***

***

***

***

Sopivan asunnon löytymisessä oli ollut omat haasteensa, sillä vaikkei Armakan sitä ääneen sanonut, ei hänkään halunnut asua missään pienessä vuokra-asunnossa. Joten lopulta, sopivan kokoinen, Ryoalle liian iso, asunto löytyi esikaupunkialueelta. Tytöt ja Ishilly olivat saaneet hoidella sisustuksen suurimmaksi osaksi, mutta rahapusseina toimivat Ryoa ja Armakan saivat ilmaista omia mielipiteitään aina välillä.

Ekaterina viihtyi uudessa kodissa. Toki hänellä oli pienempi huone, kuin mitä aikaisemmin, mutta se oli viihtyisä. Juuri sellainen kuin hän halusi. Ja mikä parasta, pihapiirissä oli lapsille suunnattu leikkialue. Tyttö viihtyikin siellä paljon, eikä välittänyt raekuuroistakaan, ellei Armakan olisi komentanut häntä sisälle.

Ikaruga ei edelleenkään elänyt unelma elämäänsä, mutta ainakin hänellä oli oma huone ja talossa oli kolme kylpyhuonetta. Ei tarvinnut aamuisin kilpailla siitä, kuka ehtisi ensimmäisenä hoitamaan aamutoimet. Mutta kotityöt piti yhä hoitaa itse ja nyt oli enemmän tilaa siivottavanakin.

Armakan ja Ryoa olivat pitäneet kädenvääntöä siitä, kumpi asunnoista he vuokraisivat kyseisestä taloyhtiöstä. Ryoa olisi halunnut toisesta päästä taloa asunnon, pienemmän ja halvemman, mutta Armakan halusi tilaa. Oli Ryoan lopulta pakko myöntää, että heidän kodista tuli ihan kodikas, eikä kylmä niin kuin oli kuvitellut. Selvästi miehellä oli yhä omia epäilyksiä rikkaita ja heidän elämäntyyliä kohtaan.

***

Ikaruga oli murrosiässä ja koetteli rajojaan. Hän viihtyi myöhään illalla ulkona muutaman läheisen ystävänsä kanssa. Heillä oli tapana nähdä toisensa jossain keskustassa ja jatkaa matkaa yhdessä.

Joskus Ikarugaa tultiin myös hakemaan, vaikka tytön oli pakko ihmetellä, mistä hänen kaverinsa oli limusiinin ryöstänyt. Ikaruga tykkäsi kokeilla rajojaan, mutta varkauksiin hän ei halunnut osallistua. Ehkä olisi vain turvallisempaa olla kyselemättä limusiinin alkuperästä.

Kello oli aina yli puolenyön, reilustikin, kun Ikaruga saapui retkiltään kotiin. Koti oli aina hiljainen, kukaan ei ollut tietoinen hänen poissaolostaan. Tyttö tunsi aina veren kohisevan suonissaan, kun hän hiipparoi huoneeseensa. Kiinnijäämisestä voisi olla kovatkin seuraukset, vaikka isä yrittikin olla mukava vanhempi.

***

***

Armakan oli järkyttynyt heidän naapureistaan. He saattoivat jo aikaisin aamulla alkaa metelöidä seinän takana. Aluksi Armakan antoi asian olla, mutta sitten kun siitä alkoi tulla tapa, löysi mies itsensä hakkaamasta seinää heti kun melu alkoi.

Ikarugalla ei ollut helppoa koulussa. Häntä kiusattiin kahdesta isästä, vaikkei hän mieltänytkään Ryoaa isäpuolekseen. Jopa Ikarugan kaverit saattoivat välillä piikitellä ja härnätä häntä asiasta.

Siinä iässä joukosta eroaminen ei ollut suotavaa. Ikaruga halusi kuulua joukkoon, sillä ne, jotka eivät kuuluneet, joutuivat usein toisten pilkattavaksi. Hän ei halunnut olla toisten ilkuttavana, edes kavereiden vitsit hänen vanhemmista eivät naurattaneet. Ikaruga ei edes pystynyt ottamaan asiaa vitsinä.

