WEp1oSw.png

***

***

***

***

GOoAhVU.png

Ishilly oli kutsunut siskonsa kylään ja katselikin kauhuissaan Shalulian kevyttä pukeutumista. Nyt oli ehkä kevät, mutta ilma oli silti hyytävä ja lumikin oli palannut koristamaan maisemia.

rA0zM3s.png

”Hei Lulia, ei vielä ole kesä”, Ishilly naurahti nuoremmalle. Shalulia näytti joko pelkäävän jotain tai sitten palelevan kovasti. Ishilly veikkasi jälkimmäistä, sillä eihän kartanossa nyt ollut mitään pelättävää.

pOxoFmg.png

”Ei kun tämä paikka on vain niin kammottava”, sisko kuitenkin vastasi ja Ishillyn pään yläpuolelle saattoi kuvitella suuren kysymysmerkin. Ensimmäistä kertaa joku kutsuu kartanoa aavemaiseksi.

”Älähän vitsaile”.

vPyQcZN.png

”Mutta asiaan, mitä kuuluu?” Ishilly vaihtoi nopeasti puheenaihetta. Hän ei jaksanut kuunnella toisen teorioita ja faktoja siitä, miten näissäkin tiloissa saattoi vaeltaa epätoivoisia henkiä. Toisaalta, Ishilly ei kyseenalaistaisi sitäkään teoriaa, tietäen edesmenneet omistajat.

Siskokset vaihtoivat kuulumisiaan ja Shalulia kertoi omasta perhe-elämästään. On-Off-suhde oli tainnut viimeinkin asettua.

***

pMYue3q.png

Lastenhuoneessa Marilla oli kädet täynnä töitä Armakanin kanssa. Palkattu lastenhoitaja saikin potkut parin kuukauden jälkeen ja siitä asti Mari on saanut hoitaa niitäkin tehtäviä, kunnes Ishilly ja Yasuhiro löytäisivät viimein heitä molempia miellyttävä hoitajan.

K1B5A3y.png

Mutta ei Mari viitsinyt valittaa lisätehtävistä. Armakan oli vain hellyttävä ja eloisa. Vaikka Maria hirvittikin välillä, kun poika meinasi kutsua häntä äidiksi. Oman äidin poissaolo selvästi vaikutti Armakaniin. Eivät Yasuhiro tai Ishilly vaihtaneet koskaan lapsensa vaippoja tai nukuttaneet häntä. Joskus harvoin saattoivat syöttää, mutta yleensä se oli Mari, joka hoiti kaiken.

***

***

kvR3SWV.png

Qu4oKSn.png

Ishilly oli perustanut blogin, jossa hän yleensä mainosti sisarensa ravintolaa ja kävikin sen takia siellä melko usein syömässä tai muuten nauttimassa hetken aikaa. Hän olikin vakio kasvo siellä, oma pöytä ja kaikkea. Siellä kului aina mukavasti parikin tuntia, eikä Ishilly edes ajatellut voivansa viettää sitäkin aikaa poikansa kanssa.

***

***

7Q2ejVz.png

Raskauskilot sekä jatkuva ravintolassa syöminen alkoivat näkyä Ishillyn kropassa ja naisen piti suunnitella päiväänsä säännöllinen jumppatuokio. Hän ei voinut lihoa, hänen piti olla hoikka ja aina edustavan näköinen.

9htaBF6.png

Sen ajan kun äiti jumppasi tai teki töitä, opetti Mari Armakanille mitä pojan vanhemmat halusivat tämän oppivan. Kävelyä piti treenata joka päivä, sitten pojalle luettiin kirjoja ja leikittiin kehittäviä leikkejä. Tulevaisuutta suunniteltiin koko ajan.

***

***

EESXm5u.png

Lopulta Ishilly ja Yasuhiro löysivät lastenhoitajan, joka miellytti heitä molempia. Nimikin oli sopiva, Nana, ja Armakan näytti kiintyvän naiseen nopeasti. Ensimmäisinä päivinä Mari oli ollut mukana, kunnes Armakan oli täysin, tai ainakin tarpeeksi, tottunut uusiin kasvoihin. Sitten punapää sai palata omiin hommiinsa.

