***

***

***

***

Elämä sisäoppilaitoksessa oli vaikeaa. Eizoa ja Arbaa kiusattiin yhä, ja Arba oli vieläpä otettu opettajien silmätikuksi hänen puolustettua ystäväänsä. Nyt hänen papereissaan luki ongelmatapaus, vain koska hän ei ole suostunut olemaan sylkykuppinsa ilman vastalauseita.

Nimikkeestään huolimatta Arba jatkoi Eizon puolustamista, mikä oli myös antanut muille lisää aihetta pilkkaamiseen. Tyttö puolustamassa poikaa, siinä oli naurun aihetta. Naurut tosin olivat loppuneet sen jälkeen, kun Arba alkoi käydä koulun liikuntasalissa säännöllisesti nyrkkeilemässä purkaakseen vihaa. Harrastus myös kasvatti tytön hauiksia ja pian jotkut pojista jo alkoivat jäädä kakkoseksi hänelle.

Mutta ei Arba vielä mikään voittamaton ollut ja sai hänkin mustelmia ja kuhmuja senioreiltaan. Pojatkaan eivät enää arkailleet muksia häntä sen takia, että Arba oli tyttö. He kohtelivat häntä aivan yhtä huonosti kuin Eizoa. Ellei jopa pahemmin.

***

Arba ja Eizo tosin alkoivat toivoa paremmasta huomisesta kuullessaan, että kouluun ja vieläpä heidän ryhmäänsä, oli tulossa uusi oppilas. Ehkä muut keskittyisivät nyt tulokkaaseen, niin pahalta kuin se saattoi kuulostaakin.

Muut yrittivät arvuutella, minkähän lainen nuori oli kyseessä. Muiden oppilaiden taustoista ei kerrottu, joten oli vaikea sanoa, oliko sieltä tulossa riitapukari, auktoriteetteja vastustava nuori, orpo vai millainen. Arba ainoastaan toivoi, ettei tulokas ainakaan pahentaisi hänen ja Eizon elämää.

Tulokas osoittautui aika värikkääksi henkilöksi. Lehtori Masabu katsoi vähän pahalla pojan värjättyjä hiuksia, tatuoituja kasvoja ja lävistyksiä. Myös muutkin oppilaat olivat tavallista hiljaisempia ja katselivat silmät pyöreinä tulokasta. Siitä olikin aikaa, kun koulussa olisi ollut vastaavanlainen oppilas.

”Tässä on Tatsui Karubo, esitelkää hänelle paikkoja”, lehtori sanoi.

Poika katseli luokkaa tympääntyneen näköisenä. Hän oli tottunut oudoksuviin katseisiin, ettei hän enää jaksanut välittää. Ainoastaan Arban katse oli erilainen kuin muut. Tyttö pikemminkin tuijotti häntä ihailevasti ja kiinnostuneesti. Eikä Arba voinut sitä kieltää itseltäkään, etteikö tulokas olisi kiinnostavan oloinen.

Eizo sen sijaan ajatteli täysin päinvastaisesti kuin ystävänsä. Hän pelkäsi jo henkensä puolesta. Tuon näköinen heppu ei tarkoittaisi muuta kuin ongelmia. Tästä ei mitään hyvää seuraisi.

***

***

Viikonloppu koitti ja Eizo ja Arba suunnittelivat viettävänsä senkin aurinkoisen päivän ulkona pilviä katsellen kylmästä ilmasta huolimatta. Heidän oli pakko saada jotenkin aikansa kulumaan, kun koululla ei ollut niin tarpeeksi viihdykettä niin monelle nuorelle.

”Oh, tuolla on Tatsui. Mennäänkö juttelemaan?” Arba kysyi ja Eizo katsoi epäuskoisena toista. Eivät kai he huligaania pyytäisi seuraansa.

”Ehkei hän halua… Hän varmasti kuuluu jo Kazuyan jengiin…”

”Siinä paha, missä mainitaan”, Arba mutisi, kuin heitä kiusaava porukka ryntäsi ulos koulurakennuksesta.

”Näetkö nyt? Tatsui on jo osa tuotakin porukkaa”, Eizo voihki hiljaa dramaattisen kuuloisena, kun Arba jäi katselemaan edessään olevaa näkyä.

Sen sijaan, että pojat olisivat käyttäytyneet tuttavallisesti, Kazuya alkoikin uhittelemaan Tatsuille.

