***

***

***

Arban elämä oli lähtenyt viimein, monien mutkien kautta, rullaamaan mukavasti eteenpäin. Hän oli saanut viimein koulutuksen meikkaaja/maskeeraajaksi ja hän teki osapäivätöitä läheisessä salongissa. Sen lisäksi hän toimi Underground-lehden toimituksessa erilaisissa tehtävissä, meikkaajana kuvauksissa, mallina ja jopa toimittajana välillä.

Edda liikkui paljon äitinsä matkassa ja Arban työtoverit kaikki pitivät eloisasta tytöstä. Hän toi kaikkien päivään piristystä jutuillaan, vaikka Arba toivoikin tytön osaavan käyttäytyä paremmin ihmisten ilmoilla. Edda usein tuli salonkiin koulupäivänsä jälkeen, ellei Arballa ollut töitä muualla sinä päivänä.

Arba teki paljon töitä, ei hänelle hirveästi jäänyt vapaa-aikaa. Iltaisin hän saattoi kirjoittaa juttuja Underground-lehdelle Eddan katsoessa televisiota tai leikkien huoneessaan. Hän oli kyllä monesti käynyt tyttärensä kanssa keskusteluja siitä, miksi Arba teki niin paljon töitä. Hän halusi menestyä, saada tyttärelleen paremman tulevaisuuden.

Edda olisi mielellään viettänyt äitinsä kanssa enemmän aikaa, mutta tyttö oli jo nuorena oppinut, ettei kaikkea haluamaansa saanut, vaikka kuinka huusi, itki, potki ja raivosi.

Yksi asia, mistä Arba piti kiinni, oli yhteiset illalliset. Se oli hetki, milloin hän unohti hetkeksi työasiat, rahaongelmat, kivut ja säryt, sekä väsymyksen. Silloin hän keskittyi vain ja ainoastaan Eddaan. Silloin tyttö sai puhua ja selittää niin paljon kuin halusi, sillä kaikki äidin huomio ja keskittyminen oli hänessä.

***

***

Aamuisin Arba hyvästeli tyttärensä tämän mentäessä kouluun, vei Rouva Sawadalle päivän lehden ja vietti seuraavat puolituntia yrittäen löytää sopivia vaatteita. Hänen aamut olivat rutinoituneet, vaikka hänen työpäivänsä saattoi olla joko toimituksessa tai salongissa.

Sinä päivänä Arballa oli toimituksessa töitä. Kokous heti aamusta, Mimin meikkaamien kuvauksia varten kirjoittamista ja faktojen tarkistamista.  Ehkä hänen pitäisi jopa soitella joitakin puheluita juttuaan varten.

Astuessaan sisälle toimitukseen Arbaa oli heti aulassa vastassa Karin ja joku vieras, jotka keskustelivat hyvin kiihkeästi jostain ”projektista”. Arba unohtui hetkeksi jopa tuijottamaan kaksikkoa, ennen kuin tajusi vaivihkaa jatkaa matkaansa.

Tosin Karin sattui huomaamaan Arban sivusilmällään ja viittoi naisen lähemmäksi miehen selittäessään jotain, mistä Arba ei ihan saanut kiinni. Olikohan kyseinen herra joku asiakas vai yhteistyökumppani?

” Arba, tässä on Yoshi Mashida. Hän tarvitsisi mallia seuraavaan taide projektiinsa”, Karin selitti ja mies tutkaili Arbaa päästä varpaisiin.

”Arba toimii enemmän meikkaajana ja toimittajana, mutta on myös ollut mallina muutaman kerran. Hän on hyvin itsevarma ja varmasti sopiva teidän taideprojektiin täydellisesti ja suoriutuvan siitä hienosti, herra Mashida”, Karin jatkoi ja Arba tervehti nyökkäämällä vierasta.

”Hmm, jos olet varma, niin minä hyväksyn hänet”, Yoshi vastasi ja Arba oli pihalla asioiden kulusta.

