***

***

***

***

Emi ja Sakuraya olivat innoissaan. He olivat saamassa lapsen, heidän ensimmäisen lapsen. He olivat vaivoin malttaneet olla kuuluttamatta uutista koko kaupungille, mutta varmasti kaikki talon asukkaat ainakin tiesivät tulevasta perheen lisäyksestä.

Lapsi oli toivottu ja pariskunta oli alkanut suunnitella tarkemmin tulevaisuuttaan. He eivät voisi asua nykyisessä asunnossa vauvan synnyttyä, koska tilaa oli rajallisesti. Ja jos he suinkaan olisivat onnekkaita, he halusivat vielä lisää lapsia esikoisen synnyttyä.

***

Oli asioita, joista Emi ei hevillä halunnut luopua raskauden myötä. Hän oli löytänyt töitä haluamaltaan uraltaan, mutta oli vielä äitiyslomalla. Se ei kuitenkaan estänyt häntä tekemästä päivittäisiä jumppatuokioita. Kohtuudella tietysti ja oman olon mukaan.

Sakuraya opiskeli mahdollisimman paljon lastenhoidosta. Hän halusi olla hyvä isä, täysin Takaujin vastakohta. Hän halusi olla läsnä lapsensa elämässä ja jakaa vastuun Emin kanssa.

Emi oli alkanut etsiä heille omakotitaloa, sopivalla hintaluokalla. Olisi täydellistä, jos he pystyisivät muuttamaan ennen lapsen syntymää. Kehdolle ei ollut edes tilaa heidän nykyisessä asunnossa, saati hoitopöydälle. Eikä Emi edes halunnut nukkua eri huoneessa kuin vastasyntynyt lapsensa.

Sakurayalla pyyhki hyvin. Hän sai ylennyksen ja eteni urallaan. Tosin nyt pikkulasten sijasta hän opetti teinejä, mutta ehkä hän selviäisi siitä. Hän oli alkanut saada lisää itseluottamusta työssään ja muutenkin elämässään. Kollegatkin olivat huomanneet miehen puhkuvan uutta intoa.

***

***

Sakurayan ja Emin onnellinen arki sai ikävän yllätyksen, kun yksi miehen siskoista soitti kertoakseen Takaujin menehtyneen. Koko sisaruskatraan pitäisi tulla heidän lapsuudenkotiin muistamaan heidän isäänsä.

Chise, Spinthuksen vaimo, oli tehnyt pientä naposteltavaa. Mutta loppujen lopuksi kukaan muu ei syönyt niitä kuin talon asukkaat.

Sisarukset olivat iltaan asti, vaikkei varsinaista muistotilaisuutta tullutkaan. Kaikki vain juttelivat keskenään, vaihtelivat kuulumisia ja touhusivat jotain. Sakuraya halusi jo lähteä paikalta, mutta aina jollain tuntui olevan jotain asiaa. Ei mitään tärkeää, mutta jotain, joka oli kuitenkin saatava ulos.

***

***

Emi löysi lopulta oikean talon heille, ei kaukaa heidän vuokra-asunnosta. Siinä oli isot huoneet ja tilaa riitti useammallekin lapselle. Vaikka Sakuraya ja Emi olivat molemmat päättäneet neljän olevan maximi määrä. Ei kymmenen.

He olivat saaneet sisustettua huoneet, tosin lasten huoneet he olivat jättäneet vielä tyhjiksi. Emin toiveesta kehto oli sijoitettu heidän makuuhuoneeseen, kunnes lapsi olisi sen verran kasvanut, että pystyisi nukkumaan yksin.

Emi oli hankkinut jo kaiken tarvittavan tulokasta varten. He olivat saaneet joiltakin sukulaisilta vaippoja ja vaatteita lahjaksi, mutta Emi ei voinut kieltää nauttivansa vauvanvaate ostoksista. Sakuraya pelkäsi välilä toisen menevän jo liiallisuuksiin ostostensa kanssa.

Raskaus toki toi mukanaan asioita, joita ilmankin Emi olisi voinut selvitä. Ystävät soittelivat ja pyysivät lasillisille ja muuten viettämään aikaa. Mutta laskettuaika lähestyi, eikä Emi muutenkaan halunnut ottaa riskiä edes yhdestä viinilasillisesta.

Ja lopulta koitti aika, hieman etuajassa, muttei liikaa. Sakuraya pelkäsi pyörtyvänsä kaikesta paineesta ja ensimmäistä kertaa Emi huusi miehelleen. Mutta se oli ymmärrettävää, eikä Sakuraya miettinyt sitä sen enempää.

***

***

Heidän esikoistyttönsä sai nimekseen Falan, eikä Sakuraya voinut olla huomauttamatta, kuinka koko heidän sukunsa oli tyttövaltainen. Falan oli silti toivottu ja rakastettu.

