***

***

***

***

Hiramera ei voinut uskoa todeksi, kun Ikaruga ilmoitti Denjin muuttavan heidän kanssa asumaan. Kaksikko oli päättänyt kokeilla uudestaan yhdessä oloa, paljon tyttärensä tyrmistykseksi. Vanhemmat olivat nopeasti sopeutuneet saman katon alla asumiseen, vaikka molemmat keksivät aina jostain pikkuasiasta jotain napistavaa.

Denjin ura politiikan puolella oli säilynyt vahingoittumattomana, sillä mies ei ollut niin tunnettu ja seurattu, kuin hän kuvitteli olevansa. Ja Misa oli ollut tarpeeksi ystävällinen olla nostamatta mitään showta asiasta. Suurin syy oli ollut, että eniten siitäkin huomiosta kärsisivät tytöt, eikä niinkään Denji. Mies kuitenkin osaisi kääntää saamansa huomion voitokseen.

Hiramera olisi halunnut asua Takuron luona, tai Emilin, mutta vielä oli turhan aikaista olla muistuttamassa pettäjiä. Sillä ikävä kyllä, tytössä oli vanhempiensa näköä ja varmasti Takuro sekä Misa muistaisivat aina ex-kumppaninsa katsoessaan Hirameran kasvoja.

Ainoa lohtu, minkä avuin Hiramera jaksoi koko sopan kanssa elää, oli rakas baletti. Äiti tosin oli halunnut hänen lopettavan sen, mutta onneksi Takuro oli maksanut pidemmälle ajalle yksityisen valmentajan, eikä niitä rahoja ollut järkeä haaskata. Vaikka Denji olikin kysynyt rahojen mahdollista palautusta.

Ikaruga oli saanut miehen puolelleen harrastusasiassa ja tämä yrittikin saada Hirameraa luopumaan koko asiasta. Sillä hänen mielestään Hirameralla ei ollut mahdollisuuksia päästä kansainväliseksi tanssijaksi ja pettymykset tulisivat olemaan ikäviä, joten olisi parasta jättää jo nyt leikki kesken. Sen sijaan tytön kannattaisi keskittyä johonkin järkevämpään.

Hiramera ei tietysti moista asiaa suostunut kuuntelemaan.

”On siinäkin vanhempi, sun pitäis olla kannustava, mutta et taida pystyä siihenkään!”

”Minähän ajattelen sinun parasta. Sinun pitäisi keskittyä opintoihisi, eikä mihinkään harrastukseen”.

”Minähän keskityn opiskeluun. Oletko edes katsonut numeroitani? Ja tämä ei ole mikään harrastus, tästä tulee ura! Ja kun olen tähti, niin voit olla varma, etten koskaan kiitä sinua mistään!”

***

***

Hirameran riidat vanhempien kanssa alkoivat mennä koko ajan pahemmaksi, mutta onneksi hän sai pian pakopaikan Emilin luota. Misa oli selvästi toipunut sen verran, että suostui majoittamaan entisen miehensä lasta ilman, että muistot tulvisivat mieleen aina Hirameran ollessa naisen edessä.

YOikeastaan oli yllätys, kuinka iloinen Misa oli aina Hirameran tullessa käymään. Ja tyttö itsekin piti Misasta koko ajan enemmän. Nainen oli paljon äidillisempi kuin Ikaruga, joka oli nauttinut äitiydestä vain silloin, kun hänen lapsensa oli taapero. Nykyään Hiramerasta tuntui, että hän oli vain rasiten äidilleen.

Misalle ja Emilille pääsy oli aina helpotus Hirameralle. Hän sai purkaa tuntemuksiaan punapäille, jotka antoivat myötätuntoa. Heille Hiramera sai vapaasti haukkua vanhempansa, joita ei voinut kukaan ymmärtää.

”Luuletteko, että minustakin tulee yhtä pimeä aikuisena?”

”Ei tietenkään. Ikaruga on… En tiedä hänestä mitään, mutta Denjin mielen sekoitti menestys valta-alalla”, Misa rauhoitteli huolestunutta teiniä.

”He ovat vain perineet vanhempiensa huonot ominaisuudet”, Emili mutisi, sillä hän oli ymmärtänyt Hirameran aikaisemmista puheista, että Ikarugan isä ja sisko olivat hyvinkin menestyneitä ja selväpäisiä.

Hiramera vietti viikosta suurimman osan Emilin luona. Hän kävi välillä kotona hakemassa lisää vaatteita, saattoi olla parikin yötä siellä viikossa, jos vanhemmat olivat muualla. Emili oli tehnyt kaappiinsa tilaa Hirameran vaatteilla ja tyttö käytännössä asui heillä.

Emilin luona olemisessa oli toinenkin syy: Takuro. Yllättäen Misa ja Takuro olivat löytäneet toisistaan lohtua ja olivat nopeasti päätyneet asumaan saman katon alle. Joten Hiramera oli onnellinen saadessaan olla myös Takuron kanssa tekemisissä. Ja onnellinen siitäkin, kuinka he toipuivat petetyiksi tulemisesta.

Takuro oli mielellään Hirameran elämässä, varsinkin kun tyttö oli kertonut miehen olevan hänelle enemmän isä, kuin Denji. Takuro sentään oli tukenut ja kannustanut häntä, samaa ei voinut sanoa biologisista vanhemmista. Isänpäivänä Hiramera osti kortin Takurolle, Denjille hän saattoi näyttää keskisormea, jos Hiramera sattui olemaan oikein huonolla tuulella.