Ekaterinalla oli ehkä helpompaa. Kyllä hänkin sai koulussa välillä naurua ja osoittelua kahdesta isästä, mutta Ekaterina osasi olla välittämättä. Sillä Ryoa ei ollut hänen isäpuolensa, Ekaterinalla oli vain yksi isä. Tytön ystävät onneksi olivat hyväksyneet asian, eivätkä he yleensä siitä puhuneetkaan. Ryoa oli Ryoa, Armakan oli isä.

Ikarugan käytös tuntui vain pahenevan, eikä Armakankaan enää säästynyt esikoisensa kiukutteluilta. Tyttö kyllä teki selväksi, kun asiat eivät miellyttäneet häntä ja silloin melu alkoi. Armakan oli jopa järkyttynyt Ikarugan käytöksestä, mutta Ryoa totesi sen olevan normaalia teineillä.

Ehkä Armakanin hermoilu johtui myös siitä, että kerran sivusilmällä hän sattui huomaamaan ikkunasta Ikarugan tapaavan miespuolista ystäväänsä illalla. Hän ei jäänyt vakoilemaan enemmän, mutta arvasi, ettei normaalista ystävyydestä ollut kyse.

Ja oikeassa hän oli. Ikaruga oli alkanut seurustella Denji Okudan kanssa. Denjiä voisi kutsua pahaksi pojaksi, mikä kiehtoi tavallisen tytön oloista Ikarugaa.

***

***

Kun Ekaterina alkoi saavuttaa teini-ikää Armakan alkoi olla taas stressaantunut. Hän pelkäsi kuopuksen seuraavan sisarensa jalanjälkiä, mutta ainakin toistaiseksi Ekaterina viihtyi kirjoja lukien. Kuopus kertoikin Ryoalle haluavansa päästä yliopistoon ja opiskelevansa sitä varten mahdollisimman monta stipendiä itselleen.

Ekaterinalla oli tavoitteita, hänellä oli kunnianhimoa. Armakan, sekä Ryoa, olivat ylpeitä tytöstä. Enää vain jännitettiin sitä, kuinka kauan se kestäisi. Jaksaisiko tyttö opiskella loppuun asti, vai luovuttaisiko hän heti, kun kohtaisi vastoinkäymisiä?

***

***

Armakan kuitenkin sai nyt keskittyä enemmän esikoiseensa huomatessaan tämän hiipineen yöllä ulos. Mies odottelikin ovella väsyneenä ja huolestuneena Ikarugan kotiin tuloa. Jos häntä ei pian näkyisi, niin sitten Armakan soittaisi poliisille.

Onneksi Ikaruga kuitenkin tuli omin jaloin kotiin ja silloin Armakanin huoli korvaantui vihalla ja pettymyksellä. Ensimmäistä kertaa elämässään Ikaruga sai luennon isältään. Armakan ilmaisi pettymystään kovin sanoin ja esikoinen näytti olevansa pahoillaan. Tai sitten Ikaruga vain esitti päästäkseen vähemmällä.

Kuka tietää.

Ekaterina olikin ollut epäileväinen sisarensa yöllisistä reissuista. Isosisko oli aina liian väsynyt aamuisin, siihen nähden että olisi nukkunut riittävät yöunet. Ja välillä Ekaterina oli ollut kuulevinaan askelia rappusissa aamuyöstä.

Armakan oli alkanut olla väsynyt, ehkä Ikaruga tuotti hänelle enemmän huolta. Armakan itse ei ollut elänyt normaalia lapsuutta, joten hän ei osannut kuvitella syytä esikoisensa käytökselle. Ryoa yritti auttaa, mutta kovinkaan paljon hän ei voinut tehdä. Ikaruga ei kuunnellut Ryoaa, joten hän pystyi ainoastaan olemaan tukena Armakanille.

Mutta oli hänellä yllätys, jolla piristää Armakania. Ryoa oli päättänyt viimein kosia, vaikkei hänellä kovinkaan kalliiseen kihlasormukseen ollut varaa. Loppujenlopuksi Armakan tienasi heistä eniten, vaikka tekikin vain muutamaa vuoroa viikossa.

