***

***

***

***

Sairaus oli lopulta vienyt Meydanin, jättäen Yasuhiron vastaamaan yrityksestä. Ishillyn tehtävä oli yhä sihteerin työt sekä opettaa ja neuvoa hänen uutta pomoa työssä. Myös Meydanin avopuolisona naisen piti pitää sopiva suruaika, vaikkei häntä oikeastaan surettanut miehen pois meno. Ishilly hätkähti jopa itse ajatuksiaan välillä. Mutta totuus oli, että he olivat etääntyneet Meydanin kanssa ja jos jotain tunteita joskus oli ollut, ne olivat jo kuihtuneet aikaa sitten pois.

Nyt naisen tehtävä oli saattaa Yasuhiro tehtäviensä tasalle. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka Yasuhiro näyttikin fiksulta, mies oli oikeasti todella hidas ymmärtämään asioita, joita hänen olisi jo pitänyt tietää. Mutta satunnaisista turhautumisista huolimatta Ishilly nautti hänen työpäivistä.

He eivät flirttailleet Yasuhiron kanssa, heidän suhteensa oli täysin työpainotteinen työajalla. Illalla he olivat ystäviä, vaikka Ishilly välillä käyttikin heidän ystävyyttään etunaan sättiä toista tämän ajattelemattomuuksista.

Ishilly yritti vältellä lehdistölle puhumista, mikä oli helppoa vedoten suruaikaan. Oikeasti hän ei pystynyt itkemään Meydanin kuoleman puolesta, vaikka valitettavaa se olikin. Hän ei myöskään jaksanut keskustella hänen työkuvioista vieraille tai selittää tuntemuksiaan, kun avovaimona perintö oli lähes olematon.

Yasuhiro itsekin oli melko vaitelias lehdistölle. Hänen aikansa meni suurimmaksi osaksi päästä kärryille yrityksen asioista. Hänellä oli paljon kokouksia mihin osallistua ja miehen oli myönnettävä, että ilman Ishillyä homma olisi paljon vaikeampaa.

Ishilly tiesi olevansa onnekas saadessaan edes pitää työnsä. Hänen ei myöskään tarvinnut siirtää vaatteitaan yläkerran makuuhuoneesta vierashuoneeseen, vaan sai pitää hänen ja Meydanin huoneen. Mutta muuten he eivät puhuneet Yasuhiron kanssa Ishillyn ja Meydanin suhteesta.

***

***

Hautausmaan kukat olivat pystyssä lumesta ja pakkasesta huolimatta, kun Ishilly sai vietyä itsensä sinne.

Meydanin kuolema ei itkettänyt Ishillyä, mutta tarpeen tullen hän sai kyllä loihdittua lehdistölle itkusta punaiset silmät. Mutta täysin eri syystä.

Iwao oli menehtynyt pian Meydanin jälkeen sydänkohtaukseen ja isän kuolema varjosti naisen arkea. Isän kuolema toi kyyneleet silmiin. Isän kuoleman takia hän vieraili hautausmaalla. Eihän Meydania edes oltu haudattu julkiselle hautausmaalle.

Synkimpinä aikoina Ishillyä kadutti. Viime kuukausina hän oli jättänyt yhteydenpidon vähälle, vain Shalulian kanssa tuli soiteltua silloin tällöin. Ja vaikka he asuivat samassa kaupungin osassa, oli vanhempien tapaaminen silti jäänyt liian vähälle.

Siltikään Ishilly ei saanut itseään lapsuudenkotiinsa. Liikaa muistoja. Ja sitten oli äiti, joka Ithnanin mukaan muistutti zombieta. Iwaon äkillinen kuolema oli ollut liikaa Eddalle. Ishilly tiesi, ettei hän pystyisi katsomaan äitiään siinä kunnossa. Ei vielä.

***

***

Kotona vierailu sai kuitenkin odottaa vielä hieman lisää, kun Ishilly yllättäen sai huomata olevansa raskaana. Hän oli varma, että hän oli huolehtinut ehkäisystä. Mutta kelatessaan tarkemmin viime kuukausien tapahtumia, huomasi hän jättäneensä pillerien ottamisen vähemmälle miehensä ollessa työmatkoilla.

