***
***
***
***
Arba ja Yoshi olivat molemmat omissa töissään, joten Edda ystävineen olivat päätyneet lapsenvahdiksi kaksosille. Tytöt katselivat elokuvaa ja juttelivat samalla kun Eddan siskot leikkivät lattialla.
”Luoja, Edda. Miten lapset kasvavat noin nopeasti. Eikö Esra ja Enno aloita kohta koulunkin?” Erumo kysyi ystävältään.
”Kumpi on edes kumpi?” Waki kysyi ja Eddan oli vähän aikaa tuijotettava kaksosia, ennen kuin kykeni vastaamaan:
”Esra on etummainen ja Enno leikkii taempana. Esralla on äidin silmät ja Ennolla Yoshin”.
”Vastahan ne olivat sellasii pieniä nyyttejä”, Waki totesi ja Erumo nyökytteli olevansa samaa mieltä.
”Ihan hyvä vain, että kasvavat. Oppivat pitämään parempaa huolta itsestään”, Edda totesi, vaikka kyllä hän oikeasti piti siskoistaan.
Tytöt vaihtoivat aihetta kouluun ja opettajiin. Kotibileiden jälkeen vanhemmat olivat pitäneet tiiviimmin yhteyttä keskenään, eivätkä tytöt onnistuneet enää huiputtamaan heitä. Toki he olivat pari kertaa yrittäneet, mutta tuloksetta. Vaikka heidän meno oli muuten alkanut jo hieman rauhoittua, pitivät opettajat heitä silti silmällä koulussa.
”Ootteko miettineet, mitä aiotte tehä isona?” Erumo kysyi, kun puheeksi tuli ne iänikuiset opojen kanssa käydyt keskustelut jatkosuunnitelmista. Erumo itse oli kertonut haaveilevansa välillä poliisin työstä, minkä opo oli kuulemma heti tyrmännyt.
”En, oon kuulemma toivoton tapaus, kun en vielä tiedä, mitä haluun tehä”, Edda totesi ja kertoi, ettei tiennyt edes minne menisi peruskoulun jälkeen.
”Entä sinä, Waki?”
”Hmmm… Lukioon ja siitä näyttelijäksi”, blondi tyttö sanoi ja kaksi muuta tuijottivat tätä hetken hiljaisina.
”Lukioon?”
”Niin niin ja sitten ajattelin yliopistoon. Miettikää nyt, saisi bilettää, eivätkä vanhemmat olisi hengittämässä niskaan”.
”Mut molemmat vaativat ihan hirveästi opiskelua”, Erumo totesi ja Waki alkoi selittää, kuinka hän nyt yrittää keskittyä koulunkäyntiin, niin opiskelu olisi helpompaa myöhemmin.
”Noinkohan tuo pitää paikkaansa…”, Edda mutisi, mutta alkoi myös itse miettiä yliopistoon menemistä mahdollisuutena. Varsinkin jos hän valmistuisi, niin kaikki epäilijät saisivat kunnolla nenilleen. Se ajatus miellytti Eddaa ja tyttö hymilikin tyytyväisenä saadakseen oudoksuvia katseita kahdelta muulta.
***
***
Koska Eddan menoja ja tekemisiä tarkkailtiin nyt paljon enemmän, ei tytöllä ollut enää mahdollisuuksia lähteä viettämään iltaa kaupungille tai bilettämään. Toisaalta pahin kapinavaihe oli muutenkin ohi ja sen sijaan, että Edda siirtäisi turhautumisensa laittomiin asioihin, oli hän alkanut äitinsä neuvojen mukaan kuntoilemaan.
Myös Erumo ja Waki liittyivät usein ystävänsä kanssa juoksulenkeillä. Seurassa kun oli aina paljon hauskempaa ja välillä he jopa puhuivat läksyistä venytellessään.
Arba oli ylpeä esikoisestaan, joka oli ottanut itseään viimein niskasta kiinni. Toki asiaan oli ollut vaikutusta, että äiti ja tytär olivat istuneet ja jutelleet asioista. Edda oli alkanut ymmärtämään enemmän äitiään ja hänen toimiaan, ja Arba puolestaan yritti muistaa, että murrosikä oli normaali asia. Nyt hän pystyi kuitenkaan hieman paremmin keskittymään kaksosiin, jotka kasvoivat paljon nopeammin, mitä Arba muisti.
Yoshi oli ihan iloinen, että kaksoset alkoivat kasvaa. Hän ei osannut vieläkään olla ihan pientenlasten kanssa tekemisissä, vaikka omia olikin kaksin kappalein. Arbaa välillä säälitti, miten hukassa Yoshi saattoi olla tyttöjen kanssa, vaikka toisaalta kyllä Arba itsekin odotti, ettei vaippoja enää tarvittaisiin.
