***

***

***

***

Armakan oli ollut vihainen, vaikka Ikaruga olikin yrittänyt pehmittää uutista. Ehkei isä ollut vielä halunnut tulla isoisäksi.

Ryoa puolestaan oli tehnyt selväksi, ettei hän suostunut majoittamaan Ikarugan poikaystävää saman katon alle. Jos nuoret halusivat olla yhdessä, he saisivat etsiä oman asunnon.

Ja sen takia Ikaruga oli oksentamassa sisuskalujaan ulos pienen pienessä kylpyhuoneessa.

***

Denji oli jo heitetty aiemmin ulos kodistaan ja asui yksin asuntovaunualueella. Ikaruga muutti yhteen poikaystävänsä kanssa kerrottuaan vauvauutisen. Denjillä oli ristiriitaiset tunnelmat, kuten Ikarugalla. Olihan vauva kiva asia, mutta siinä menisi nuoruus samalla. Mutta olivat he kuitenkin käyneet ostamassa jo vauvan tarvikkeita valmiiksi, ettei kukaan pääsisi syyttämään heitä hidastelusta sen takia.

Ikarugan oli myös hyväksyttävä se tosiasia, että hänen piti pitää pieni koti siistinä. Yksin, sillä Denji ei siihen juuri osallistunut. Kaksikko kävi koulussa ja Denji töissä, joten Ikaruga totesi sen olevan täysin reilua, että hän piti kotia siistinä. Vaikka vihasikin sitä.

Kotoa pois muuttaminen paransi isän ja tyttären välejä, sillä Ikarugan oli viimein otettava vastuu elämästään. Armakan vieraili paljon esikoisensa luona ja Ikaruga puolestaan kävi sunnuntaisin kotona illallisella.

Ikaruga esitteli piha ympäristöä isälleen, joka oli hieman huolestunut toisen pärjäämisestä kaupungin ulkopuolella. Armakan lupasikin aina lainata hieman rahaa, jos Ikaruga sattuisi sitä tarvitsemaan, mutta vain äärimmäisen hädän hetkellä. Nuorten olisi kuitenkin itse opittava huolehtimaan raha-asioistaan.

***

Ei elämä täysin mukavaa ollut pienessä asunnossa. Ikaruga oli kuvitellut jotain ihan muuta, mutta Denji ei ollut selvästi vielä valmis astumaan vastuuseen elämään. Toki hän kävi töissä, mutta myös hauskanpito oli tiukasti nuorukaisen mielessä.

Ja kun Ikaruga jäi kotiin huonovointisuuden takia, viihtyi Denji kavereidensa kanssa ulkona keilaamassa, pelaamassa biljardia tai vain muuten hauskaa pitämässä. Denji ei ehkä ollut valmis astumaan isän saappaisiin, mutta olihan siihen vielä aikaa. Ikaruga päätti antaa tämän pitää hauskaa vielä kun voi.

Vaikka olisi Ikaruga arvostanut, jos Denji olisi edes voinut ottaa hänet välillä mukaan, kerta nuorukainen söi usein ulkona. Rahaa kului ravintoloihin, sillä Ikarugan ruuanlaitto taidot olivat vielä olemattomat, eikä Denji halunnut elää pelkällä näkkileivällä.

Mutta ehkä he tottuisivat pian elämään yhteistä elämää.

***

***

Ekaterina valmistautui yliopistoa varten hyvissä ajoin. Hän etsi netistä tietoa eri vaihtoehdoista, lisä tietoa pääaineista ja millä alalla työllistyi parhaiten. Hän halusi suunnitella elämäänsä paremmin kuin sisko. Ekaterinalla oli selvä kuvio, miten eläisi elämänsä.

Tyttö usein kertoikin isälleen suunnitelmistaan ja kysyi tämän mielipidettä tai tieto jostain asiasta. Ekaterina oli utelias ja halusi aina tietää kaikesta kaiken. Hän ei voinut sietää tietämättömänä olemista. Ehkä hän siksi halusi määrätä oman tulevaisuutensakin.

Armakan yritti toppuutella kuopustaan ja totesi elämän lisäävän aina omat mausteet soppaan, joita ei voinut ennustaa. Ekaterina ei voinut määrätä kaikesta ja vaikka suunnitelmallisuus olikin hyvä asia, niin kuopuksen olisi hyvä myös varautua pettymyksiin.

Ekaterina ymmärsi kyllä isänsä sanat, mutta ei voinut estää itseään miettimästä, mitä tekisi tulevaisuudessa. Hän rakasti asioiden suunnittelua, varsinkin isompien asioiden. Ei mitään huomisen lukujärjestystä.

***

Armakan oli hieman huolestunut myös Ekaterinan kuntoiluinnostuksesta. Hän pelkäsi Ekaterinan menevän liiallisuuksiin ja pian omien mielenterveysongelmiensa lisäksi Armakan joutuisi myös kamppailemaan kuopuksen pakkomielteiden kanssa.

Hän oli kertonut huolistaan Ryoalle ja miehet usein istuivatkin yhdessä jutellen Ekaterinan kanssa tytön kuntoillessa samalla. Siten he voisivat katsoa, ettei homma menisi liiallisuuksien puolelle.

***

***

Eräänä kauniina syyspäivänä Armakan oli viemässä roskia. Oli vielä aamu, kello oli juuri tulossa kahdeksan ja päivä näytti alkavan hyvin. Armakan oli hyvällä tuulella.

