***

***

***

***

Hiramera ja Takauji muuttivat heti yliopiston jälkeen yhteen miehen vanhempien jättämälle kotitilalle. He asuivat kaksin isossa talossa, jossa riitti Hirameralle puuhaa. Pientä remppaa ja laittamista löytyi koko ajan, mutta silti paikka tuntui kodilta. Joitakin oli muutettu jo vähän nykyaikaisempaa, mutta joissakin asioissa Takauji halusi olla vanhoillisempi.

Takauji huolehti tilantöistä, satoi tai paistoi. Aurinkoisella kelillä Hiramera huolehti kotona ollessaan, että mies muistaisi juoda tarpeeksi usein. Sateisella kelillä hän oli valmistamassa kahvia, jotta Takauji saisi jotain lämmintä juotavaa käydessään sisällä kuivattelemassa.

Hirameralla oli kuitenkin omatkin juttunsa. Hän kävi ahkerasti harjoittelemassa askelia ja välillä tuli kiertueita, jolloin tuli oltua poissa kuukausiakin kerrallaan. Mutta silloin oli sitäkin ihanampaa palata kotiin ja ottaa hetki rennosti ennen uuden esityksen harjoittelemista.

Nyt hänellä oli varaa itse oman tanssiopetukseensa, eikä Takuron tarvinnut toimia enää rahapussina. Hiramera huolehti myös, että mies saisi Misan kanssa aina eturivin liput ilmaiseksi kiitokseksi kaikesta, mitä he olivat tehneet hänen eteensä.

Hiramera halusi tehdä jotain muutakin heidän hyväkseen, mutta Takuro kieltäytyi. Joten Ikaruga yritti aina osoittaa kiitosta muilla pienillä asioilla lippujen lisäksi. Sillä ilman Takuroa hän ei olisi päässyt niin korkealle, missä hän nyt oli. Mies oli hänen suurin tukijansa.

***

Alkuaikoina Hiramera kärsi pienestä esiintymiskammosta, mutta nyt hän rakasti olla ihmisten edessä näyttämässä taitonsa. Hän kuului lavalle ja hän halusi näyttää sen kaikille. Että hän ansaitsi paikkansa suurena tähtenä.

Ennen kaikkea Hiramera halusi näyttää vanhemmilleen, kuinka väärässä he olivat. Hän oli tähti, yksi suositumpia tanssijoita.

***

Kun Hiramera oli kotona, hän auttoi Takaujia hieman peltotöissä. Ei hän paljon osannut tai edes halunnut tehdä, mutta hieman helpotti kuitenkin istuttamalla siemeniä tai kastelemalla kasveja.

Mutta Hirameralla alkoi olla tärkeämpääkin mietittävää, johon hän vaati välillä Takaujin osallistumista. Nimittäin heidän häät. Takauji oli heti kosittuaan ilmoittanut, ettei halunnut mitään megaluokan juhlia. Hiramera oli pitkälti samoilla linjoilla. Ehkä jotkut alan lehdet halusivat kuvia tai haastatteluja, mutta Hiramera halusi pitää tanssin ja perhe-elämän erillään.

Tietysti vieraiksi kutsuttiin kaikki sukulaiset ja juhlat pidettäisiin takapihalla, vielä kun ilma oli lämmintä ja kaikki kukat kukkivat. Hiramera oli jo löytänyt itselleen mieluisan mekon, hyvin simppelin ja nätin.

Heidän suurin kysymys oli, kumman sukunimen he ottaisivat. Perinteisesti se olisi miehen, mutta Hiramera piti omasta sukunimestään, jolla hän oli kerännyt mainetta. Ehkä asiaa hieman auttoi sekin, että Ochiai on ollut aikoinaan paljon tunnetumpi nimi, että Hiramera tunnustettiin maailmalla.

Ja olihan se hieman erikoisempi sukunimi. Takauji oli hieman vastahakoinen tekemään jotain perinteestä poikkeavaa, mutta suostui kuitenkin lopulta ottamaan Hirameran sukunimen.

”Jos sie nii halluut”, Takauji tokaisi ja siirsi lopulta keskustelun takaisin tarjoiluun. Nimi oli kuitenkin vain pelkkä nimi, eikä Takauji jaksanut tapella sellaisesta asiasta pitkän päivän jälkeen.

***

Hiramera jutteli häistään Armakanille, joka oli Ryoan kanssa taas kaupungissa kesän.

”Ottihan minunkin isäni äidin sukunimen heidän mentyä naimisiin ja Hashiyamasta tuli enää vain yrityksen nimi”, Armakan kertoi kuultuaan lapsenlapsensa kertomuksen sukunimi-riidasta.

”Takauji tuntui pettyvän tosi paljon”, Hiramera kertoi.

”Jos hän rakastaa sinua tarpeeksi, niin ei sukunimen pitäisi vaikuttaa siihen ollenkaan”.

”Aiotko muuten kutsua äitisi ja isäsi häihin?”

”En tiedä, kai heidät on pakko. Takaujin vanhemmat ovat kuolleet, niin hän haluaisi edes minun vanhempien olevan paikalla…”

”Et vaikuta kovin iloiselta”.

