***

***

***

***

***

Joskus Yaqutkin sai nauttia vapaapäivistään ja yleensä nuori mies meni viettämään niitä baareihin. Ei hän läheskään joka kerta juonut itseään siihen kuntoon, ettei mitään ole muistissa, vaan joskus hän halusi vain nähdä toisia ihmisiä ja olla sosiaalinen.

Toisin kuin sisarensa, Yaqut osasi juoda hitaasti. Ennen juhlimista mies oli yleensä syönytkin hyvin, ettei alkoholi heti noussut päähän. Hän halusi säilyttää kuitenkin muistinsa ja olla tekemättä jotain todella typerää. 

Yaqut kierteli mielellään ympäriinsä, nauttien hitaasti juomistaan ja vieraiden ihmisten kanssa jutelusta. Hänellä ei ollut kiire, seuraavana päivänä ei ollut töitä ja Paimon oli jossain, joten mies sai olla rauhassa kotona.

Harvoin punapää jaksoi olla yhtä iltaa yhdessä yökerhossa. Yleensä hän kiersi vähintäänkin kolme paikkaa, kunnes suuntasi kotiin. Matkalla hän saattoi aina haukata jotain syömistä ja nauttia raikkaasta yöilmasta. Tai niin raikkaasta, kuin keskustassa oli mahdollista nauttia.

Joissakin baareissa Yaqut viihtyi vähemmän aikaa kuin toisissa. Osassa ei ollut niin hyvä tunnelma, tai ihmisiä oli vähemmän. 

Yaqut ei ollut koskaan kokeillut huumeita, eikä aikonut koskeakaan niihin pitkällä tikullakaan, jos joku tarjoaisi. Siskon sekoilu oli tarpeeksi hänelle ilman, että omakin elämä pitäisi pilata sillä. Alkoholia ja tupakkaa kyllä meni, mutta Yaqut tiesi voivansa vielä hallita juomistaan.

Eihän hän kuitenkaan koko yötä baaritiskillä notkuen viettänyt. Hän piti hauskaa, tanssi, jorasi, tutustui ihmisiin, joita hän tuskin enää muistaisi seuraavana päivänä tai tapaisi toisten. Hän eli hetkessä ollessaan tanssilattialla, vaikkei kokenutkaan itseään hyväksi tanssijaksi.

Kun hiki pukkasi pintaan, oli taas aika istahtaa hetkeksi juomaan jotain virkistävää ja lepuuttaa jalkoja. Yaqut oli hyvällä tuulella, hänestä tuntui, että sinä iltana tapahtuisi jotain hyvää. Parempaa kuin yleensä, eikä huoli Paimonistakaan kalvannut miehen mieltä.

Yaqut oli tekemässä tilastaan, kuin joku tarttui silmäkulmasta. Joku, joka kiinnitti miehen koko huomion.

Punapää oli nähnyt vaikka millaisia naisia sinäkin yönä, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt hänen huomiota yhtä tarkasti kuin tämä neiti. Yaqut ei tiennyt, oliko se vaatteet, tatuoidut kädet vai koko ominaisus, joka sai hänen mielenkiintonsa ponnahtamaan.

Eikä naisen kasvoissakaan ollut valittamista, suuret silmät korostettuna paksulla meikillä. Yaqut oli myyty.

Mies unohti juomansa hetkessä ja lähestyi ohikulkevaa naista niin sulavin liikkein, kun pienessä humalassa olevalta onnistuu. 

Mutta näköjään se tehosi ja tilannetta varmasti auttoi sekin, että nainen itsekin oli jo nauttinut useamman kuin yhden. Ainakin tämän pienestä kikattelusta huolimatta. Mutta Yaqut tiesi heti, ettei hänen tarvitsisi loppu iltaa viettää yksin.

***

***

Yaqut heräsi pään jyskytykseen. Viimeiset shottilasit olivat olleet ehkä liikaa ,vaikka muisti olikin ihme kyllä tallessa. Hän muisti kuinka rattoisasti loppu yö oli mennyt.

Ja koska muisti olli tallessa, ei Yaqut saanut sydänkohtausta herätessään vieras nainen viereltään. Näköjään hänen pyörimisensä herätti Yaqutin seuralaisen, sillä tämäkin nousi pienesti vaikeroiden ylös.

Kaksi aikuista katselivat toisiaan vain alusvaatteet yllään. Yaqut ei juurikaan harrastanut yhdenyön juttuja ja naisen epäivarmasta ilmeestä tämä oli uutta hänellekin. Vaivaantuneena he pukivat vaatteita ylleen, herrasmehenä Yaqut tarjosi edes lasillisen vettä ja jotain syötävää, mutta nainen hyväksyi vain vesilasin.

"Tuota... Oli kiva... tavata?" Yaqut sanoi epävarmasti, kun hänen vieraansa oli lähdössä pois. Nainen naurahti hieman, ennen kuin puhui:

"En yleensä harrasta tätä, joten olen pahoillani..."

"Ei se mitään, tuota... Yllätin itsenikin..."