”Me juttelemme vielä asiasta ja ilmoitan sinulle pian”, Karin huikkasi vielä poistuvan miehen perään. Arba jäi uteliaana seuraamaan miehen poistumista rakennuksesta ja janosi tietää, mistä tässä kaikesta oli kyse.

”Mihin sinä olet luvannut minut nyt?” Arba kysyi huvittuneen oloisena, ei ollut ensimmäinen kerta kun Karin oli sopinut lainaavansa työntekijöitään muilla. Välillä se oli hieman jopa raivostuttavaa, mutta yleensä ne poiki kuitenkin uusia yhteistyökumppaneita ja ihan mukavia bonuksia palkkapussissa.

”Yoshi on taidekuvaaja ja – maalari. Hän halusi tietynlaista mallia seuraavan projektiin, mutta ei ole vielä löytänyt sopivaa, paitsi nyt: sinut. Mimi ei tähän työhön sopinut ja muutenkin tämä saattaa olla enemmän sinun alaasi”, Karin selitti salamyhkäisesti, mutta kieltäytyi kertomasta enempää. Hehän myöhästyisivät pian tiimikokouksesta.

”Jutellaan lisää kahvitauolla”.

Tiimipalaverissa käsiteltiin tulevia projekteja ja juttuja, mutta Arban uudesta työstä Karin ei juuri maininnut mitään. Mimikään ei tiennyt mitään asiasta, kun Arba häneltä kysyi siitä.

”Mistä hän sitten tietää, ettet sinä ollut sopiva?” Arba ihmetteli ja nuorempi nainen kohautteli olkiaan.

Toisaalta Arba oli hieman innoissaan uudesta hommastaan. Kyllä hänkin piti kameralle esiintymisestään ja varsinkin jos kyseessä oli taidekuvia, niin silloin liikuttiin hieman isoimmissa piireissä. Ehkä oli ihan hyvä, ettei Mimi saanut hommaa, vaikkei Arba edes tiennyt koko työnkuvausta. Karin selvästi nautti pitää työntekijöitään päivän jännityksessä.

Sadisti.

Lopulta kahvitauko koitti ja Arba oli kahdestaan taukotilassa pomonsa kanssa. Karin jo ryysti toista kupillistaan kahvia Arban vasta kaataessaan itselleen ensimmäistä. Hän saisi viimeinkin tietää toimenkuvastaan.

”Tähänhän ei ole sitten pakko suostua, mutta kerron ensin kuitenkin mitä tämä projekti tulee sisältämään”, Karin aloitti Arban laitettua kahvipannun takaisin paikoilleen.

”Yoshi aikoo pitää näyttelyn, johon hän ottaa valokuvia ja maalaa muutaman taulunkin. Kyseessä ei ole kuitenkaan mitä tahansa kuvia, vaan taiteellisia alastonkuvia”, Karin selitti ja Arba melkein veti kahvinsa väärään kurkkuun kuultuaan viimeisen lauseen.

”Sinulla on kuitenkin kokemusta stripparina olemisesta, joten ajattelin tämän olevan ehkä, no… helpompaa sinulle. Haluatko osallistua tähän?”

”… Hyvä on, mutta palkan on oltava hyvä”.

***

Edda oli tullut jo koulusta ja istui rouva Sawadan puutarhassa tämän hoitaessa kasvejaan. Arba kävi tervehtimässä kaksikkoa ennen kuin meni valmistamaan illallista. Edda viihtyi vielä hetken alakerrassa, kunnes hyppelehti iloisena omaan asuntoon, missä jo tuoksui valmistuva ruoka.

Arba kattoi pöydän ja Edda kiiruhti nälkäisenä syömään. Tyttö selitti välillä niin innokkaasti päivänsä tapahtumia, että meinasi jo kerran tukehtua ruokaansa.