Ja tietysti hän oli unohtanut koko asian sinä ainoana iltana, kun hän vietti yön Yasuhiron sängyssä. Se oli ainoa mahdollisuus tulla raskaaksi. Ja tietysti se piti tapahtua heti ensimmäisellä kerralla.

”Olen niin typerys…”

Yasuhirolle pitäisi kertoa, mutta miten? Vaakalaudalla oli työ, koti, koko elämä. Ishillyn oli pakko rauhoittua. Hänen olisi saatava puhuttua asiasta jonkun kanssa, ennen kuin hän kertoisi Yasuhirolle.

***

***

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen Ishilly päätti soittaa siskolleen asiasta. Shalulia saattaa tietysti ottaa kaiken irti tapauksesta, esittää olevansa itse oikeasti isosisko heistä kahdesta. Mutta Ishillyllä ei ollut muitakaan, joille soittaa ja pyytää apua.

Ishilly ajatteli kysyä asiasta vaivihkaa pienen rupattelun jälkeen, mutta näköjään hänen ei tule muutoin otettua siskoonsa yhteyttä kuin ongelmatilanteissa. Shalulia heti pienten kuulumisten vaihtojen jälkeen kysyi vanhemman ongelmaa.

Ishilly harvoin änkytti tai epäröi puhuessaan, mutta tämä oli nyt niitä harvoja kertoja. Hän ei ollut oikeastaan ehtinyt edes aloittaa varsinaisen asian kertomista, kun Shalulia oli taas äänessä:

”Voi luoja, noinko kauheaa?”

”Enhän minä ole päässyt edes alkuun”.

”Niin… tuota… Satuin tässä vähän aikaa sitten huomaamaan, että olen raskaana, niin…”

”…Niin?” Shalulia ei selvästi meinannut ymmärtää siskonsa pointtia ja Ishilly alkoi turhautua, ettei edes tajunnut saavansa pian seuraa.

”Siis olen raskaana. Lapsi on Yasuhiron, ei Meydanin, edesmenneen avomieheni”, Ishilly tiuskaisi ja jo ärsyyntyneenä. Tietysti sisko halusi saada lisätietoja. Ainahan hän halusi tietää kaiken ja jankkasi asiasta niin kauan, kunnes Ishilly luovutti.

”Se oli yksinkertainen unohdus, Luli… Oh, tuota… Soitan myöhemmin, okei?” Ishilly sai melkein sätkyn huomatessaan Yasuhiron seisovan takanaan. Tietysti toisen piti pitää tauko töistään juuri silloin, kun Ishilly oli tekemässä puheluaan.

”Kuinka paljon kuulit?” Hän ei voinut kääntyä ja katsoa Yasuhiroa silmiin. Ishillyn piti kerätä rohkeutta sitä varten.

”Tarpeeksi, onko se totta?”

Ishilly ei oikein tiennyt, miten kertoisi asiasta. Yasuhiro käytännössä jo tiesi, mutta kai jotain olisi vielä selitettävä. Ainakin mies itse näytti osaavan esittävän kysymyksiä:

”Kuinka? Tarkoitan… Miten…?” Ainakin yritti esittää kysymyksiä.

”Pitääkö tässä vielä ruveta selittämään, kuinka lapsia tehdään?” Ishilly kysyi jo hieman ärsyyntyneenä. Kaikista asioista Yasuhiron oli pakko kysyä juuri sitä.

***

Yasuhiro yritti sisäistää juuri saamaansa uutta tietoa. Hänestä oli tulossa isä. Hänelle oli tulossa perijä. Hän oli saamansa lapsen edesmenneen isänsä kihlatun kanssa. Lapsen, jonka tuloa ei oltu edes suunniteltu. Yasuhirosta tuntui, että lapsen tulevaisuus oli jo valmiiksi synkkä.

”No, eihän tässä mitään ongelmaa ole…” Ishilly yritti rauhoitella, vaikka koko tilanne oli ongelmallinen. Ja yleensähän naista pitäisi lohduttaa ja rauhoitella, mutta tilanne oli nyt toisenlainen. Yasuhiro oli vastikään ottanut isänsä yrityksen haltuun ja yrittänyt omaksua kaiken tiedon ja taidon itseensä. Pää oli varmasti jo valmiiksi tarpeeksi sekaisin.

