***

***

***

***

Yaqut katseli hiljaisena Riniä. Jopa takaapäin näytti siltä, kuinka surullinen ja masentunut nainen oli, vaikka hän yrittikin kulkea selkä suorassa ja piilottaa kipunsa. Välillä se onnistui, yleensä ei.

Yaqut ei tiennyt, mitä tehdä tai edes sanoa. Rin oli heistä se, joka osasi toimia näissä tilanteissa lohduttavana olkapäänä, ei Yaqut. Mutta nyt Rin itse tarvitsi sitä olkapäätä, eikä mies osannut tehdä muuta kuin olla lähellä ja näyttää tukensa. 

Rin oli saanut keskenmenon, mikä oli murentanut naisen täysin. He olivat menettäneet lapsensa ennen kuin tämä oli ehtinyt edes syntyä.

Yleensä niin vahva nainen oli murskana ja Yaqut tajusi, että Rinkin oli vain ihminen. Ei mikään supernainen, vaikka yleensä siltä vaikuttikin. 

Yaqutin ei ole ennen tarvinnut huolehtia toisten jaksamisesta ja psyykkeestä, mutta nyt hän ei voinut olla huolehtimatta Rinistä. Huoli tietysti tuli parisuhteen mukana, mutta tunne oli uusi nuorelle miehelle. Hän tunsi itsensä niin voimattomaksi.

Yaqut yritti itsekin selviytyä menetyksestä. Hän oli odottanut lasta, mutta keskenmeno murskasi ne toiveet. Häntä pelotti, ettei Rin haluaisi enää yrittää. Ja samalla Yaqutia pelotti, että Rin halusikin vielä yrittää ja sama toistuisi uudestaan.

Keskenmeno oli niin vieraskäsite heidän suvussa. Kaikki kyllä tiesivät, mitä se meinasi, mutta jos Yaqut menisi kysymään neuvoa tilanteeseen, kukaan ei osaisi vastata kunnolla. Koska kellään lähisukulaisella ei ollut lapsia, kukaan ei ollut edes yrittänyt.

Rinillä ei ollut helppoa. Hän näki jatkuvasti painajaisia keskenmenosta ja syytti itseään tapahtuneesta. Hän oli saanut sairaslomaa töistään, mutta pelkkä kotona oleminenkaan ei tuntunut olevan hyväksi naiselle.

Rin ja Yaqut olivat etäisempiä kuin koskaan aikaisemmin. Saattoi olla päiviä, etteivät he puhuneet toisilleen mitään, hyvä jos edes näkivät toisiaan välillä. Rin ei tuntunut saavan otetta elämästään. Eikä Yaqut halunnut hoputtaa, hän ei halunnut pahentaa tilannetta entisestään.

Mutta Rin tuntui luovuttaneen vähän jokaisessa asiassa. Hän ei jaksanut miettiä töitään, opsieklut olivat alkaneet jäädä jälkeen ja jopa parisuhdekin alkoi tuottaa naiselle paineita. Hän tiesi Yaqutin jäävän huomiotta ja kaipaavan tyttöystäväänsä, mutta Rin ei vain jaksanut kiinnostua mistään.

Nainen ei tuntunut huomaavan kylpyhuoneen oven käyvän ja hätkähtikin kuullessaan Yaqutin äänen aivan vierestä.

"Rin, minä uskon että sinuun sattuu ja saat itkeä niin paljon kuin haluat. Mutta tiedäthän, että jossain vaiheessa sinun on pakko jatkaa eteenpäin?"

Yaqut mietti sanojaan huolellisesti. Hän ei halunnut järkyttää Riniä entisestään, mutta jotain oli tehtävä. 

"Minä olen tukenasi, kunha vain sanot, mitä tarvitset".

Rin jaksoi viimein nousta lattialta ja Yaqut kaappasi naisen heti syleilyyn.

"Olen pahoillani...", Rin mutisi hieman itkuisesti, mutta Yaqut pystyi tuntemaan tämän jo hymyilevän hieman. Ehkä asiat muuttuisivat sittenkin hieman parempaan suuntaan.

***

***

Rin otti askel askeleltaan itseään niskaksta kiinni ja pikku hiljaa heidän elämänsä palasi urilleen. Hän oli ottanut opintojaan kiinni ja pari kertaa viikossa hän pitäisi terapia istuntoja. Rin ei halunnut kuormittaa itseään heti sairaslomalta palattuaan ja terapeutin palkalla hänellä oli varaa säädellä istuntojensa määrää.

Yaqutille oli tullut viime aikoina paha tapa hiipiä Rinin taakse ja säikyttää nainen lähes kuoliaaksi. Ennen kuin Rin ehti kuitenkaan torua miestä, oli tämä polvistunut naisen eteen. 

Pelkkä asento kertoi naiselle jo mitä oli luvassa, mutta oli se silti ihana yllätys saada sormus. Yaqut oli varmasti käyttänyt siihen suurimman osan palkastaan, mutta Rin ei pystynyt torua punapäätä siitä, vaikka heidän olikin tarkoitus säästää rahaa omakotitaloon. No, ehkä he voisivat ottaa pankista lainaa.