”En tiedä, kuka luulet olevasi, mutta täällä ei pidetä tuon näköisesti tyypeistä”, seniori sanoi ja muut nyökyttelivät hänen takana. Arba ja Eizo yrittivät kauempana kuunnella, mitä poikien välillä oli tapahtumassa.

Sen sijaan, että Tatsui olisi pelästynyt ja paennut paikalta, järkytti hänkin seniorin mahtia. Eizolta pääsi kauempana yllättynyt älähdys hänen nähdessään jonkun toisenkin Arban lisäksi vastustustavan kiusaajia.

Kazuya ei kuitenkaan hyvällä katsonut nuoremman isottelua ja poikien välille syntyikin nyrkkitappelu. Eizo ja Arba yrittivät nähdä kauempaa muiden kiusaajien takaa, mitä oli tapahtumassa. Kazuyan seuraajat kannustivat pomoaan, vaikka Tatsui näyttikin saaneen yliotteen.

Nuorempi selviytyi voittajana ja muut kiusaajat auttoivat Kazuyan ylös kiiruhtaen pois paikalta. Tatsui olikin vielä pelottavampi, mitä he luulivat. Vihreähiuksinen jäi katselemaan toisten pakenemista ja hymähti heille halveksivasti, kunnes hänen katseensa osui kauempana tuijottavaan kaksikkoon.

Tatsui seisoi paikoillaan ja katsoi pelottavan näköisenä häntä lähestyvää tyttöä. Eizo yritti ystävänsä takana saada Arbaa kääntymään, eivät kai he halua olla tekemisissä Tatsuin kaltaisen huligaanin kanssa.

”Arba, tule pois…”, Eizo yritti vielä saada toisen käännytettyä, mutta tyttö pysähtyi aivan Tatsuin eteen.

”Ja mitähän sinäkin haluat?” Poika ärähti ja puristeli käsiään nyrkkiin. Tytön täytyi selvästi haluta hengestään, kun uskaltautui Tatsuin eteen.

”Kai näit, mitä sille äskeiselle pellelle kävi? Haluatko itsekin…”

”Se oli vaikuttavaa”, Arba keskeytti toisen uhkauksen.

”Täh?!”

”Mitä?”

”Niin, kuten sanoi, se oli vaikuttavan näköistä. Kukaan ei olekaan uskaltanut nousta Kazuyaa vastaan itseni lisäksi”, Arba sanoi ja hymyili. Eizo seisoi yllättyneenä hänen takanaan. Hetken ajan hän oli varma, että Arba oli saamassa kuonoonsa, mutta nyt Tatsui oli sanaton hetken ajan.

”Hmph, niin varmaan. Kuule, opettajat pitävät minua jo nyt huligaanina, joten sinunlainen kilttityttö saisi huonon maineen, jos jatkat juttelemista kanssani”, Tatsui sanoi ja hän sai vastaukseksi huvittunutta hymähtelyä. Jopa Eizo naurahti Arban takana pojan sanoille.

”Kuule tulokas, opettajat pitävät minua jo nyt ongelmatapauksena”, Arba selvensi ja Tatsui oli kerrankin sanaton. Yksikään tyttö ei ollut aikaisemmin uskaltautunut puhumaan hänelle vapaaehtoisesti.

Eizo alkoi päästä yli alkujärkytyksestään ja pudisteli päätään. Tietysti Arban piti tutustua yhteen pelottavimpiin tyyppeihin, mutta toisaalta, jos Tatsui alkaisi viettää aikaa heidän kanssa, ehkä kiusaajat eivät uskaltaisi enää koskea Eizoon. Siitä ajatuksesta hän piti.

***

***

Niinhän siinä kävi, Tatsui ja Arba ystävystyivät ja poika alkoi liikkua hänen ja Eizon kanssa. Eizo nautti elämästään, missä häntä kiusattiin vähemmän. Ei hän mikään ystävä ollut Tatsuin kanssa, eivät edes kavereita, mutta vihreähiuksinen kyllä puolusti Eizoa, koska olihan tämä tärkeä ystävä Arballe. Ja Tatsui selvästi piti tytöstä.

Eizo kuitenkin tunsi olonsa kolmanneksi pyöräksi. Arba tuntui enää näkevän vain Tatsuin edessään, vaikka kyllä tyttö yhä huolehti Eizosta, he eivät vain enää olleet kahdestaan. Ujompi poika joutui myöntämään, että oli alkanut nähdä tytön muunakin kuin pelkkänä ystävänään ja siksi toisen pojan kuvioihin tuleminen oli uhkaava tekijä hänelle monen eri tavoin.