Kun hän kääntyi palatakseen takaisin sisälle, Armakan sai melkein sydänkohtauksen huomatessaan henkilön seisovan takanaan.

Hyvin tutun henkilön.

Armakan kutsui yllätysvieraan sisälle, kun hän meni valmistamaan aamiaista. He keskustelivat hiljaisella äänellä viime vuosien kulkua, eivätkä kuulleet askelia rappusissa.

Ekaterina oli herännyt ulko-oven ääniin ja laahusti väsynein askelin alakertaan. Tyttö hieroi rähmää pois silmistään, kun hän tuli keittiöön.

”Isä, kuka täällä on tähän…”

”… Aikaan?” Ekaterina hiljentyi kun vieras kääntyi häneen päin. Hän näytti tutulle, mutta Ekaterina ei saanut mieleen kuka nainen oli.

”Ekaterina, oletan”, nainen sanoi epävarmasti.

Armakan kattoi pöydän ja viittoi naisväen syömään. Ekaterina oli yhä yhtä kysymysmerkkiä, kun aikuiset tuntuivat olevan hyvin vaivaantuneita. He alkoivat syömään hiljaisina, vaikka kuopus vilkuilikin kysyvänä kahta edessä istuvaa henkilö.

”Tuota.. voisiko joku selittää, mitä on tekeillä?” Ekaterina rikkoi painostavan hiljaisuuden.

”Aivan, olen pahoillani äkillisestä ilmaantumisesta. On kai ihan ymmärrettävää, ettet muista minua”, nainen sanoi ja katsoi hieman apua pyytävästi Armakania.

”Saki, mitä teet täällä tarkalleen?” Armakan kysyi.

Silloin Ekaterina tajusi, kuka vieras nainen oli. Ja kuinka pahalta tuntui, ettei hän tunnistanut omaa äitiään.

”Olen vain ohikulku matkalla. Tosin olen palannut takaisin Tsukimuraan asumaan”, Saki kertoi.

Keskustelu keskeytyi, kun Ryoa saapui myös alakertaan aamiaiselle. Mies vilkaisi nopeasti Sakiin päin ja Ekaterina huomasi heti miehen ryhdin jäykistyvän. Näköjään he tunsivat jo toisensa entuudestaan.

Ryoa istahti Armakania vastapäätä ja vilkaisi kysyvänä toista. Mutta sai vastaukseksi vain olankohautuksen. Tunnelma oli vielä painostavampi kuin äsken, Ekaterina pystyi aistimaan Ryoan olevan hieman vihamielinen hänen äitiään kohtaan.

Armakan yritti rikkoa hiljaisuuden kyselemällä Sakin kuulumisia ja Ekaterina riensi isänsä avuksi. Olihan hänkin utelias äitinsä elämästä ja siitä, miksei tämä koskaan ottanut millään tavalla yhteyttä heihin. Saki oli hieman vähäsanainen, mutta kertoi kuitenkin matkustelleensa ja asuneensa välillä huonoissakin oloissa.

Saki kertoi käyneensä pohjalla ja nousseensa sieltä. Hän ei valottanut yksityiskohtia, mutta Ekaterinalla oli käsitys, millaista elämää hänen hieman villi äitinsä oli elänyt.

”Nyt muutin tänne ja tanssinopettajaksi pääsin”, Saki päätti lyhyen selityksen.

Kun Ekaterina meni vaihtamaan vaatteet ja Armakan alkoi siivota ruokia pois, Ryoa päätti kysyä, missä Saki asui. Nainen kertoi asuvansa motellissa, sillä vapaata asuntoa ei ole vielä löytynyt. Yllättäen se oli Ryoa, joka tarjosi Ikarugan vanhaa huonetta naiselle.

***

***

Saki otti tarjouksen vastaan ja Ekaterina keksi järjestää perheillallisen. Tai Armakan sen illallisen valmisti. Ekaterina kutsui Ikarugan myös, muttei paljastanut sisarelleen heidän äidin olevan vierailulla. Siskon ilme olikin ollut näkemisen arvoinen, kun ovesta sisään astuessa hän näki Sakin.

Jos aamiainen oli ollut painostava, niin illallinen vasta kiusallinen olikin. Ikaruga ei huomioinut äitiään ollenkaan, jutteli enemmän isälleen. Kehonkieli kertoi, ettei hän ollut yhtään iloinen jälleennäkemisestä. Armakan oikeastaan odottikin jo, milloin Ikaruga räjähtäisi.

”Isä, mitä ihan oikeasti toi tekee täällä?” Ikaruga kysyi viitaten äitiinsä, muttei edes vilkaissut Sakiin päin.

”Saki on täällä muutaman päivän, kunnes saa asunnon”.

”Ja missä se nukkuu?”

”Sinun vanhassa huoneessa”, Ryoa totesi ja juuri kun Ikaruga oli protestoimassa, niin Ekaterina muistutti sisarensa muuttaneen pois.

Illallinen ei päättynyt hyvin.

***

***

***

***

Näin lokakuun kunniaksi uusi osa julki. Täällä päin ilmat alkaa olla hieman siedettävämpiä jo, ei enää niin kuumaa ja hiostavaa :D Uutta tarinaakin oon jo hieman kaavaillut ja kirjoitellut, joten saa nähdä, mitä keväällä/kesällä on luvassa ;)