Marilta, joka taas oli kuullut sen jostain. Arballe tuli koko jutusta mieleen vain vanha leikki, mitä hän ja muut lapset olivat leikkineet aikoinaan lastenkodissa.

”Ainakin asia on nyt selvinnyt”, Arba mutisi ottaessaan Eddan syliin. Ehkä tunnelma alkaisi hieman helpottaa, eikä kukaan näyttäisi siltä, että voisi räjähtää yhdestäkin poikkipuolisesta sanasta. Meiko myötäili ikkunan luota ja höpisi jotain muita juoruja, mitä oli kuullut toisilta.

Arbasta kuitenkin tuntui, että jotkut huokaisivat liian aikaisin helpotuksesta. Asukahan aikoi vielä jutella parin tytön kanssa, Arba mukaan lukien, ja selvittää, oliko muilla salaisuuksia. Arba ainakin uskoi, ettei Beni ollut ainoa, joka oli tienannut rahaa muutenkin kuin tarjoilemalla juomia ja tanssimalla. Joidenkin kasvoja koristanut ahdistus kieli, että useammalla kuin yhdellä oli luurankoja kaapissa.

***

***

Asuka katseli ikkunasta ulos yötaivasta. Tähtiä ei näkynyt, tehtaiden savupilvet peittivät ne. Mutta viherpää ei pohtinut tähtien olemassaoloa, vaan oli ajatuksissaan ajassa, jolloin hän oli vielä nuori, elämä edessä ja sitten hän tapasi ex-miehensä. Ja mitä virheitä hän teki. Miten ne olivat vaikuttaneet muihinkin kuin häneen.

Asuka oli alkanut pohtia omaa äitiyttään sen jälkeen, kun Arba tuli töihin. Aikaisemmin hän ei ollut ajatellut lastaan, joka oli huostaan otettu häneltä. Hän ei ollut antanut itseänsä miettiä Arbaa. Nyt hänen tyttärensä kuitenkin kamppaili omassa elämässään oman tyttönsä kanssa, joka oli lähes samanikäinen, kuin Arba silloin kun sosiaalityöntekijä oli hakenut hänet. Poliisit olivat kiinnostuneet yökerhon toiminnasta vähän liikaakin, eikä Asuka pitänyt siitä. Paikka ei ollut sopiva pikkulapselle.

Koputus oveen havahdutti naisen syvistä ajatuksistaan ja kääntyi ympäri nähdäkseen Arban jo astelevan sisälle.

”Kehotinko astelemaan huoletta sisälle?”

”Haluatko että palaan takaisin oven taakse?”

Asuka naurahti. Hänen tyttärellään oli sisua, itsepäisyyttä ja ylpeyttä. Arba oli vahva, hän tulisi selviytymään elämässään eteenpäin Eddan kanssa. Asuka väläytti nuoremmalle naiselle hymyn, ennen kuin siirtyi niihin peruskysymyksiin, joita hän oli muiltakin kysellyt. Lisä tienestit, juorut, mitä oli kuullut.

Arba puhui suoraan, niin kuin hänen tapoihinsa kuului.

”Meiko puhui jotain, että joillakin olisi ollut jotain muita bisneksiä. Mutta ei hän tiennyt keitä. Itse en ole kiinnittänyt huomiota, koska Edda vaatii huomiota. Ja milloin hän ei vaadi, niin minä nukun. Eipä tässä muuta oikein ehdi tehdä”.

Niin, kyllä Asuka vielä muisti, millaista oli elää taaperon kanssa, tosin hänen elämässään silloin oli tärkeämpää huumeet ja seuraava annos. Silti viimeisest pari vuotta olivat saaneet jonkin osan Asukan sisällä särkemään, kun hän oli seurannut Arban elämää sivusta. 

”Tämä työ ei ole ehkä paras pienen lapsen äidille. Yksinhuoltajaäidille”, Arba jatkoi väsyneen kuuloisensa. Asuka nyökytteli ja päätti kertoa poliisien lisätutkinnasta.

”Voi tulla ongelmia ja selvittelyitä, jos he saavat tietää alle kouluikäisen lapsen olevan täällä. Eri asiahan se olisi, jos asuisit muualla, mutta tässä tapauksessa he ottaisivat aika varmasti teidät suurennuslasin alle”.

Asuka nousi tuolistaan ja alkoi kaivella työpöytänsä laatikoita. Sivusilmällään hän näki Arban katselevan häntä hermostuneen oloisena. Tyttöparka, ei ole hänelläkään ollut helppo elämä. 

Asuka rapisteli jotain laatikoiden luona, kunnes suoristi selkänsä ja käveli tyttärensä luokse kirjekuori kädessään. Arba nousi ylös paikaltaan ja vastaanotti pienen ruskean kuoren, jonka Asuka hänelle ojensi.

”Siinä on hieman pesämunaa. Toivottavasti pärjäät sillä siihen asti, että saat elämäsi tasaantumaan”, Asuka kertoi.

Asuka ei ehtinyt edes tajuta, kun hänet oli kaapattu jo tiukkaan syleilyyn. Arba hoki jatkuvasti kiitosta, eikä vanhempi nainen voinut estää hymyn koristavan hänen kasvojaan. Tämä oli ihan mukavaa.

”Ei tämä nyt iso juttu ole. Isäsi maksamia korvausrahoja, joita olen pitänyt säästössä tuolla pienessä kassalokerossa, tai laatikossa oikeammin”, Asuka mutisi.

”Mutta silti… Sinä olisit voinut itsekin pitää nämä rahat…”.

”Noita rahoja en ole tunnesyistä halunnut käyttää ja sinä ansaitset ne. Tiedän, etten koskaan tule samaan maailman paras äiti-titteliä, mutta pyydän, että lupaat jotain”, Asuka totesi ja Arba vakavoitui.

”Niin?”

”Lupaa olla hyvä äiti lapsellesi ja saada elämäsi tasapainoiseksi”.

Arba hymyili äidilleen:

”Minä lupaan. Kiitos! Mutta haluaisin vielä pyytää jotain. Pysy meidän elämässäni. Haluan äitini takaisin. Haluan oppia tuntemaan sinut äitinäni, en pomona".

Asuka ei voinut kieltäytyä, halusi hänkin oppia tuntemaan tyttärensä ja tämän lapsen äitinä, ei pomona.

***

***

***

***

Tällainen osa tällä kertaa. Arba pääsee viimein aloittamaan normaalin elämän. Vai pääsekö sittenkään? :D