***

***

***

***

Edda yritti parhaan kykynsä mukaan jakaa huomiota heidän nelijalkaisille ystäville sekä omille lapsilleen. Välillä nainen toivoi, että he olisivat tyytyneet pelkästään Reoon, mutta lopulta nekin ajatukset pyyhkiytyivät pois., kun Nao tai Reko tuijotti häntä ruskeilla silmillään vaatiessaan huomiota.

Yläkerrassa Ishilly leikki pikkusiskonsa kanssa. Tytöt olivat toistensa vastakohtia, niin ulkoisesti kuin luonteiltaankin. Eddaa ihan hirvitti jo, millaista tappelua he saisivat teininä aikaiseksi. Mutta toistaiseksi tytöt tulivat onneksi toimeen. Tai oikeammin, onneksi Ishilly vielä piti siskostaan ja tykkäsi leikkiä tämän kanssa. Ainakin välillä.

Edda sai aikaa kotitöille, joille ei koskaan näkynyt loppua, kun Ishilly otti isosiskon tehtävänsä ja katsoi Shalulian perään sen aikaa, että äiti sai ainakin hieman siistittyä taloa asuttavammaksi.

Töille kun ei näkynyt loppua, oli Eddan pakko jaa niitä eri päiville. Mikä taas saattoi aiheuttaa sen, ettei vapaapäiviä juuri ollut. Pyykit eivät koskaan loppuneet eikä Ishilly nyt sieltä siisteimmästä päästä ollut, että muistaisi tai haluaisi siivota leikkiensä jäljet lopetettuaan.

***

***

Välillä Iwao helpotti puolisonsa työtaakkaa ja otti esikoisensa mukaan töihin. Hän kutsui sitä isä-tytär-ajaksi ja salaa mielessään toivoi jonkun lapsistaan ottavan ravintolan ohjaamisen harteilleen. Perusasiat oli hyvä opettaa jo varhain.

Tosin Ishilly kyllästyi nopeasti, kun hän ei saanut häiritä asiakkaiden pelaamista jatkuvalla kyselyllään. Myöskään tanssiminen, jota Iwao kutsui heilumiseksi, oli kiellettyä silloin kun ihmiset pelasivat vieressä biljardia. Päivät olivat nuorelle tytölle pitkiä, eikä hän jaksanut koko ajan olla kohtelias vieraille mummoille.

Ishilly kyllä nautti isän kanssa vietetystä ajasta, mutta samalla tyttö oli tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut kovin usein mennä ravintolalle ”auttamaan”.

***

Edda pystyi välillä tekemään omia hommiaan, vaikka asiakkaiden vastaanottaminen keskittyikin enemmän Iwaon vapaapäiviin sekä iltoihin. Ja Shalulian päiväunien aikaa ehti ottaa yhden tai kaksi asiakasta. Välillä Edda pohti kotiäidiksi siirtymistä, mutta tytöt kasvoivat kovaa vauhtia sekä Iwaon ravintolan tuottoihin oli vielä liian riskialtista tukeutua.

Ishilly oli keskiverto oppilas koulussa, jotkut aineet olivat helpompia kuin toiset, mutta ainakin toistaiseksi tyttö pystyi tekemään läksyt ilman vanhempiensa apua. Vaikka läksyjen tekeminen meinasikin usein jäädä iltaan.

Iwao oli löytänyt uuden tavan rentoutua töistään koituvasta stressistä, nimittäin vaahtokylpy. Ovi lukkoon, jottei lapset, puoliso tai koirat saisi pilattua miehen rentoutumishetkeä. Tosin vielä mies ei ollut hyväksynyt Eddan ehdotusta, että Iwao kylpisi pelkkien kynttilöiden loisteessa. Miehisyys siinä kärsisi.

***

***

Kun maa oli peittynyt paksuun lumikerrokseen, uskaltautui Edda viemään kuopuksensa lumen sekaan leikkimään. Ishillynkin hän sai haukkaamaan happea ja rakentamaan lumiukon. Molemmat tytöt viihtyivät lumen kanssa leikkien, vaikka Eddaa alkoikin paleltaa jo kymmenen minuutin jälkeen.

Esra oli innostunut siskojensa lapsista niin kovasti, että lähetteli vähän väliä erilaisia vaatteita jokaiselle. Edda kyllä välillä kyseenalaisti siskonsa maun lastenvaatteiden suhteen, vaikkei hän voinut kieltää kuopuksensa näyttävän suloiselta pikku tipuna.