Lapsen syntymän myötä arki muuttui. Väsymys painoi harteilla ja Falanin nukkuessa oli saatava tehtyä kotitöitä ja nukkua. Kun tyttö oli hereillä, niin toinen aikuisista sai olla tytössä melkein kiinni.

Sakuraya oli täysin haltioissaan tyttärestään, mutta tämän läheisyyden kaipuu oli jopa hieman huolestuttavaa. Tyttö alkoi aina itkemään, jos joutui hetkeksikin yksin. Sylissä oli selvästi turvallisinta.

Mutta toisaalta Sakuraya ei vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka pienet sormet yrittivät tarttua isän kauluksesta kiinni. Kuinka suru muuttui iloksi, kun tyttö näki vanhempiensa kasvot. Väsymys yleensä unohtui sillä hetkellä.

Emi yritti löytää aikaa kuntoiluhetkelleen, vaikka olikin päiviä, jolloin se jäi kokonaan pois. Joko ei ollut aikaa tai sitten hän mieluummin nukkui sen ajan. Falan ei selvästikään ollut niitä helpompia vauvoja, mitä jotkut perheelliset ystävät olivat kertoneet.

***

Välillä oli raskasta mennä töihin. Sakurayan oli kuitenkin käytävä tienaamassa rahaa perheelleen. Heidän talonsa ei ollut ilmainen ja ruokaa oli saatava pöytään. Valitettavasti teinit saivat välillä kärsiä opettajansa väsyneistä päivistä. Silloin miehen pinna oli kireällä.

Koska Sakurayan palkka ei riittänyt yksinään kaikkiin laskuihin ja menoihin, alkoi Emi käydä myös töissä. Onneksi heidän työvuoronsa olivat niin erilaiset, että he pystyivät palkkaamaan vain muutamaksi tunniksi hoitajan Falanille.

Falan pärjäsi sen muutaman tunnin lastenhoitajan kanssa, yleensä hän nukkui juuri silloin ja heräsi, kun Sakuraya pääsi kotiin. ensitöikseen mies saikin syöttää ja vaihtaa vaipat. Onneksi viikkojen kuluessa alkoi löytyä jonkinlainen pieni rytmi heidän arkeensa.

Sakuraya oli kuullut, että lapsen myötä ystävät kaikkoaisivat. Ei hänellä ollut muutenkaan hirveästi ystäviä, mutta ne vähäisetkin kontaktit näyttivät katoavan kuin tuhka tuuleen. Ei Sakuraya koskaan ollut innokas viettämään baari-iltoja, mutta nyt Falanin ollessa niin pieni, tuntui epäreilulta jättää kaikki Emin vastuulle. Mutta sitä muut eivät näköjään ihan helposti ymmärtäneet.

Ei Sakuraya edes jaksaisi lähteä viettämään baari-iltaa. Falan heräsi useamman kerran yössä syömään ja ilmoitti sen aina kunnon rääkymisellä. Onneksi heillä ei ollut naapureita, jotka voisivat häiriintyä vauvan itkusta.

***

***

Välillä yöheräämiset olivat vaikeita ja molemmat aikuiset toivoivat Falanin alkavan pian nukkua koko yön. Toivottavasti se vain tapahtuisi pian.

Välillä Falan herätti vanhempansa aamuyöstä ja joskus uudelleen nukahtaminen tuntui mahdottomalta väsymyksestä huolimatta. Emi alkoi jo miettiä, olivatko he hulluja alkaessaan tehdä kotitöitä neljältä aamulla. Ainakin Falan näytti iloiselta, jos ei muuta.

***

***

Helpointa olivat ne päivät, kun molemmilla tai edes toisella oli vapaapäivä. Vaikka Emi voisi nukkua Sakurayan alkaessa valmistautumaan työpäivää, vaivautui blondi nousemaan sängystä syömään aamiaista miehensä kanssa. Pienillä asioilla he saivat suhteen pysymään kasassa väsymyksestä huolimatta.

”Eiköhän tähän totu, monilla perheillä on useampi lapsi”.

”Niin, kuten meillä…”

Vapaapäivinään Emi ei edes vaivautunut pukemaan arkivaatteitaan päälleen. Pyjama oli mukava ja ainakin oli tilaisuus, blondi otti torkkuja Falanin kanssa. Hän saattoi soitella ystävilleen, jotka olivat vapaalla, muttei heitäkään paljon ollut.

Kotitöiden lisäksi Emi tietysti leikki tyttärensä kanssa. Falan oli oppinut nauramaan ja tyttöä riemastutti kovasti erilaiset äidin pitämät äänet. Ja tietysti Emiä itseään nauratti kuullessaan tyttärensä nauravan. Se oli niin aitoa ja pirteää. Vaikka kuinka väsytti, niin ehkä se kaikki oli sen arvoista, että sai kauniin tytön elämään.

***

***

***

***

Loppusanoja on vaikea keksiä... No, minä jätän tämän näin ja menen kirjoittamaan Huriyalle seuraavaa osaa. Kommenttia saa jättää :)