”En tiedä, miksi heidät on pakko kutsua… He eivät ole olleet kannustavia koskaan ja varmaan häissäkin he lyövät vetoa, milloin me muka eroamme”, Hiramera paasasi. Hän oli katkera vanhemmilleen, mutta samalla hän halusi näyttää heille, että kaikesta heidän epäilyistään huolimatta hän oli onnistunut tavoitteissaan.

”Koita olla heitä fiksumpi”, oli kaikki mitä Armakan neuvoi. Ryoa oli vaiti koko keskustelun alun, sillä miehellä ei ollut juuri kehumisen sanaa Ikarugasta. Ja Armakanin vuoksi hän päätti pitää mielipiteensä itsellään. Tai ei ainakaan sanonut niitä Armakanin kuullen.

***

***

Hiramera oli saanut hankittua kaikki koristeen ja alkanut laitella niitä paikoilleen. Takaujista ei ollut paljon apua, sillä miehellä meni lähes kaikki aikansa peltotöihin. Hiramera mietti palkkaavansa apulaisen häälahjaksi Takaujille. Ehkä siten toinen saisi hieman aikaa rentoutuakin.

Hiramera oli stressaantunut, vaikka saikin apua niin Misalta, Armakanilta kuin Emililtäkin. Hän halusi vain päivän olevan täydellinen tai ainakin sinne päin. Mutta kun Ikaruga oli ilmoittanut hänen ja Denjin pääsevän häihin, niiden rauhallisuus alkoi huolestuttaa tulevaa morsianta.

Takauji ei näyttänyt hermoilevan häistä, tai ei ainakaan vieraiden käyttäytymisestä. Mies oli enemmän huolestunut siitä, että kasvimaa näyttäisi hyvältä suurena päivänä. Siellä ei saisi olla yhtään torakoita tai rikkaruohoja. No, murheensa kullakin.

Onneksi Hiramera sai soittaa Emilille milloin tahansa purkaakseen huoliaan juhlista. Punapää lupasi katsoa Ikarugan ja Denjin perään, etteivät he aiheuttaisi mitään numeroa. Kun Misa ja Takurokin oli kutsuttu, oli Emili ja Hiramera molemmat pyytäneet heitä olemaan huomioimatta Ikarugaa sekä Denjiä. Vaikka Hiramera uskoikin Takuron ja Misan osaavan käyttäytyä.

***

***

Lopulta suuri päivä koitti. Takauji oli löytänyt jostain vaatimatton puvun itselleen, mutta ei Hiramerankaan mekko sokaissut silmiä kimalteilla ja läpinäkyvillä kankailla. He olivat molemmat pukeutuneet melko vaatimattomiin asuihin.

Vieraat saivat seisoa, sillä missään kohti heidän pihaa ei ollut tarpeeksi tilaa levittää kymmenkunta tuolia. Mutta kaikki olivat terveitä, paitsi isovanhemmat, mutta he olisivatkin saaneet halutessaan tuolin alleen, jos alkaisi heikottaa.

Paljon Ikarugan pettymykseksi Hiramera oli kutsunut myös Sakin juhliinsa, vaikka hän olikin ollut melko vähän tekemisissä isoäitinsä kanssa. Saki oli kuitenkin tullut mielellään ja Armakan sekä Ryoa olivat päässeet hänen kyydillään. Sakilla kun on auto ja miehillä ei.

Pariskunta olivat lopulta päätyneet ottamaan Hirameran sukunimen, vaikka asiasta oltiinkin yllättäen käyty useampi keskustelu, ennen kuin molemmat olivat tyytyväisiä.

Kun seremonia oli ohi ja ruokailutarjoilut aloitettu, alkoivat vieraatkin kulkea vapaammin pihalla. Ryoa jutteli sivummalla Misan kanssa ja hetken jopa näytti siltä, että Ikaruga olisi ollut aiheuttamassa kohtausta. Ekaterina ehti tulla kuitenkin kiinnittämään sisarensa huomion muualle. Näköjään Armakan oli kehoittanut kuopustaan huolehtimaan sisarestaan, ettei mikään menisi vikaan Takaujin ja Hirameran juhlissa.

Takauji oli täysin tietämätön ympärillään tapahtuvasta salaoperaatiotehtävästä ja Hiramera yrittikin parhaansa, ettei toinen saisikaan tietää. Hän ei jaksanut selittää asiaa tuoreelle aviomiehelleen, joka tuskin edes asiaa ymmärtäisi, sillä hän  ei ole koskaan edes tavannut ja nähnyt, kuinka Ikaruga ja Denji olivat puhuneet tyttärelleen.

Lopulta juhlat oli ohi, paljon oli ehtinyt tapahtua ja Hiramera saattoi olla vain onnellinen vieraiden alkaessa liueta paikalta. Morsian oli erityisen kiitollinen Armakanille, joka oli onnistunut yllättävän hyvin pitämään esikoisensa aisoissa aiheuttamasta kaaosta.

***

***

***

***

Hääjuhlat taisivat olla onnistuneet, mutta kyllä siellä tapeltiin ja Ryoa ja Armakankin alkoivat vihata toisiaan. Olikohan Ekaterina, joka antoi isälleen ei niin viattoman pusun, josta Ryoa suuttui... 

Anyway, kommenttia saa jättää. Ja katsotaan, milloin saan aikaiseksi aloittaa uutta tarinaa... Oon nyt paljon kiinnostuneempi pleikkarista...