Eizon ajatuksesta kolmiodraamasta kuitenkin keskeytyivät opettajan ilmaantuessa luokkaan. Ainakin hän sai ajatuksensa edes hetkeksi muualle, ennen kuin tekisi itsestään hullun omilla draamailuillaan. Eihän Arban ja Tatsuin välillä ollut tapahtunut vielä mitään. Eizon täytyisi vain olla toista poikaa nopeampi ihastuksensa suhteen.

***

Arba nautti Tatsuin seurasta, mutta hän kyllä muisti viettää aikaa Eizonkin kanssa. Vaikka ujompi poika olisikin ehkä halunnut mieluummin tehdä jotain muuta, kuin istua ulkona musiikkiluokan ikkunan alapuolella ja kuunnella Tatsuin soittamista. Ainakin Arba puhui jostain muusta, kuin Tatsuin soittamisesta.

Täytyi Eizon myöntää, että toinen soitti hyvin, ainakin heillä oli mukavaa taustamusiikkia. Hetkikin olisi oikea, jos hän vain saisi sanat suustaan ulos. Mutta jälleen kerran ujous voitti ja Eizo vain kuunteli Arban puhelua jostain tyhjänpäiväisestä.

Tatsui tiesi kaksikon kuuntelevan ulkona hänen soittamistaan, mikä saikin häntä yrittämään paremmin. Täytyihän hänen yrittää tehdä vaikutus Arbaan, saada tytön kiinnostus kokonaan itselleen, ennen kuin Eizon kaltainen reppana veisi noinkin voimakastahtoisen tytön. Tatsui oli varma, ettei tulisi koskaan tapaamaan toista samanlaista kuin mitä Arba on ja siksi hän ei halunnut päästää tätä käsistään.

***

***

Koulun pihan siistintä päivänä oppilaat jakautuivat ympäri pihaa haravoimaan lehtiä kasoihin. Arba haravoi lähellä Tatsuita ja kaksikolla ainakin tuntui olevan hauskaa naureskeluista päätellen. Heillä oli yllättävän paljon samoja kiinnostuksen kohteita, mistä riittikin puhuttavaa.

Arba ei voinut kiistää, etteikö Tatsui ollut mukavaa vaihtelua seurana. Eizo oli yleensä hiljaa ja antoi Arban tehdä kaikki päätökset. Tatsui antoi haastetta, he molemmat olivat omapäisiä ja heillä oli kyllä mielipiteitä, mitä he ilmaisivat toisilleen ilman pelkoa. Heillä ei juuri ollut hiljaista hetkeä.

Eizo oli päätynyt haravoimaan kauemmas kaksikosta ja kuuntelikin masentuneena näiden naurua. Hän oli mustasukkainen Arbasta, kateellinen Tatsuille. Jos vain Eizolla olisi vähänkin enemmän itseluottamusta, ehkä silloin Arba huomaisi hänetkin. Poika ei voinut kyllä ymmärtää, mikä Tatsuin kaltaisessa pojassa niin viehätti. Ehkä se olisi vain hetken huuma, niin ainakin Eizo toivoi.

***

Eizo pääsi parin muun oppilaan lisäksi lehtori Shugemitsun luokkaan maalailemaan lisää koulupäivien päätteeksi, joten Arba yleensä käytti ne ajat liikuntasalissa nyrkkeilemässä. Nyrkkeily oli yhä mukavaa stressiä lievittävä harrastus, vaikka kiusaaminen olikin hieman vähentynyt.

Arba oli myös aika otettu, että Tatsui halusi tulla pitämään hänelle aina seuraa nyrkkeilyn lomassa, jos pojalla itsellään ei ollut musiikkiluokkaa varattuna soittamiselle. Vihreähiuksiselta sai myös joitakin hyviä neuvoja, miten jalat pitäisi olla ja miten säkkiä kannattaisi lyödä.

Tatsui myös nautti heidän kahdenkeskisestä ajasta. Hän joutui ainoastaan nyrkkeilysäkin kanssa jakamaan Arban huomion, minkä hän pystyi kyllä käsittelemään. Hän tutustui vieläkin paremmin tyttöön ja Arbakin oppi tuntemaan hänet paremmin. Eikä kukaan kolmas pyörä ollut viemässä tytön huomiota pois surkealla olemuksellaan.

***

***

***

Tällainen osa tällä kertaa (miten aina kirjoitan tuon saman lauseen?) No kuitenkin, teinidraamaa luvassa :) Kommenttia saa jättää.