Ei Edda aina ottanut asiakkaita vastaan Shalulian päiväunien aikana. Välillä nainen istui kuopuksensa huoneessa valvoen toisen unta ja ehkä hieman itsekin torkkuen.

Ishilly sai aina lisää kotitöitä vastuulleen, mitä vanhemmaksi tyttö kasvoi. Tällä hetkellä hän oli enemmän vastuussa Naon hoitamisesta ja muutenkin koirien ruokkimisesta.

Tyttö tosin ei pitänyt siitä, että hänen piti myös putsata ruokakupit. Koirien nappulat haisi jo muutenkin pahalta, saati sitten pinttyneet liat ja hajut, ne vasta saivatkin hänet nyrpistelemään nenäänsä.

***

***

Perheen naisväki oli viimeaikana innostunut penkkiurheilusta. Se olikin äidin ja tyttöjen omaa yhteistä aikaa, jolloin pystyttiin keskustelemaan myös mieltä painavista asioista. Tosin Edda ei tiennyt pitäisikö hänen huolestua Ishillyn eläytymisestä peliin. Tytön suusta lenteli sanoja, joita hän ei ole ainakaan voinut kotona oppia.

Esikoisella näytti myös alkavan aikainen murrosikä, ainakin siitä päätellen, miten hän kivahteli pikkuasioista vanhemmilleen. Eddaa inhotti, miten hän tunsi joutuvansa kävelemään munankuorien päällä Ishillyn suhteen.

Iwao näytti mieluummin pysyttelevän poissa paikalta silloin kun tunnelma meinasi käydä liian viileäksi. Välillä hän vitsaili sytyttävänsä takkaa saadakseen kireän ilmapiirin lämpiämään, mutta vakavoitui saadessaan kolme ilmeetöntä tuijotusta.

”Ainakaan sinulta ei Nao puutu huumorintajua”, mies mutisi perheen collielle ja sai vaivoin väistettyä lentävän tyynyn, joka heitettiin sohvalta. Syyllisestä ei ollut tietoa, kukaan ei myöntänyt.

***

Edda ei voinut uskoa silmiään. Koirat olivat olleet heillä jo monta vuotta, mutta siltikään kaikki eivät olleet oppineet sisäsiisteiksi. Yöllä varsinkin oli inhottavaa kävelle paljain jaloin ja silmät ristissä  pimeässä vessaan, kun tunsi astuvansa lammikkoon. Silloin yhdeltä jos toiseltakin lensi jonkinlaista manaamista.

Edda tunsi myös olevansa ainoa, joka huolehti kodin siisteydestä. Iwao yleensä pakeni imuria ravintolaansa ja tytöt aloittivat kinaamiseen ja kiukuttelun, jos heitä vähäänkään yritti pakottaa kotitöihin. Tosin pakkohan se olisi kohta, jottei heistä ihan toivottomia tule. Mutta Eddaa ei kiinnostanut kohdata sitä taistelua.

Mutta kai se oli kohta pakko alkaa jakaa askareita, kun Edda huomasi kumartelevansa jälleen vessanpöntön ylle. Hankittuaan pari raskaustestien, molempien näyttäessä positiivista, Edda ei tiennyt miten päin pitäisi olla. Hän alkoi olla jo vanha, mutta toisaalta kolmas lapsi voisi olla ihan tervetullut.

Edda ei vielä heti jakanut uutista Iwaolle. Hei eivät olleet puhuneet kolmannesta lapsesta, vaan molemmat olivat eläneet siinä uskossa, että heidän kaksi prinsessaa riittäisi. Ja miten tytötkin suhtautuisivat asiaan. Eddan piti miettiä parhain tapa kertoa ilouutiset.

***

***

Edda ei ollut vielä jakanut uutisia perheelleen, kun sai puhelun Wakilta pitkästä aikaa. Vanha ystävä oli ollut kiireinen perheensä ja työnsä kanssa, joten yhteyden pito oli jäänyt vähemmälle. Tälläkin kertaa Waki soitti enemmänkin purkaakseen turhautumistaan johonkuhun.

Ja kuultuaan syyn toisen järkytykseen Edda pystyi hyvin ymmärtämään toista.

”Sinusta tulee jo isoäiti? Mutta eiväthän kaksoset ole edes lukiosta päässeet?”