Mies lupautui myös maksamaan jatkossakin Hirameran baletin, jos tämän vanhemmat siitä kieltäytyisivät. Hänestä oli turha hukata lahjakkuutta. Takuro kun oli yksi suurimmista faneista, eikä mies ei ollut menettänyt vielä yhtäkään Hirameran esitystä. Ei, vaikka itse esitykset olisivatkin pieniä tai puuduttavia baletista tietämättömille.

Hiramera oli jo käytännössä yksi perheenjäsenistä. Vietettyään niin paljon aikaa Emilin perheen kanssa Misa ja Takuro olivat alkaneet vaatia häneltäkin osallistumista kotitöihin. Ja Hiramera teki ne mielellään, he olivat jo tehneet niin paljon hänen eteensä, eikä tyttö halunnut olla kiittämätön.

Kotona, tai vanhemmilla ollessaan kuten Hiramera tykkäsi asian esittää, tyttö ei paljon viettänyt aikaa muualla kuin treeninurkkauksessaan tai huoneessaan. Emilin luona he katsoivat televisiota, silloin kun oli aikaa. Paikka oli enemmän koti ja Hiramera nautti siitä.

***

***

Vaikea vaihe onneksi jäi taakse tyttöjen aloittaessa yliopiston. Kova työskentely oli palkitsevaa, sillä molemmat saivat tarpeeksi stipendejä voidakseen vuokrata oman pikku talon.

He saivat hankittua kaiken välttämättömän asuntoon, kunnes rahat loppuivat. Asunto oli hieman autio, mutta ainakin Emili oli löytänyt tarpeeksi halvan television ja soittimen, jotka toivat hieman eloa heidän uuteen yhteiseen kotiin.

Kuten teininäkin, opiskelu ei ollut Emilille niin tärkeää kuin Hirameralle. Joten aina kun Hirameralla oli vapaata, Emili oli kiskomassa parasta ystäväänsä klubeille tanssimaan sekä rentoutumaan.

Vaikka opiskelu ja baletin treenaaminen oli tärkeintä, oli myös satunnaiset tuulettumiset tärkeitä Hirameralle. Hän ei niinkään välittänyt juomisesta, terveellisiä elämäntapoja kun oli pidettävä yllä, mutta tanssiminen oli hauskaa. 

Ulkona käydessä sai myös tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä. Kampus oli pieni, joten lähes kaikki tunsivat toisensa. Hirameran mielenkiinnon herätti kuitenkin vaalea maalaispoika. Sai hän tämän nimenkin, kunnes Emili oli kiskomassa ystäväänsä toiseen paikkaan.

***

***

Misa oli saanut Hirameran lupaavan kuitenkin huolehtia Emilinkin opiskeluista, vaikka porkkanapää olisikin mielellään jättänyt esseiden kirjoittamisen vähälle. Mutta kun he opiskelivat yhdessä, he pystyivät vaihtamaan tietoja keskenään. Molemmat kun olivat valinneet saman pääaineen.

Yhteiselo oli välillä hankalaa. Emili tykkäsi riekkua myöhään ulkona, Hiramera puolestaan piti terveellisistä elämäntavoistaan tiukasti kiinni. Aina jommalta kummalta jäi tiskit tiskaamatta heti syötyä, mikä saattoi aiheuttaa pientä kinaa tyttöjen välillä.

Hiramera oli onneksi saanut tuotua yliopistoon balettitankonsa ja siten hän pysyi aikataulussa treeniensä suhteen. Takuro maksoi yhä valmentajan tytölle, kun hänen omat vanhempansa tuntuivat vastustavan lähes kaikkea, mitä Hiramera teki. Oli kyse sitten baletista tai pääaineesta.

Emili ja Hiramera olivat alkaneet hieman etääntyä toisistaan, johtuen enemmänkin Hirameran baletista. Emili oppi tuntemaan kampuksen ja opiskelijat nopeasti vietettyään aikaa kahviloissa ja yökerhoissa. Hyvä jos toinen edes tiesi, missä lähin kahvila oli.

Emili tutustui jonkin seuran opiskelijoihin, mutta mikä eniten kiinnitti punapään huomion oli ympäriinsä juoksentelevat nudistit. Ja niiden jälkeen hän kiinnitti huomionsa aina yhtä energisiin cheerleadereihin.

”Hyvinhän tämä näyttää sujuvan korkkaritkin jalassa”.

Ennen kuin Emili tajusi, oli hän liittynyt huutosakkiin.

***

Huutosakkiin liittyminen velvoitti lähes jatkuvasti ”virka-asun” pitämistä, mutta samalla Emili tunsi kuuluvansa johonkin. Tosin heilläkin oli treenejä ja punapää sai huomata vapaa-ajan vähentyneen. Mutta ainakin hän sai olla katsomassa hyvä kroppaisia pelaajia.

Koska nyt Emililläkin oli lisää ajan vietettä, näkivät he harvoin Hirameran kanssa. Jos toisella oli vapaapäivä, niin lähes aina toinen joutui treenaamaan omaa numeroaan. Välillä Emili halusi heidän viettävän enemmän aikaa yhdessä, mutta kumpikaan ei ollut halukas luopumaan omista jutuistaan.

Joten heidän ainoa vaihtoehto oli vaalia niitä hetkiä, kun he olivat yhtä aikaa samassa huoneessa.

”Meidän pitää hankkia kalenteri, että pystyttäisiin osallistumaan toistemme esityksiin. Tai sinun tapauksessa pelejä”, Hiramera naurahti katsoessaan Emilin hyppimistä. 

***

***

***

***

Ja tämä onkin sitten viimonen osa... Kunnes olen taas Suomessa :p Eli ainakin kaks viikkoa menee... Mutta itse kommenttia osasta? Viimein Hiramera pääsi muuttamaan pois kotoa ja elämä näyttää hymyilevän, yay~