Mutta ajatus oli tärkein ja Armakan olisi ollut iloinen, vaikka sormus olisi ollut suklaamunasta.

He eivät juhlineet kihlausta mitenkään, oikeastaan Ryoa lähti pian sen jälkeen töihin. Eikä Armakankaan kokenut tarpeelliseksi lähteä soittelemaan sukulaiset läpi.

***

Ikaruga oli myrtynyt. Armakan oli antanut arestia, mutta kaikki tiesivät, ettei se välttämättä Ikarugaa estäisi. Tyttö oli kuitenkin päättänyt olla kunnolla, ainakin hetken ajan, mutta sai silti kutsua ystävänsä kylään. Teinit juorusivatkin pihalla ja Ikaruga sai pysyä lujana, ettei olisi sinä samaisena iltana lähtenyt taas reissuun. Ehkä yhdet hyvät yöunetkin tekisivät hyvää.

Armakan siivosi keittiötä ja huomasi vilkuilevansa vähän väliä ikkunasta ulos. Hän huolestui, kuinka nopeasti hän oli menettänyt luottamuksensa Ikarugaan, kun piti vähän väliä tarkistaa toisen pysyvän yhä pihapiirissä.

Armakan tunsi päänsä hajoavan. Taas oli niin monta asiaa tapahtunut lyhyen ajan sisällä ja mies alkoi jälleen epäillä itseään, sekä omia kykyjään vanhempana. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että lääkevastaisena henkilönä Armakan oli jättänyt ottamatta masennuslääkkeitään pariin päivään.

***

***

Siskosten välitkin olivat alkaneet kärsiä. Tytöt olivat toistensa kurkuissa vähän väliä. Joko Ekaterina sivalsi jollain tavalla isosiskoaan tai sitten Ikarugaa vain ärsytti nuoremman naama. Tappeluun he päätyivät aina tavalla tai toisella, eikä siitä voinut syyttää vain toista.

Siitä, mistä se kaikki oli lähtöisin, oli epäselvää. Armakan ei ollut aina edes todistamassa tyttöjen yhteydenottoja ja ehkä se oli hyväkin asia. Mies ei olisi kaivannut lisää päänvaivaa, eikä hän teinnyt, miten lähtisi tätäkin ongelmaa purkamaan.

Ehkä syy oli enemmän Ikarugassa. Siinä, että hän oli kateellinen pikkusiskolleen. Ekaterina oli hyvässä kunnossa, nätti ja kavereita, jotka eivät vinoilleet perheestä hänelle. Ekaterina oli hyvä koulussa, todistus täynnä ysejä ja kymppejä. Ikaruga taas ei ollut sinut itsensä kanssa. Ehkä pikkusiskon itseluottamus oli se, mikä häntä eniten ärsytti.

***

Armakan oli hermoromahduksen partaalla ja Ryoa yritti saada toisen puhumaan edes asioista. Ehkä Armakan ylireagoi, mutta Ryoa yritti silti ymmärtää. Enemmän hän oli huolissaan siitä, että Armakan oli jättänyt lääkkeet vähemmälle.

Mutta Ryoan oli myös pakko myöntää, ettei Ikarugan poikaystävä antanut kovinkaan positiivista kuvaa. Hän oli nähnyt kaksikon eräänä iltana yhdessä töistä tullessaan, mutta ei ollut ottanut asiaa aikaisemmin puheeksi.

”Vähän sellainen huligaanin oloinen”, Ryoa totesi ja sai Armakanin huulille pienen hymyn.

”Vähän kuin sinäkin aikoinaan…”

***

***

Ikaruga tuijotti itseään peilistä. Hän oli tavalliseen tapaansa menossa Denjin kanssa ulos ja yritti löytää sopivia vaatteita. Ikaruga ei ollut tyytyväinen kehoonsa ja yritti yleensä pukeutua sen verran väljiin vaatteisiin.

Kun kerro oli yli puolen yö, Ikaruga hiipi ulos ovesta. Armakan oli töissä sinä yönä, eikä tulisi ihan heti vielä kotiin. Ikaruga vain toivoi Denjin tulevan ennen isäänsä.