Arba ja Yoshi olivat huomanneet, että kolmen lapsen sijasta heillä oli välillä viisi. Waki ja Erumo viettivät paljon aikaa Ochiaiden luona, välillä jopa tuntui, että he kävivät kotona ainoastaan hakemassa puhtaita vaatteita ja vähän näyttämässä naamaansa. Mutta mieluummin Arba piti tytöt kotona, kuin antoi heidän huidella pitkin kyliä.
Äitinä myös Arba oli onnellinen siitä, että Eddalla oli niin hyviä ystäviä. Tapojen parantaminen kävi kolmikolta yksissä tuumin, läksyjen teko hoiti yhdessä ja olivat ne arvosanat hieman alkaneet jo nousta. Ennen muuttoa Edda oli ollut yksinäinen, silloisessa koulussa hänellä ei ollut yhtään kaveria. Muuton jälkeen hän sai jopa kaksi, joidenka kanssa hän näytti kasvaneen melkein kiinni.
Eivätkä Yoshi ja Arba voineet valittaa, että Erumo ja Waki viettäisivät liikaa aikaa heillä. Tytöt osallistuivat yhdessä myös kotitöihin, vaikkakin välillä näkyi nyrpeitä naamoja. He eivät kuitenkaan vaan lojuneet ja majailleet ystävänsä luona ilmaiseksi. Vaikkakin välillä Arbasta tuntui, että lehtien haravoiminen kävisi nopeammin, jos tytöt keskittyisivät hommaan. Työ meinasi välillä mennä leikkimisen puolelle
”Ihanaa, kun teillä on tää sauna. Oispa meilläkin, kävisin varmaan joka päivä”, Waki sanoi tyttöjen mennessä ensimmäisenä saunaa pihatöiden jälkeen. Hetken ajan kolmikko nautti löylyistä hiljaa, kunnes sauna täyttyi jälleen iloisesta rupattelusta.
***
***
Puut tiputtelivat lehtiään maahan talven tehdessä tuloaan, vaikka ilma olikin vielä sen verran lämmin, ettei takkeja ja pipoja vielä tarvittu.
Edda istui ystäviensä kanssa parvekkeella nauttimassa vielä viimeisistä auringon säteistä kasvoillaan.
”Ette muuten usko, mitä eilen tapahtui?” Edda sanoi lopettaen auringon palvomisen.
”No?”
”Äiti oli saanut aikaisemmin tällä viikolla kutsun jonkun tuttunsa luokse syömään, ei mikään virallinen tapahtuma, missä porukat yleensä käy. Äiti ei kuitenkaan ollut innoissaan sinne menemisestä ja pakotti mutkin vielä mukaan”, Edda selitti ja Erumo kuunteli hymyillen. Wakikin jaksoi nousta istumaan voidakseen keskittyä paremmin Eddan kertomukseen.
”Tapahtuiks siellä jotain?” blondi kysyi ja Erumo otti paremman asennon ystävänsä kertomuksen ajaksi.
”Joo, siis koko ilta oli ihan outo. Siis outo varmaan Yoshinkin mittapuulla ja te tiedätte, ettei se kuitenkaan ihan pienistä hätkähtele”, Edda selitti.
”Mut siis, koko juttuhan alkoi siitä, että me mentiin sinne äidin jonkun vanhan kaverin, Asakan, luokse…”
Me ollaan käyty siellä joskus aikaisemmin, ennen kuin muutettiin tänne, eikä sekään ilta ollut päättynyt hyvin. Sen kireän tunnelman pystyi aistimaan, kun aikuiset istuivat sohvilla odottamassa ruuan valmistusta. Kyllä, sillä eukolla oli oma hovimestari tekemässä kaiken likaisen työn.
Siellä oli toinen pariskunta, joidenka kanssa äiti ei selvästi tullut toimeen. Niillä on meiän ikäinen tyttö, Mai. Muistan kun me viimeks istuttiin yläkerrassa katsomassa televisiota, kun aikuiset oli alkanut riehua alakerrassa. Nyt se likka kuitenkin kuvitteli olevansa jotain erityistä ja alkoi isotella mulle. Sen vanhemmat eivät puuttunut mitenkään sen käytökseen, ei kyllä munkaan, kunnes mä sit vähän päätin tönäistä sitä.
Ja siis se oli sellainen pieni tönäisy, ei edes menettänyt tasapainoa, tuskin mitään mustelmaakaan ilmestyi, mut sen äiti repes siinä vaiheessa ihan hirveästi ja tuli mulle aukoo päätään. Se vaan sano, et oon joku villi kakara, että mut pitäis lähettää jonnekin laitokseen väkivaltaisuuden takia. Ja sen likka vain virnisteli vahingoniloisena, ei siihen edes sattunut.
No, siinä vaiheessa sit äiti päätti kans puuttua tilanteeseen ja se eukko alkoi vaahtoamaan ihan kunnolla.