"Nyt päästään suunnittelemaan häitä", Yaqut totesi ja Rin nauroi. He olivat jo puhuneet siitäkin vähän, mutta mitään ei oltu lyöty lukkoon. Paitsi että luvassa ei olisi perinteisiä juhlia. Nekin suunnitelmat olivat tosin lykkääntyneet keskenmenon myötä.

***

***

Nuoripari päätyi lopulta ottamaan lainan pankista ja saivat ostettua ison omakotitalon. Rin sai perustettua sinne oman vastaanotonkin, joten hän pystyisi tekemään töitä kotoa käsin.

He olivat heti muuttolaatikot purettuaan alakneet järjestämään hääjuhliaan. Ruuat ja kakut he tilasivat pitopalvelusta, ei olisi puhettakaan, että Yaqut tai Rin valmistaisi itse ruuat. Niin erikoisia häitä he eivät kuitenkaan halunneet, missä tarjottaisiin vain juustomakaroonia ja juustoleipiä.

Kun Aurinko laski, pystyivät juhlat alkamaat. Yaqutilla ei ollut perinteistä smokkia eikä Rinillä valkoista mekkoa. He pukeutuivat juuri siihen, mikä itsestä tuntui parhaimmalta.

Rin ja Yaqut eivät olleet halunneet mitään jäykkää tilaisuutta, vaan juuri sellaisen, missä he itse viihtyisivät. Toki he olivat hankkineet kunnon hempeän kermakakun ja perus ruuat, niinkuin juhlissa yleensäkin, mutta koska muutto oli syönyt suurimman osan heidän varoista, eivät Rin ja Yaqut viitsineet hankia kalliita ruokia, joista ehkä puolet vain tulisi syötyä.

Vieraiksikin he olivat kutsuneet vain perheenjäsenet sekä pari työtoveria Yaqutin puolelta. Oikeastaan kaikki vieraat olivat Yaqutin puolelta, sillä Rinin perhe asui niin kaukana, etteivät he olleet vaivautuneet tulemaan juhliin.

"Meinasitko ihan itse syödä tuon palan?" Rin kysyi tuoreelta aviomieheltään tämän leikattua heidän hääkakkua. Yaqut vain hymyili, kunnes tunki ison palan vaimonsa suuhun. Naisen kirosanat hukkuivat kakkuun.

Juhlat olivat rauhalliset. Paimon tosin meinasi ajatua riitoihin Kalifan kanssa, mutta Sharrakan sai pidettyä rauhan naisten välillä. Aswa ei oikein tiennyt, mitä hän teki juhlissa ja pysyttelikin siksi lähellä miestään, eikä puhunut kenellekään. 

Koska pariskunnan varat olivat hieman tiukilla, olivat he yhdessä tuumanneet häämatkan olevan liian kallis ja turha. He päättivät sen sijaan viettää yön kylpylässä, hieman paremmassa sviitissä ja aamulla he palaisivat kotiin vastanaineina.

***

***

Yaqut oli edennyt töissä hyvään malliin, eikä hänen kontolleen jäänyt enää niitä surkeimpia töitä. Hän sai viimein vähän arvostusta ja palkkakin oli muhkeampi. Ja tietenkin miehen itsetuntoa hiveli se, että hän sai itse ajaa uudella autolla työmaalle, eikä kulkea kimppakyydeissä.

Rin puolestaan teki töitä kotonaan, ja jos hänellä ei ollut istuntoja, hän opiskeli. Hänen pitäisi opiskella vielä monta vuotta, varsinkin kun opinnot jäivät vähän jälkeen keskenmenon aikoihin. Nyt nainen päätti kuitenkin ottaa rennosti. He olivat Yaqutin kanssa päättäneet yrittää uudestaan, mutta tällä kertaa Rin yritti olla hermoilematta asioita.

Hän otti asiat rennosti, vielä rennommin kuin yleensä. Hän muisti pitää taukoja istuntojen tai opiskeluiden välissä. Hän ei ottanut stressiä opinnoistakaan, ei Rinillä ollut mikään kiire valmistua. Oma terveys ja jaksaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

***

Lopulta pariskunnan odotus palkittiin ja Rin tiesi olevansa raskaana, kun väsymys alkoi painaa enemmän, eikä pahoinvoinniltakaan voinut välttyä. Uutinen oli odotettu ja Rin yritti työntää pelon kauas mielestään. 

Yaqut odotti myös lasta, vähemmän pelokkaana kuin ensimmäisellä kerralla. Toki hän toivoi, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin, mutta isäksi tuleminen ei ollut enää niin kammottava ajatus. Hän oli jo ehtinyt kuvitella, millaista olisi leikkiä hippaa lapsen kanssa. Tehdä kaikkea sitä, mitä Yaqut ei ollut pystynyt tekemään oman isänsä kanssa.

Rin ja Yaqut olivat ehtineet jo hankkia tyhjään huoneeseen kaikki vauvalle tarvittavat välineet, vaikka olivatkin päättäneet odottaa raskauden etenevän vielä pidemmälle. Mutta kun puolet niistä oli ollut alennuksessa, niin miksi odottaa?

Pariskunnan illanvietto kuitenkin keskeytyi, kun Rin tunsi valtavaa kipua vatsassaan.

"Yaqut, nyt ei tunnu hyvälle..."

***

***

***

***

Enää olisi kymmenen osaa jäljellä :o sekä pari extraa...