”Hidasta vähän, kyllä minä kuuntelen loppuun asti, vaikka söisitkin suusi rauhassa tyhjäksi”, Arba moitti ja Edda vain virnisti äidilleen.

”Muuten Edda, joudun olemaan ehkä pitempiä päiviä töissä. Pääsin yhteen projektiin ja no… Se kestää nyt jonkin aikaa”, Arba sanoi ja Eddan hymy hyytyi hitaasti pois tämän kasvoilta. Äiti olisi vielä vähemmän kotona? Ei kuulostanut yhtään hyvältä.

”Olen oikeastaan aika innoissani tästä työstä, mutta lupaan ottavani pidemmän vapaan, kun tämä on ohi. Käykö? Voidaan sitten käydä jossain yhdessä”, Arba lupaili, mutta Edda vain tuijotti äitiään. Tytön silmistä näki, ettei hän pitänyt yhtään uutisesta, mutta Arba yritti silti hymyillä lupaavasti.

”Kai se on sitten ok…” Edda mutisi ja kauhoi ruokaa suuhunsa ripeään tahtiin. Loppu illallinen oli hiljainen ja ilmapiiri oli hieman kiristynyt. Arba oli hieman pettynyt, mutta toisaalta hän yritti ymmärtää tytärtään. Heillä oli muutenkin niin vähän yhteistä aikaa, mutta toisaalta hän oli yllättävän innostunut projektistaan, eikä hän halunnut luopua siitä.

***

***

Arba etsi Yoshi Mashidan asuntoa, missä heidän olisi määrä aloittaa miehen projektia. Heidän olisi muutenkin tarkoitus keskustella, mitä kaikkea projekti sisältää, työvuoroista ja palkasta. Hän oli luullut miehen asuvan jossain keskustassa, mutta osoite veikin kaupungin laitamille vastarakennetulle lähiöalueelle.

Löydettyään lopulta oikean omakotitalon Arba jäi hetkeksi sitä katselemaan. Näkyi uutta ja vanhaa, siistiä ja vähemmän siistiä. Ei todellakaan sellainen, missä Arba oli kuvitellut Yoshin asuvan.

Arba lopetti kuitenkin talon analysoinnin ja asteli ovelle. Soitettuaan ovi kelloa hän kurkisteli ikkunan läpi sisälle taloon odotellessaan isännän saapuvan paikalle. Ensivaikutelma talosta oli siisti, siistimpi mitä Arba oli aluksi kuvitellut.

Lopulta Yoshi riensi yläkerrasta ovelle ja tervehti iloisena uutta malliaan ja muusaansa.

”Mahtavaa, että pääsit näin nopeasti tulemaan”, Yoshi sanoi ja ohjasi Arban sisälle.

”Parempi aloittaa mahdollisimman pian, jos meinaat näyttelyyn saada valmiita töitä”.

Yoshi esitteli hieman taloaan Arballe ennen kuin johti tämän työhuoneeseensa.

”Suurin osa maalauksista tehdään täällä, valokuvien ottopaikkaa taas vaihdellaan välillä”, Yoshi selitti ja kertoi vähän tarkemmin suunnitelmistaan.

”Kaikissa kuvissa ei tarvitse olla ilkosillaan. Itse asiassa olin ajatellut, että ensimmäisissä kuvissa ja maalauksissa voisit olla jossain alusvaatteissa tai uima-asuissa. Tullaan vähän tutuiksi toisillemme ja nähdään, sujuuko yhteistyö mitenkä hyvin”, Yoshi selitti ja Arba oli samaa mieltä. Vaikkei riisuuntuminen mitenkään vierasta ollut hänelle, olisi hänestä silti mukava tutustua eka toiseen, ennen kuin hän esittelisi kaikkein kriittisemmät paikkansa.

Ja niin Arba kävi vaihtamassa hienompiin alusvaatteisiin, taittui erilaisiin asentoihin ja Yoshi otti testikuvia kameralla, teki joitakin luonnoksia, ennen kuin hän oli tyytyväinen. Arba otti sopivan asennon ja Yoshi otti maalausvälineensä esille.