ZhtbGOO.png

Ishilly oli tyytyväinen uudesta työntekijästä. Hänellä ei ollut mitään valittamista, toisin kuin edellisen kanssa. Vielä kun Nana vain viihtyisi heillä niin kauan, kuin olisi tarvetta. Ishillyä ei kiinnostanut alkaa käydä uudestaan läpi hakijoita.

vfqFAlj.png

Kun yksi murhe oli saatu hoidettua, oli seuraavan vuoro. Nimittäin oma mies. Mies, joka näytti juuttuneen tuoliinsa kiinni. Johon sai kontaktia vain työasioissa. Yasuhiro oli tällä hetkellä niin uppoutunut töihinsä, että Ishilly alkoi jopa tuntea itsensä yksinäiseksi. Ei sillä, että he yleensäkään mitään syvällisiä keskusteluja kävisivät, mutta ainakin toisen läsnä ollessa ei tullut yksinäisyyden tunnetta.

9rC1qbv.png

Yasuhiron työinto oli äitynyt jopa niin pahasti, että mies meinasi välillä unohtaa jopa syödä tai tulla nukkumaan. Ishilly oli saanut jo uhata harjan kanssa niin kutsuttua aviomiestään huolehtimaan itsestään.

***

***

jYKJq3q.png

Kaksikon avioliitto oli harjalla uhkailusta huolimatta muuten tasaista ja rauhallista. He eivät juuri riidelleet, vaan hoitivat niin sanotusti omaa tonttiaan. Ishilly oli jopa alkanut tottua siihen, että sormessa komeili sormus, mutta muuten hän ei kokenut elävänsä avioliitossa. Mutta eiväthän he olleet edes menneet naimisiin rakkaudesta toisiaan kohtaan.

YzMU2qj.png

Vaikka molemmilla oli omat juttunsa, niin yhdestä asiasta heidän piti tehdä yhteisiä päätöksiä. Töiden ulkopuolella siis, ja se oli Armakan ja hänen tulevaisuutensa. Koulutus asia oli jäänyt kesken, muiden kiireellisten asioiden tultua, mutta Ishillyn mielestä he voisivat pikkuhiljaa alkaa tarkastella paikkoja, jos se nyt oli niin tärkeää.

czLtJQY.png

Jos Ishilly ja Yasuhiro ennen riitelivät, niin nykyään he kävivät poliitikkomaisia väittelyitä. Piti perustella miksi koulu A oli parempi kuin koulu B. Aina piti perustella ja Ishilly alkoi muodostua siinä hyväksi. Tai sitten Yasuhiro ei jaksanut väitellä hänen kanssaan kauan.

***

RDW1iDd.png

Lopulta he olivat päätyneet paikalliseen yksityiskouluun ja Ishilly sai tehtäväkseen ottaa yhteyttä rehtoriin. Miksi niin aikaisin, sitä hän ei tiennyt. Yasuhiro oli niin halunnut, eikä Ishilly kokenut tarvetta ruveta vaatimaan selitystä asialle.

v7K0UDZ.png

Yasuhiron puolisona Ishillyn työ ei ollut enää tavallisen sihteerin työtä, vaan hän oli saanut lisää valtaa yrityksessä. Kuitenkin yksinkertaista viestiä kirjoittaessaan hän tunsi olevansa jälleen sihteeri Yasuhiron sanellessa huoneen toisesta päästä, mitä rehtorille kirjoitettaisiin.

pY5vpQg.png

”Sinulla on itselläsikin kone, mikset voi itse kirjoittaa?” Ishilly kysyi viimeistellessään viestiä.

”Sinä olet parempi kirjoittamisessa. Asiallisempi”, Yasuhiro selitti ja paneutui jälleen töihinsä.

***

***

n1j90Zn.png

Vanhempien paiskiessa töitä Nana huolehti Armakanista. Saattoi olla välillä päiviä, ettei poika nähnyt omia vanhempiaan ollenkaan. Se oli Nana, joka tuli aina yöllä rauhoittamaan itkevää taaperoa. Nana oli se, joka lauloi ja leikitti lasta.