"Olen Rin", nainen, Rin, esittäytyi ja hymyili jo paljon itsevarmemmin.

"Olisi kiva tietää sinun nimesikin ja ehkä tavata vähän paremmissa ympyröissä, vai mitä tuumaat?"

"Yaqut ja mitä sanot siitä uudest kuppilasta?"

"Kuulostaa hyvälle", Rin vastasi ja yllätti miehen nopealla suukolla. Ehkä Yaqutin sosiaalinen elämä paranisi hieman tämän myötä.

***

***

Yaqut ja Rin alkoivat tapailla toisiaan useammin. He kävivät kahvilla ja syömässä muutaman kerran viikossa, mitä molemmat omilta töiltään ehtivät. Etenkin Yaqut oli kiireinen vaihtuvine työvuoroineen, mutta Rin oli ymmärtäväinen.

Punapää ei olisi koskaan uskonut löytävänsä Rinin kaltaista naista. He pitivät samoista asioista, he suunnittelivat uusia tatuointeja itselleen ja jopa samat vaatemerkit kiinnostivat heitä, vaikka Yaqutilla oli varaa vain harvoin maksaa haluamiaan vaatteita. 

Rin oli hyvä kuuntelija ja helppo puhua, vaikka Yaqut yrittikin olla puhumatta liikaa perheongelmistaan. Oikeastaan hän ei puhunut niistä mitään, vain töistään ja kaunistettuja versioita omasta elämänstään. Ehkä hän pelkäsi Rinin kaikkoavan kuultuaan huumesiskosta, tai ettei tämä halunnut olla osana niin sotkuista perhettä.

Rin ei itse puolestaan puhunut juurikaan omista töistään, mutta perheestään kyllä. Hänellä oli kuulemma isosisko, joka asui kaukana ja jolla oli oma perhe. Naisen vanhemmat olivat kuolleet aikoja sitten ja mikä yllätti Yaqutin oli se, että Rin oli ollut huippuoppilas. 

"Tiedän, näytän enemmän häirikkölapselta kuin kympinoppilaalta", naine naurahti huomattuaan miesystävänsä hämmästyksen.

Yaqutilla oli hauskaa Rinin kanssa, yksikään tyyttö tai nainen ei ollut koskaan aikaisemmin saanut miehessä tunteita, mitä Rin sai aikaiseksi. Ehkä nainen oli hänen sielunkumppani, jos Yaqut edes uskoisi moiseen hölynpölyyn.

He ottivat päivän kerrallaan ja Yaqutista oli mukavaa, ettei toinen ollut heti puhumassa yhteisestä kodista, kihloista, häistä ja lapsista. Vaikka kaikki ne kiinnostivatkin miestä, halusi hän edetä rauhassa. Hän halusi tutustua Riniin paremmin, olla varma, ettei tämäkin jättäisi häntä.

Hän halusi nauttia heidän suhteen alkuvaiheesta, milloin kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Niin ihanaa ja intohimoista.

***

***

Välillä Yaqut kutsui tyttöystävänsä kylään, tarjosi tälle yksinkertaisesti valmistettua spagettia. Mutta Rin näytti silti arvostavan toisen ponnisteluja. Hän ei vaatinut mitään gourme-ruokia, vaan oli valmis syömään vaikka juustomakarooneja.

"Täällä on niin ihana tilavaa. Minun luonani on ahdasta, hyvä jos mahtuu edes kääntymään", Rin selitti, vaikka kommentoikin myös hieman Yaqutin yksinkertaista sisustusta. Enemmän väriä ei olisi pahitteeksi, kuulemma.

Yaqut ei kokenut tarpeelliseksi loukkaantua toisen arvostelusta hänen asunnon sisustuksen suhteen. 

"Minä olen täällä niin vähän ja silloinkin yleensä nukun, joten en ole kokenut tarpeelliseksi ostaa pikkuesineitä koristamaan paikkaa".

"Minä ostan sinulle nallen, nukut paremmin", Rin naurahti ja uhkasi hankkia vaalenpunaisen.

Onneksi Yaqutilla oli tiskikone, eikä miehen tarvinnut tiskata aina käsin, mutta Rin halusi silti siivota lautaset pois kiitokseksi ruuasta. Kun pöydät oli pyyhitty, punapää kiskoi tyttöystävänsä  sohvalle.

"Siitä on pari päivää, kun viimeksi näin sinut", Yaqut mutisi ja Rin vain naurahti toisen hempeilylle.

"Hei, lopeta, romantiikka ei sovi sinulle", nainen nauroi, kun Yaqut kellisti tämän sohvalle. Kaksikko nauroi, vaihtoi suudelmia ja vain tuijottelivat toisiaan silmiin. Yaqut koki olevansa maailam nonnellisin mies.

Mutta tietenkin heidän hetki pilata sillä, että ovi paiskottiin auki ja vähemmän selvinpäin oleva Paimon asteli sisälle omistajan elkein.

"Olen palannut".

***

***

***

***

Loppu alkaa pikku hiljaa häämöttää... :o