”Huomaa kyllä, ettei omena ole kauas puusta pudonnut. Ihan yhtä aggressiivinen kuin vanhempansakin”.
”Samaa voisi sanoa sinunkin kullannupustasi”, äiti ärähti ja siinä vaiheessa se toinen eukko oikeasti kavahti kauemmas. Se pelkäs äitii ihan kunnolla, mikä oli aika outoo vielä siinä vaiheessa.
”Muistan yhä, kuinka sinä olit koulussa se kiusaaja, joka teki muiden elämästä helvettiä”, äiti jatkoi.
Mä olin siinä vaiheessa ihan hämilläni, kun äiti oli aikaisemmin kertonut, että se oli ollut sisäoppilaitoksessa.
”Sä sanoit olleesi sisäoppilaitoksessa”, mä taisin vähän syyttää, kun siinä vaiheessa tuntui, että äiti oli vain valehdellut.
”Niin olinkin, koska minua ja Eizoa ei adoptoitu, toisin kuin Asakaa. Aino täällä sen sijaan oli joutunut sinne ihan vain sen takia, koska hän oli ongelmanuori, jonka suhteen ei ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin lähettää kaltaistensa joukkoon sisäoppilaitokseen”, äiti sanoi ja sen äänen sävy oli oikeasti tosi hyytävä.
”Ihmiset muuttuvat”, se eukko, Aino, sanoi.
”Aino ei ole enää se sama ihminen, mikä silloin koulussa”, sen mies, näköjään Eizo, yhtyi riitaan. Äidin tyyneys oli siinä vaiheessa taas kadonnut, sen pystyi huomaamaan olemuksesta.
”Niin voikin. Aino ei ole täällä ainoa, vaikka kyllä hänenkin vanhat tavat puskevat pintaan”.
”Sinä et ole kyllä muuttunut”.
”Ai en vai? Mielestäni olen, koska muuten olisin iskenyt sinulta hampaat kurkkuun, sillä tuota kälätystä ei jaksa kuunnella”.
”Tuota… Arba, kannattaisiko rauhoittua?” Yoshi keskeytti äidin ja niiden kahden muun väittelyn. Talon emäntä, se Asaka ja sen mies, seisoivat sivummalla hiljaa järkyttyneinä. Ne ei uskaltanut puuttua siihen tilanteeseen ja rehellisesti, mä en muista milloin oisin äidin niin vihaisena nähnyt.
Lopulta se kuitenkin suostui rauhoittumaan, ainakin hieman.
”Lähdetään, ennen kuin ylimielisyys tarttuu”, äiti tokais vaikka se näyttikin siltä, et jos Aino tai se Eizo sanois yhdenkin sanan, niin tappelu syntyis.
”Okei, Edda, nyt lähdetään. Ei tarvitse lapsenvahdillekaan maksaa niin paljon”, Yoshi hihkais ihan kuin mitään erimielisyyksiä ei ois ollutkaan.
***
”… Ja sit me tultiin kotiin, äiti meni kuntosalille hakkaa nyrkkeilysäkkiä rauhoittuakseen. Puhelin soi koko illan, koska se Asaka oli vihainen, et sen järjestämä illallinen oli taas mennyt piloille”, Edda päätti kertomuksensa.
Erumo ja Waki istuivat hetken aikaan hiljaisina sulattaen juuri kuulemaansa. Kyllähän he olivat oppineet, että Arba osasi olla aika jääräpää ja Edda on tullut siinä suhteessa äitiinsä, mutta ihan tuollainen puoli…
”Vau Edda, sun äitis kuulostaa olevan aika kova”, Erumo lopulta naurahti ja Waki nyökytteli päätään hämmentyneenä.
”Niinkö teistä? Mä taas oon miettinyt, et sillä voi olla persoonallisuus häiriö tai muu vastaava”, Edda totesi hieman ihmetellen. Hänkin oppii näköjään kokoajan uusia puolia äidistään.
***
***
***
***
Nyt oli näin Edda painotteinen osa ja vähän tytön omasta näkökulmastakin kerrottua. Lasten iät ovat menneet vähän sekaisin (sorry), koska unohin ja kaikkea. Mutta ei sen pitäisi niin paljon haitata (paitsi minua).
Myös pelin kohtalo on vähän auki. Kone on tullut, kovalevy on ok ja kaikki ladatut ym. näkyis olevan tallella. Ainoo ongelma on se, että asentaessa huomasin sen peruslevyn olevan kadoksissa :D joten kaveri ystävällisesti lähetti omansa postissa, jota odottelen vielä. Enköhän viikonloppuna saa jotain aikaiseksi, jos näyttösuunnitelmiltani ehdin.
12.4. PELI TOIMII!! :D Eli perjantaina alkaa mulla näyttö ja harjoittelu on vuorotyötä, joten yritän tässä ehtiä pelailee ja kirjoittelee, kun on aikaa sekä energiaa.
Kommenttia?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.