”Ei ongelmaa?! Ei ongelmaa?! Kerro, mikä tässä ei tilanteessa ei ole ongelmallinen?” Yasuhiro lähes huusi.

”Älä viitsi huutaa, kuulen kyllä. Ja sanavalintani oli vähän… huono”.

”Sinä olet isäni kihlattu, kuolleen isäni. Olet sihteerini, minä olen pomosi. Olet pettänyt isääni kanssani, vaikka ymmärrän sen kyllä. Ja lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella!”

”Tiedätkö, ymmärsin tilanteesi tuohon viimeiseen lauseeseen asti. Missä vuodessa elät? Nykyään monet lapset syntyvät avioliiton ulkopuolella, kuten minä”, Ishilly totesi kepeästi. Ei olisi hyvä, jos hänkin alkaisi murjottaa. Riitti, että toinen heistä synkisteli. Toisen pitäisi pysyä positiivisena, jotta he pääsisivät asiassa eteenpäinkin.

”Normaali perheissä se käy, mutta ei meidän kaltaisissa perheissä. Joillekin sovitaan vielä puolisotkin, vaikka itse olenkin säästynyt siltä”, Yasuhiro selitti ja otti itselleen ryypyn. Hän tarvitsi nyt jotain vahvempaa.

”On teillä synkät perinteet…” Ishilly mutisi.

”Ja mitä lehdistökin tästä sopasta tuumaa? Hehän villiintyvät tyystin”, Yasuhiro jatkoi paasaustaan, mutta huomasi pian puhuvansa enemmän yksikseen.

Kaksikon keskustelu keskeytyi Ayan tullessa sytyttämää takkaa. Yasuhiro hörppi juomaansa ja Ishilly istui vain hiljaa katsellen tulen sytyttämistä,

”Näytätä muuten isältäsi lasi kädessä”, Ishilly tokaisi ja salamana Yasuhiro tyrkkäsi juomansa Ayalle.

”Meillä pitää olla suunnitelma”, Yasuhiro sanoi ja istuutui Ishillyn viereen.

”Mitä jos vain valehdellaan ja kerrotaan kaikille lapsen olevan Meydanin?” Ishilly kysyi äänen sen, mitä oli aluksi itse ajatellut uskottelevansa Yasuhirolle ja muille.

”Mitä jos lapsi ei näytä isältä?”

”Ette te nyt niin erinäköisiä ole”.

”Mitä jos… Jos vain yritetään olla niin kuin normaali pariskunta? Ihmiset tietysti paheksuvat, sinä varmasti joudut pyörrytykseen, mutta parempi sekin, kuin olla tässä sopassa yksin”, Yasuhiro selitti ja Ishillyn oli pakko miettiä, mahtoiko toisella olla jotain taka-ajatuksia.

Hän ei nähnyt kuitenkaan syytä kieltäytyä ja niin Ishilly meni yhdessä Yasuhiron kanssa nukkumaan. Heillä olisi aikaa pohtia suunnitelmaa, miten tuoda asia julki, sillä lehdistö kiinnostuisi varmasti jossain välissä Ishillyn pyöristyneestä vatsasta. Kirottua oli olla niinkin tunnettujen henkilöiden sihteeri ja oikea käsi.

Siitä oli aikaa, kun Ishilly nukkui viimeksi jonkun vieressä, mutta hyvin uni näytti tulevan, vaikka Yasuhiro veikin puolet sängystä ja peitosta. Yasuhiro itse ei meinannut heti saada unen päästä kiinni. Ajatus isäksi tulemisesta pelotti häntä, mutta samalla hän oli hieman innoissaan. Hän pelkäsi toistavansa isänsä virheet, mutta samalla hän halusi näyttää olevansa parempi kuin Meydan.

Vain aika näyttäisi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

***

***

***

Ishillyn sukupolvella on vaikea pelata, sillä peli tykkää tilttailla vähän väliä. Hieman haastaa pelaamista, kun viiden minuutin välein tilttaa... Mutta joo, Meydan on kuollut. Ja perheenlisäystä on tulossa.

Niin ja Ochiaita on tullut nyt tasan kaksi vuotta kirjoitettua, hyvä minä! :p Milloinkahan saan tämän loppuun...