8Kdal0b.png

Ja Nana oli myös se, joka opetti ja huolehti, että Armakan leikki vain kehittävillä leluilla. Että joka päivä lapsi oppisi jotain uutta, tulisi fiksummaksi ja taitavammaksi. Se oli karua, miten niin nuorelta jo vaadittiin ja odotettiin suuria.

***

***

iwT5aer.png

Shitsume harvoin pääsi leipomaan herkkuja, mutta Armakanin syntymäpäivä oli aina poikkeus. Silloin sai tarjoilla sokeria ja ihastella, miten Armakanin silmät aina tuikki innostuksesta nähdessään kokin taikomia kakkuja.

pH0wyIO.png

Armakanin kasvaessa hänen huonetta muutettiin sopivammaksi hänen ikäiseleen. Ishilly oli iloinen viimein päästessään eroon rumista tapeteista, vaikkei hän juuri viettänyt aikaa poikansa huoneessa. Armakanin huonetta ei oltu vielä siirretty yläkertaan, vaan hänen vanhaa huonetta muutettiin aina vuosien kuluessa vastaamaan pojan tarpeita.

SPPHq50.png

Huoneessa ei ollut mitään leluja ja Armakan viettikin kaiken vapaa-aikansa vain opiskellen. Poika janosi vanhempiensa huomiota ja yritti epätoivoisesti täyttää heidän vaatimuksia huomion saamiseksi.

onAZ6MR.png

Mutta elämä oli silti yksinäistä. Ishilly ja Yasuhiro tekivät töitä, osallistuivat illanistujaisiin, tekivät lisää töitä. Välillä he kävivät vilkaisemassa poikaansa nähdäkseen, onko hän opiskellut vai laiskotellut.

ZChwOoW.png

Onneksi Armakan ei ihan yksin ollut. Aina oli Nana. Ihana ja lempeä Nana, joka jaksoi sekä opettaa että viihdyttää Armakania. Nana oli se, jonka luokse hän juoksi aina, kun asiat olivat huonosti. Kun piti saada purkaa sydäntä, eikä vanhempia uskaltanut häiritä ”pikku asioilla”.

***

Ss4fzbv.png

Yasuhiro oli stressannut yksityiskoulun rehtorin tapaamista. Käytännöt olivat selvästi erilaisia eri kouluissa ja ensimmäistä kertaa Yasuhiron piti viihdyttää vierastaan saadakseen poikansa kouluun sisälle.

rfCt3a2.png

Ishilly ja Armakan olivat myös rehtoria vastassa, vähän rennompina kuin Yasuhiro, ja he aikoivatkin hieman esitellä kartanoa miehelle samalla, kun kokki yrittäisi korjata pohjaan polttamansa päivällisen.

b72eNUN.png

Ruoka pöydässä Ishilly alkoi katua valintaansa koulun suhteen. Jos rehtorin pöytätavat olivat noinkin huonot, niin mitä Armakan voisi mahdollisesti oppia koulussa. Mutta ei hän enää kehdannut perääntyä, ties millaisen kohtauksen Yasuhiro siitäkin saisi. Mies oli ollut niin reunalla viime vuodet, ettei Ishilly tiennyt enää, mitä tehdä asialle.

ZMVwFap.png

Onneksi Armakan osasi itsekin muodostaa edes jonkin verran sivistynyttä keskustelua rehtorin kanssa, vaikka vanhemmat olivatkin odottaneet pojan olevan kiltisti huomaamaton koko vierailun ajan. Mutta rehtori näytti pitävän rotta aiheisesta keskustelusta ja jos sillä päästiin suosioon, niin mikäs siinä.

cTAkkTb.png

Yasuhiro ja Ishilly olivat toivoneet rehtorin lähtevän päivällisen jälkeen, mutta vielä heidän piti viihdyttää miestä. Tietenkin Ishilly päätti käyttää tilannetta hyväkseen ja tiedusteli kaikkea mahdollista koulusta, mitä ei nettisivuilta löytynyt.

Onneksi kova työ aina palkitaan ja Armakan hyväksyttiin lopultakin yksityiskouluun.

***

***

***

***

Ja jälleen uuttaa osaa kehiin. oon saanut pelailtua ja kirjoitettua osia valmiiksi, niin ei tarvitse muuta kuin julkaista... :D

Komenttia saa antaa.