Yoshi alkoi luonnostella ja Arba pysyi liikkumatta. Hän sai vaipua ajatuksiinsa miehen vedellessä värejä tauluun. Kerrankin Arballa oli aikaa suunnitella mielessään viikkoaikatauluaan, viikon ruokalistaa ja mitä asusteita hän ottaa seuraavalla kerralla mukaan. Ja sai hän muutenkin aikaa omille ajatuksilleen.

***

***

Arba sai nauttia pitkästä aikaa vapaaillasta työkaveriensa kanssa, vaikka Edda olikin aluksi vetänyt itkupotkuraivarit, ennen kuin oli suostunut menemään rouva Sawadan luokse yöksi. Arba kuitenkin tarvitsi itsekin välillä pientä virkistäytymistä, vaikkei hänellä ollutkaan tarkoitusta vetää päätään täyteen. Hän vain halusi nauttia hyvästä musiikista ja seurasta.

Ja hyvää seuraa olikin, sillä Arba piti työporukkaansa toisena perheenään.  Arba oli mennyt ulos haukkaamaan raitista ulkoilmaa Rikon kanssa jutellen ja naureskellen samalla sisäpiirivitseilleen.  Arba tunsi ihan poskiensa sattuvan kaikesta nauramisesta, eikä hän ollut ottanut kuin pari mietoa juomaa.

Väsymys alkoi kuitenkin painaa päälle, olihan Arballa joka aamu aikainen herätys lähettääkseen Edda kouluun. Kellokin alkoi näyttää sen verran, että sänky tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Arba päätti alkaa tekemään lähtöä, sillä taksia saisi kuitenkin odotella jonkin aikaa.

Arba hyvästeli Rikon, kävi sisällä ilmoittamassa muille ystävilleen lähdöstään ja lähti köpöttelemään kohti taksi tolppaa. Riko jäi vielä nauttimaan viileästä ulkoilmasta ennen kuin liittyi takaisin muiden seuraan. Arba ei jaksanut ymmärtää, miten muut pystyivät vielä tanssimaan ja juhlimaan. Hänhän oli tulossa vanhaksi.

Kävellessään kohti taksi tolppaa naisen ajatukset pyörivät pelkästään lämpimän sänkynsä ympärillä. Eddakin oli yökylässä rouva Sawadan luona, joten Arba saisi nukkua aamulla pitkään. Ei olisi mitään kiirettä valmistaa tytölle aamiaista ja kuunnella toisella korvalla lastenohjelmia. Arban ajatukset olivat täysin muualla, että hän meinasi kompastua jonkun jalkoihin kääntyessään kulman takaa.

Ensin Arba yritti saada tasapainonsa takaisin, kirosi ja pyyteli anteeksi, kunnes hän tajusi henkilön olevan täysin muissa maailmoissa. Ei mitään tietoa ympäristöstään. Arba oli polvistumassa miehen vierelle nähdäkseen, missä kunnossa tämä oli, kunnes tunnisti hänet. Silmän alapuolella oleva skorpionin näköinen tatuointi paljasti miehen henkilöllisyyden.

***

***

***

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Nimittäin joululoman aikana molemmat kannettavani tekivät tenät, molemmat huolettiin enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Kävi kuitenkin ilmi, että pelikoneeni vetelee viimeisiä, emolevy on hajoamassa, mutta vielä siis toimii. Paitsi langaton yhteys ei... En kuitenkaan tiedä, milloin se vetäisee viimeiset henkäykset. Aion kyllä hankkia sitten uuden läppärin, mihin saisi simsin. Mutta mitenkän hyvin vanhan kovalevyn saa siirretty, miten tiedostot pysyy tallessa, ym. Joten, saa nähdä miten käy. Ainakin pari seuraavaa osaa on valmiina...

Mut ei tuosta tuon enempää, kommenttia osasta?