***

***

Ryoa oli kiinnostunut Ekaterinan tulevaisuuden suunnitelmista ja kyselikin niistä tytöltä. Perheen kuopus kertoi vielä ammattihaaveensa olevan iso kysymysmerkki, mutta uskoi valaistuvansa yliopistolla. Ryoa kertoikin omista kokemuksistaan, mutta kehotti myös kysymään Armakanilta, joka kävi paikallista yliopistoa.

Ryoa tuli paremmin toimeen Ekaterinan kanssa, johtuen ehkä siitä, että tyttö oli enemmän jalat maassa-tyyppiä. Vaikka kuopus olikin saanut asua kartanossa palvelijoiden hyysättävänä, oli hän nopeasti omaksunut myös omien jälkiensä siivoamisen.

Toista oli ikaruga, joka oli kuitenkin lapsena saanut siivota äitinsä ja sisarensa sotkuja. Ehkä hän siksi kokikin, ettei siivoaminen enää kuulunut hänelle. Esikoinen vietti aikaa mieluummin omassa huoneessa kotona ollessaan.

Toistuvat yökarkaamiset eivät kuitenkaan olleet enää salaisuus ja Armakanin oli otettava itseään niskasta kiinni pitääkseen esikoiselleen puheen. Ikaruga ei kuitenkaan ottanut saarnaa hyvällä vastaan ja välillä päätyi syyllistämään isäänsä poissaolostaan.

Se oli pahin mahdollinen isku, mutta Ikaruga ei näyttänyt katuvan sanojaan. Ei ainakaan sillä hetkellä. Myöhemmin tyttöä tietysti kadutti, mutta anteeksi pyytäminenkin oli niin vaikeaa.

Armakan oli myös huomannut Ikarugan syövän useammin ja pohti syytä. Kokiko tyttö huonoa omatuntoa jostain ja yritti peittää sitä syömällä? Vai oliko hänellä muita huolia ja söi suruunsa? Armakan toivoi Ikarugan puhuvan, muttei uskaltanut lähteä vielä kysymään asiasta.

Siinä missä toinen söi sipsejä joka päivä, oli toinen juuttunut kiinni kuntopyörään. Armakan oli alkanut löytää kuopuksen yhä useammin kuntoilemasta ja muistuttikin tyttö usein kohtuullisesta liikunnasta ja levosta.

***

Ikaruga oli itsekin alkanut huomata muutoksia itsessään. Jotkut ruuat ällöttivät ja hän oli alkanut voida huonosti viime aikoina. Ystävät olivat kehottaneet menemään lääkäriin, mutta Ikaruga ei uskonut kyseessä olevan mitään vakavaa.

”Ikaruga, onko jotain mistä haluaisit puhua?” Armakan kysyi tullessaan hetkeä myöhemmin aamiaiselle.

”Ei, kuinka niin?”

”Olet jotenkin vaisun oloinen”.

Ikaruga ei kuitenkaan vastannut vaan juoksi oksentamaan. Ryoa ja Ekaterina osallistuivat myös aamiaiselle pian Ikarugan poistumisen jälkeen.

”Onko oksennustautia liikkeellä?” Armakan kysyi noustessaan paikaltaan, mutta sai vain pään pudistelua vastaukseksi.

***

***

Ikaruga päätyi lopulta ostamaan raskaustestin, kun yksi hänen ystävistään sitä ehdotti. Ja tulos järkytti tytön pahanpäiväisesti. Hän näki tulevaisuutensa suorastaan murenevan silmien edessä.

Myöhemmin samana päivänä, kun muu perhe oli katsomassa elokuvaa, päätti Ikaruga pudottaa pommin. Parasta olisi päästää heti asia pois sydämeltä.

”Iskä, et ehkä pidä tästä, mutta oon raskaana”.

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, ainoa ääni tuli televisiosta.

***

***

***

***

Julkaisen näköjään osia vähän tiuhempaan tahtiin, kuin ennen :D Uusi taloesittelykin on katsottavissa ja kommenttia saa jättää :)