Näköjään Wakin vanhin tyttö oli hankkiutunut raskaaksi poikaystävälleen, eikä Eddan ystävä tiennyt, miten päin siinä tilanteessa pitäisi olla. Kun toisen naaman näkeminen saa pinnan kiristymään pettymyksestä, mutta eihän omaa tyttöä voinut pihallekaan heittää. Naiset juttelivat hyvän tovin, kunnes oli aika lopettaa. Puhelin alkoi polttaa kädessä.

Iwaon tultua kotiin Edda päätti vain paukauttaa uutisen raskaudestaan miehelleen. Wakin ilmoitus oli pistänyt ajatukset hieman sekaisin, mutta mies oli silti iloinen kuullessaan perheen kasvavan vielä yhdellä.

”Tai jos sieltä tuleekin kaksi?”

”Toivottavasti ei…”

***

***

Tytöt eivät aluksi olleet kovin riemuissaan vauvauutisesta. Erityisesti Ishilly näytti pari päivää vanhemmilleen nyrpeää ilmettä ja Shalulia seurasi siskonsa esimerkkiä. Edda hermostui tyttöjen kiukutteluun ja ajoi nämä ulos touhuamaan, jos eivät parempaakaan tekemistä keksineet.

Iwaon lähtiessä töihin mies ei saanut vastausta kävellessään tyttöjen ohi hyvästellessään nämä. Kaksikko oli keskittynyt lumiukon rakentamiseen, vaikka Iwao tiesikin heidän huomanneen hänet. Mutta antaa näiden vielä kiukutella rauhassa.

Illalla kotiin tullessaan Iwaota oli vastassa yksi lytätty lumiukko sekä toinen, joka oli koristeltu paholaiseksi. Iwao kohotti kulmiaan uusille pihakoristeille ja mietti, pitäisikö vielä huolestua.

Mutta ei hän ainakaan myöhään illalla jaksanut syvällisemmin pohtia tyttöjen käyttäytymistä. Ehkä hänen pitäisi antaa Eddan hoitaa homman, olihan hänen puolisonsa itsekin nainen ja isosisko. Ehkä hän ymmärtäisi paremmin, mitä heidän lastensa päässä liikkui sillä hetkellä.

***

***

Kun raskaus eteni, alkoivat vanhemmat hermostua pahemmin tyttöjen kiukutteluun ja päättivät ottaa nämä yksitellen puhutteluun. Ehkä he sitä kautta saisivat paremmin selville tilanteesta.

Shalulian olikin loppujenlopuksi helpompi hyväksyä tuleva pikkusisarus. Tietysti nuoremman etuudet lähtivät, mutta samalla hän saisi arvostusta isosiskona. Sekä jonkun, jota komennella, kunhan nuorin olisi kasvanut.

Ishilly sen sijaan oli vaikeampi tapaus, eikä Edda voinut olla miettimättä, mahtoiko Arbastakin tuntua tältä hänen käsitellessä Eddaa. Esikoisen oli selvästi vaikea ymmärtää, miksi vanhemmat halusivat toisen lapsen, jota paapoa. Eikö Shaluliassa muka ollut tarpeeksi?

Edda sai kun saikin kärsivällisyydellä ja ymmärtämisellään vakuutettua Ishillyn, ettei häntä unohdettaisi. Hän olisi aivan yhtä rakas, mutta ne kotityöt nyt vain sattuvat kuulumaan kasvamiseen. Oli sisaruksia tai ei. Siten vanhemmat saivat varmistettua, että lapsista tulisi edes jollain tapaa kelpo kansalaisia.

Samaan aikaan kun Edda kävi keskustelua esikoisen kanssa, oli Iwao vienyt Shalulian ulos. Nyt olisi isä-tytär-aikaa ja heidän pitäisi nauttia siitä, ennen kuin sekin aika rajoittuisi.

”Mutta sitten sinäkin olet jo teini, eikä voisi vähempää kiinnostaa isän kanssa oleminen”, Iwao mutisi tytölleen tanssiessa tämän kanssa. Ajatus tuntui jotenkin todella surulliselta.

***

***

***

***

Jostain syystä Edda oli jotenkin... tylsä kirjoittaa... Seuraavan sukupolven tapahtumat ovat hieman mielenkiintoisempia. Jos siis saan kaiken sujumaan ja juonenkin pysymään edes jollain tapaa uskottavana :D Ehkä tulee joitain mutkia oijottua, mutta yritän välttää sitä. 

Hyvää Joulua!!